Pystyvätkö popmusiikintekijät kuulemaan tulevaisuuteen?
Popmusiikin trendit muuttuvat nopeasti, ja musiikintekijöillä voi olla haasteita pysyä aallonharjalla luovassa työssään. Auttaisiko siihen trendien ennakointi, ja onko se ylipäätään mahdollista? Tutkija toi monitieteisen tutkimusasetelman avulla näkyviin erilaisia musiikintekijöiden tulevaisuuteen suuntautumisen ajattelumalleja.
Johdanto
Oletko huomannut, että popmusiikki muuttuu samaan tapaan kuin vaatemuoti? Erilaisia ilmiöitä ja trendejä ilmaantuu tämän tästä, ja sitten taas uudenlaisia ilmiöitä ja trendejä, joista toiset kasvavat isommiksi, kun taas toiset jäävät pienen piirin jutuiksi. Yleisö janoaa musiikilta toisaalta uutuutta, toisaalta siinä on oltava myös paljon tuttua, jotta se olisi helpompaa vastaanottaa. Miten ihmeessä popmusiikin tekijät voivat tehdä työtään kaikkien näiden ristiriitaisten vaatimusten keskellä? Yleisön odotukset muuttuvat nopeasti, toisaalta saattaa kestää pitkäänkin, että kappaleen saa julkaistuksi. Pitäisikö popmusiikintekijöiden kyetä nähdä tulevaisuuteen, jotta he voisivat olla aallonharjalla silloin, kun jokin trendi lyö läpi?
Vaatetusteollisuudessa ennakointi on varsin järjestelmällistä. Lehdet kuuluttavat tulevien kausien muotivärejä, trenditoimistot tarjoavat ennakointipalveluja, ja jopa muotisuunnittelijoiden koulutukseen kuuluu ennakointitaitojen opettaminen, mutta populaarimusiikin kohdalla tällaista ei tiettävästi juuri ole. Voidaan kuitenkin olettaa, että jollain tavalla tulevaisuuden luotaamisen on oltava osa musiikintekijöiden työtä.
Tämän artikkelin pohjana olevan monitieteisen tiedeartikkelin tavoitteena oli tuoda näkyviin ajattelumalleja, joiden avulla popmusiikintekijät suuntautuvat tulevaisuuteen ja tekevät työtään näiden keskenään ristiriitaisten vaatimusten keskellä. Artikkeli on osa laajempaa tutkimustani, jossa tarkastelin myös tulevaisuuteen suuntautuvan ajattelun taustalla olevia arvoja ja käsityksiä.1
Miten tutkimus tehtiin?
Paras tapa selvittää musiikintekijöiden ajattelumalleja, on kysyä heiltä suoraan. Haastattelin tutkimustani varten kahdeksaa suomalaista musiikintekijää vuosien 2014 ja 2019 välillä. Lisäksi kävin seuraamassa co-write-sessioita biisileireillä, joilla suomalaisia ja kansainvälisiä biisintekijöitä tuodaan yhteen kirjoittamaan popkappaleita eri artisteille. Nämä tekijät eivät siis esitä kappaleitaan itse, vaan yrittävät saada biisejä eteenpäin isoillekin kansainvälisille artisteille. Tätä kutsutaan popmusiikin teosvienniksi tai biisivienniksi.
Haastattelut ja havainnoinnit muodostavat yhdessä tutkimusaineistoni, ja tällaisia aineistonhankintatapoja kutsutaan etnografisiksi menetelmiksi.
Haastatteluissa kysyin musiikintekijöiltä, miten he suhtautuvat muutoksiin popmusiikissa, ja miten mahdolliset tulevat muutokset vaikuttavat heidän työskentelyynsä. Kysyin myös, pitävätkö he mahdollisena, että popmusiikin mahdollisia tulevaisuuksia voisi ennakoida.
Biisileireillä en tietenkään kyennyt lukea tekijöiden ajatuksia, mutta sessioissa käydyt biisintekijöiden väliset keskustelut toivat myös näkyviin joitakin ajattelumalleja. Nauhoitin keskustelut ja tein muistiinpanoja kenttäpäiväkirjaani.
Tutkimusaineiston keräämisen jälkeen oli analyysin vuoro. Luokittelin musiikintekijöiden ajattelutapoja käyttäen eräänlaista miniteoriaa, jonka olin koonnut tulevaisuudentutkimuksen käsitteistä. Näitä käsitteitä olivat ennakointi ja ennakoivuus2, tulevaisuustietoisuus ja erilaiset tulevaisuusasenteet3. Koska aineisto oli melko pieni, en pyrkinytkään yleistämään musiikintekijöiden ajattelutapoja, vaan pelkästään tunnistamaan erilaisia tapoja suuntautua tulevaisuuteen. Analyysiä tehtäessä oli otettava huomioon useita seikkoja: haastateltavat olivat saattaneet ymmärtää jonkin kysymyksen toisin kuin tarkoitin, heidän muistikuvansa tietystä luovasta prosessista saattoivat olla hataria tai haastateltavien tiedossa oleva tutkimusaiheeni saattoi ohjata heidän vastauksiaan.
Mitä tutkimuksessa löydettiin?
Haastatteluissa kävi ilmi, että musiikintekijät kokevat, että ajan tasalla pysyminen on heille eräänlainen ammatillinen vastuu. Tätä he toteuttavat kuuntelemalla paljon toisten tekemää musiikkia suoratoistopalveluista. Kun he havaitsevat uusia trendejä, he inspiroituvat tekemään uudenlaisia kappaleita. Aivan kuten muotisuunnittelijat: sen sijaan, että uusia ideoita yritettäisiin keksiä yksin työhuoneissa, muotisuunnittelijat selaavat muotilehtiä ja käyvät muotinäytöksissä.4
Haastattelemistani musiikintekijöistä vain harva kertoi tekevänsä tietoista ennakointia, mutta jokaisessa haastattelussa tuli esiin, että musiikintekijät ennakoivat tavalla tai toisella – usein sitä itse tiedostamattaan. Yksi tekijä kuvasi:
Ihmiset [yleisö] hakee haasteita, hakee juttuja mitä ne ei oo aikasemmin kuulleet, koko ajan tavallaan fiiliksiä, joita ne ei oo aikasemmin fiilistelleet. Yrittää päästä sinne samaan […] Ja siihen pääsee parhaiten, että kuuntelee, yrittää pysyä kartalla siinä mitä tuolla tehdään ja vähä aavistella […] Mitä seuraavaks maailmalla vois tapahtua, minkälainen seuraava Madonnan levy on.5
Toinen tekijä totesi, että Suomen musiikkitrendejä on mahdollista ennakoida jopa kymmenen vuotta eteenpäin tarkkailemalla kansainvälisiä trendejä.6 Toisaalta hän kertoi havainneensa, että tarkkailemalla underground- ja indiemusiikkia, voi aavistella sitä, mitä valtavirrassa seuraavaksi tapahtuu. Tästähän populaarimusiikin historiassa on useita esimerkkejä. Esimerkiksi rap alkoi pienen piirin juttuna, ja nyt se on maailman suurinta musiikkia.
Toisaalta biisintekijät olivat havainneet, että taaksepäin katsomalla voi tehdä oletuksia myös tulevaisuuteen liittyen. Jos ennenkin esimerkiksi tietyt retrotrendit ovat tulleet aina parinkymmenen vuoden välein uudelleen, voidaan olettaa, että samanlainen kaava jatkuisi tulevaisuuteen. Tai että trendejä seuraa aina vastatrendi. Tällaisia trendejä kutsutaan syklisiksi, ja tämäntyyppistä ajattelutapaa ekstrapoloinniksi, joka on aivan oikea menetelmä tulevaisuudentutkimuksessakin. Trendit voivat olla myös lineaarisia eli suoraviivaisia, ja tästäkin tuli haastatteluaineistossa esimerkki: biisien sanoitukset ovat olleet tiivistymään päin, ja voi olettaa, että suunta jatkuu tulevaisuuteen.
On hyvä muistaa myös, että jatkuvuuden ennakointi on myös ennakointia: biisintekijät olettivat esimerkiksi, että tietyt jutut, kuten vaikkapa tietyt sanoitusten teemat, kuten rakkaus, tulevat pysymään aina yleisön suosiossa.
Tämän tyyppisiä asioita biisintekijät pohtivat sekä tietoisesti että vähemmän tietoisesti, ja sekä biisintekemisessä että tulevaisuuden ennakoinnissa intuitiolla onkin merkittävä rooli. Intuitiolla tarkoitetaan eräänlaista vaistoa, tunnetta, joka syntyy ilman järkeilyä tai päättelyä.
Kaikista aktiivisin tulevaisuuteen suhtautumisen tapa on se, että pyrkii itse vaikuttamaan tulevaisuuteen eli proaktiivinen asenne. Popmusiikintekijöiden tapauksessa esimerkiksi siihen, millaisista asioista tulee trendejä. Myös tähän liittyviä kysymyksiä pyrin selvittämään tutkimuksessani. Joskus yksittäinenkin biisintekijä onnistuu tekemään biisin, joka aloittaa uuden trendin. Halusin tietää, onko suomalaisilla musiikintekijöillä tällaisia pyrkimyksiä. Kävi ilmi, että monikaan biisintekijä ei usko siihen, että suomalaiset tekijät voisivat aloittaa kansainvälisiä musiikkitrendejä.
Se on ehkä vähän semmonen tuulimyllytaistelu sen takia, koska ei niinku Mikko Tamminen Suomesta pysty määrittelemään pop-musaa uudelleen [naurua]. Että ei ne, ne trendit tulee kyllä ihan muualta…7
Tällaiset ajatukset liittyvät siihen, että koetaan, että vaikutusmahdollisuudet ovat jollakulla muulla, kuten toisilla musiikintekijöillä, levy-yhtiöillä tai artisteilla, jotka valitsevat biisejä esitettäväksi.
Lopuksi
Tutkimukseni toi näkyviin monenlaisia ajatusmalleja, jotka ovat olleet vähän piilossa, ja joita musiikintekijät eivät ehkä itsekään ole aikaisemmin tiedostaneet. Kiinnostavaa kyllä, monet näistä ajattelumalleista muistuttavat tulevaisuudentutkimuksen menetelmiä, joita musiikintekijät eivät ole opiskelleet. Mahdollisia tulevaisuuksia ennakoidaan tietoisesti ja tiedostamatta, järkeillen ja intuitiivisesti, tarkkailemalla toimintaympäristöä ja jatkamalla menneisyydessä havaittuja kaavoja tulevaisuuteen. Tutkimukseni osoitti, että tulevaisuuteen suuntautuvalla ajattelulla on merkittävä rooli luovassa työssä. Tuloksista voi olla hyötyä musiikkitoimialalle, ja entistä tietoisemmasta tulevaisuuteen suuntautumisesta myös luovaan työhön!