Ovatko nuoret vähemmän poliittisesti aktiivisia – vai eri tavalla aktiivisia?
Poliittinen osallistuminen on keskeinen osa demokratiaa ja sitä voi toteuttaa monin eri tavoin, ei pelkästään äänestämällä. Tutkimuksessa selvitettiin, miten eri sukupolvien poliittinen osallistuminen vaihtelee Suomessa ja mitkä tekijät vaikuttavat osallistumiseen vaalien ulkopuolella.
Johdanto
Poliittinen osallistuminen on yksi demokratian kulmakivistä. Demokratian legitimiteetti – eli kansalaisten antama hyväksyntä järjestelmälle – vahvistuu, kun kansalaiset osallistuvat vapaaehtoisesti politiikkaan. Epädemokraattisissa valtioissa se usein puuttuu. Siksi tutkijat ja media ovat huolissaan siitä, että nuoret sukupolvet eivät yleensä äänestä vaaleissa.1 Mikäli nuoret eivät ota osaa politiikkaan, voi demokratia olla uhattuna, sillä edustuksellinen demokratia perustuu kansalaisten aktiiviseen osallistumiseen.
Huoli voi kuitenkin olla liioiteltua. Poliittinen osallistuminen ei rajoitu pelkästään vaaleissa äänestämiseen, vaan politiikkaan voi vaikuttaa monin tavoin myös vaalien välillä.2 Tutkimukset osoittavat lisäksi, että tietyt osallistumisen muodot kiinnostavat erityisesti nuorempia kansalaisia.3
Perinteiset poliittisen osallistumisen muodot liittyvät muodolliseen poliittiseen päätöksentekoon, kuten vaaleihin, poliitikkoihin ja poliittisiin puolueisiin. Näitä täydentävät nykyisin uudemmat osallistumisen keinot, kuten poliittinen kuluttaminen, jossa vältetään tiettyjen tuotteiden ostamista eettisistä tai poliittisista syistä (boikotti). Lisäksi sosiaalista mediaa käytetään poliittisten viestien levittämiseen. Nämä uudemmat keinot ovat joustavampia kuin perinteinen osallistuminen, mutta niiden merkitys edustuksellisessa demokratiassa ei ole yhtä selvä, eikä ole varmaa, tarjoavatko ne samanlaisen mahdollisuuden vaikuttaa politiikkaan.
Usein oletetaan, että nuoret suosivat näitä uusia osallistumisen muotoja, mutta sukupolvien väliset erot ja niiden syyt ovat vielä epäselviä. Johtuuko ero nuorten puutteellisista tiedoista koskien sitä, miten demokratiaan osallistutaan, vai tyytymättömyydestä järjestelmän tarjoamiin perinteisiin osallistumismahdollisuuksiin?
Tämän selvittämiseksi tarkastelemme sukupolvien välisiä eroja poliittisessa osallistumisessa vaalien ulkopuolella ja sitä, miksi ihmiset osallistuivat poliittisen toiminnan eri muotoihin Suomessa vuosina 2007–2019.
Miten tutkimus tehtiin?
Tutkimusaineistona käytämme Suomen vaalitutkimusverkoston kyselytutkimuksia, joita on toteutettu jokaisen eduskuntavaalin jälkeen vuodesta 2007 lähtien. Kyselyt selvittävät, miten kansalaiset kokevat vaalikampanjan ja mitkä asiat ovat heille vaaleissa tärkeitä. Lisäksi ne antavat tietoa siitä, kuinka aktiivisesti ihmiset osallistuvat poliittisen toiminnan eri muotoihin vaalien välillä.
Tutkimme poliittisen osallistumisen eroja viiden sukupolven välillä (syntymävuodet sulkeissa): Z-sukupolvi (1995–2002), Y-sukupolvi eli millenniaalit (1980–1994), X-sukupolvi (1965–1979), suuret ikäluokat (1945–1964) ja hiljainen sukupolvi (1944 tai sitä aiemmin syntyneet). Sukupolvijaottelu on osittain mielivaltainen mutta pääosin linjassa aiemman tutkimuksen kanssa. Aineistossa on kuitenkin rajoitteita, koska suhteellisen harvalla Z-sukupolven edustajalla on ollut mahdollisuus osallistua kyselyihin.
Tutkiaksemme poliittista osallistumista ajan myötä keskitymme yhdeksään poliittiseen toimintaan: puolueaktiivisuuteen, yhteydenottoon poliitikkoihin, yhdistystoimintaan, vetoomusten allekirjoittamiseen, mielenosoituksiin, tuotteiden boikotoimiseen, tietoiseen tuotteiden ostamiseen, verkkokeskusteluihin ja kansalaisaloitteiden tukemiseen. Näihin sisältyy sekä perinteisiä että uudempia osallistumisen muotoja, mikä auttaa tunnistamaan sukupolvien välisiä eroja.
Kun tarkastelemme syitä osallistua poliittisen toiminnan eri muotoihin, keskitymme puolueaktiivisuuteen, mielenosoituksiin, verkkokeskusteluihin ja kansalaisaloitteiden tukemiseen. Vertaamme sukupolvia neljän keskeisen asenteen perusteella, jotka vaikuttavat osallistumiseen. Ensiksi tarkastelemme poliittista kiinnostusta, eli sitä, seuraako henkilö politiikkaa. Toiseksi tarkastelemme kahta ideologista ulottuvuutta, jotka kuvaavat eroja poliittisissa mielipiteissä: 1) perinteinen vasemmisto-oikeisto-ulottuvuus, joka kuvastaa suhtautumista talouskysymyksiin, ja 2) kulttuurinen ulottuvuus GAL-TAN, joka kuvastaa eroja suhtautumisessa globalisaatioon, maahanmuuttoon ja ympäristökysymyksiin. Lopuksi tarkastelemme demokratiaan kohdistuvaa tyytyväisyyttä, joka kertoo, johtaako tyytymättömyys osallistumiseen.
Käytämme erilaisia tilastollisia menetelmiä mitataksemme yhteyksiä ja arvioidaksemme, ovatko havaitut erot sattumia vai todennäköisesti yleistettävissä koko väestöön.
Mitä tutkimuksessa löydettiin?
Tulokset viittaavat siihen, että sukupolvien välillä on merkittäviä eroja poliittisessa osallistumisessa.
Vanhemmat sukupolvet osallistuvat tyypillisemmin perinteisiin poliittisen toiminnan muotoihin, kuten puoluetoimintaan ja ottavat yhteyttä poliitikkoihin. Koko väestön tasolla osallistuminen näihin toimintamuotoihin on kuitenkin melko vähäistä.
Nuoremmat sukupolvet, Z-sukupolvi ja millenniaalit, hyödyntävät muita useammin uusia osallistumisen muotoja. He allekirjoittavat kansalaisaloitteita, keskustelevat politiikasta verkossa ja ilmaisevat poliittisia näkemyksiään myös kulutusvalinnoillaan boikotoimalla ja niin sanotun buycottin kautta, eli ostamalla tietoisesti tuotteita eettisistä tai poliittisista syistä.
Voidaanko nuorten osallistumisen muutosta pitää merkkinä tyytymättömyydestä nykyiseen demokratiaan? Tulokset eivät viittaa asian olevan näin. Aineistosta on vaikea löytää yksiselitteisiä yhteyksiä neljän keskeisen asenteen sekä puolueaktiivisuuden, mielenosoitusten, verkkokeskustelujen ja kansalaisaloitteiden välillä. Osittain tämä johtuu siitä, että tutkimuksiin osallistuneista suhteellisen harva kuuluu Z-sukupolveen, emmekä siksi voi tehdä varmoja johtopäätöksiä eri sukupolvien osallistumisen motiiveista.
Siitä huolimatta aineistosta nousee esiin muutamia huomionarvoisia tuloksia. Kiinnostus politiikkaan motivoi osallistumaan kaikissa sukupolvissa. Ideologisten ulottuvuuksien suhteen tulokset ovat sen sijaan epäselviä, mikä saattaa johtua siitä, että voimakkaampia mielipiteitä omaavat henkilöt ovat yleensä aktiivisempia. Nuorten osallistumista ei vaikuta ohjaavan tyytymättömyys. Sen sijaan X-sukupolven keskuudessa tyytymättömyys näyttäytyy selkeämmin osallistumista lisäävänä tekijänä.
Lopuksi
Poliittinen osallistuminen on demokratian kannalta elintärkeää. Kansalaisten on tärkeää olla aktiivisia ja pyrkiä vaikuttamaan politiikkaan eri tavoin. Tuloksemme osoittavat, että nuoret eivät välttämättä ole vähemmän poliittisesti aktiivisia, vaan osallistuvat eri tavoin kuin vanhemmat sukupolvet. Samalla tulokset viittaavat siihen, ettei tämä merkitse nuorten poliittista välinpitämättömyyttä tai tyytymättömyyttä demokratiaan. Jotta poliitikot voisivat ottaa nuorten näkemykset paremmin huomioon, on tärkeää tunnistaa, että kansalaiset ilmaisevat poliittiset mielipiteensä monin eri tavoin.