Onko energiamurrokset turvallistettu ilmiö?
Kun huoli energiansaannista heräsi Suomessa Venäjän hyökättyä Ukrainaan, mediassa puhuttiin paljon turvallistamisesta. Mutta mitä termi oikeastaan tarkoittaa? Artikkelissa tutkijat tarkastelevat energiamurrosta turvallistettuna ilmiönä.
Johdanto
Kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan helmikuussa 2022, huolestuttiin Suomessa ja muualla Euroopassa energian saannista. Enää ei voitu entiseen malliin ostaa venäläistä öljyä, kaasua, puuta ja sähköä. Uutisotsikoihin nousi huoli kansallisesta turvallisuudesta1, sillä elämme yhteiskunnassa, jossa jatkuva ja luotettava energiansaanti on välttämättömyys. Energiansaannin poikkeustilanteissa esimerkiksi sairaalat, junat ja monet muut kriittiset toiminnot häiriintyisivät, netti katkeaisi eikä puhelimia tai tietokoneita saisi ladattua. Suomessa on kuitenkin jo kauan tehty kestävyysmurrokseen tähtääviä poliittisia päätöksiä, joilla varmistetaan yhteiskunnan toimivuus myös poikkeusoloissa ja vaikkapa uudistettaessa järjestelmää päästöttömäksi.
Kestävyysmurroksella tarkoitetaan esimerkiksi energian ja ruoan tuotannon ja kulutuksen sekä liikenteen muuttamista päästöttömäksi ja ympäristöystävälliseksi2. Energiamurroksella puolestaan tarkoitetaan energian tuotannon ja kulutuksen muuttamista fossiilisista eli saastuttavista polttoaineista uusiutuvaa energiaa hyödyntäväksi3. Uusiutuvaa energiaa tuottavat tuuli-, vesi- ja aurinkovoimalat, ja niitä on Suomessa paljon käytössä. Uusia teknologisia ratkaisuja kehitellään jatkuvasti. Tällä hetkellä poliitikot ohjaavat rahaa ja voimavaroja muun muassa vedyn tuotantoon ja pienydinvoiman kehittämiseen. Todellisuudessa vuoden 2022 kriisin aikana Suomessa ei siis ollut pulaa energiasta, mutta se, miten asiaa käsiteltiin mediassa, saattoi antaa sellaisen mielikuvan. Lisäksi sähkönhinnan nousu sai monet huolestumaan.
Turvallistaminen terminä nousi laajan yleisön tietoon hyökkäyssodan alkamisen jälkeen. Yleisessä puheessa termillä viitataan siihen, että turvallisuus liitetään johonkin tiettyyn asiaan enemmän kuin aiemmin, tässä tapauksessa uusiutuvaan energiaan. Uusiutuvasta energiasta keskusteltiin siis osana kansallista turvallisuutta, mikä tietenkin sai paljon mediahuomiota ja sai meidät tavalliset energiankuluttajat kiinnittämään huomiota omiin kulutustapoihimme. Uusiutuvasta energiasta tuli tärkeän kuuloinen asia, jolla voitaisiin turvata suomalaisten päivittäinen elämänkulku sähköautojen lataamisesta suihkussa käymiseen. Akateemisessa teoriaperinteessä turvallistamisella kuitenkin tarkoitetaan sellaisia puheita ja toimia, jotka itse asiassa siirtävät tietoja ja päätöksentekoa pois julkisesta keskustelusta, suljettujen ovien taakse4. Jos uusiutuva energia turvallistettaisiin, siitä ei voisi enää käydä normaalia, demokraattiseen päätöksentekoprosessiin kuuluvaa keskustelua ja väittelyä. Esimerkiksi tuulivoimapuistojen sijoituspaikoista ei enää käytäisi avointa keskustelua, vaan siitä päättäisi suljettu eliitti ilman kansalaisten mahdollisuutta vaikuttaa. Äärimmilleen vietynä valtio voisi esimerkiksi säädellä, milloin ja kuka saisi käyttää energiaa kuluttavia kulkuneuvoja, tai rajoittaa sähkönkuluttamista kansalliseen turvallisuuteen vedoten ilman avointa keskustelua aiheesta.
KUVA: Yehia Eweis / Helsingin kaupunginmuseo
Miten tutkimus tehtiin?
Energiaan ja turvallisuuteen liittyvät asiat ovat usein monimutkaisia. Lisäksi ihmiset, jotka päättävät energiaan liittyvistä asioista, eivät ole samoja henkilöitä tai edes keskustele useinkaan niiden ihmisten kanssa, jotka päättävät kansalliseen turvallisuuteen liittyvistä asioista. Silti näillä kahdella eri politiikkasektorilla on yhteinen tavoite: toimiva ja turvallinen yhteiskunta. Haastattelimme tutkimuksessamme energia-, ilmasto-, turvallisuus-, puolustus- ja kyberturvallisuusalojen asiantuntijoita, yhteensä 46 haastateltavaa. He olivat politiikkoja, virkahenkilöitä, tutkijoita ja teollisuuden edustajia Suomesta, Virosta ja Norjasta. Haastattelut tehtiin ennen ja jälkeen Venäjän aloittaman hyökkäyssodan.
Kun aineisto oli kerätty, oli aika siirtyä analyysin tekemiseen. Analyysissa hyödynsimme diskurssianalyysia: haastattelupuheen kautta pyrimme ymmärtämään, millä tavoin haastateltavat rakentavat todellisuutta sosiaalisesti keskustellessaan kanssamme haastattelutilanteessa5. Luokittelimme vastauksissa esiin nousseita asioita turvallistamisteorian kategorioiden mukaan.
Luokittelimme vastauksissa esiin nousseita näkemyksiä viiteen kategoriaan, jotka on tunnistettu aiemmassa tutkimuskirjallisuudessa:
1) uhan nimeäminen
2) suojeltavan kohteen tunnistaminen
3) päätösvaltaan liittyvät erityistoimenpiteet
4) poliittinen hallinta
5) riskifikaatio
Perinteisesti kirjallisuudessa tunnistetaan uhan nimeäminen ja suojeltavan kohteen tunnistaminen. Tämän lisäksi haimme aiemmasta tutkimuskirjallisuudesta lisää kategorioita, koska uusiutuvan energian yhteiskunnallinen tärkeys näyttäytyy monella muullakin tavalla kuin suoran valtiollisen uhan tunnistamisen kautta. Näitä olivat erityiset toimenpiteet, esimerkiksi päätösvallan siirtäminen muualle kuin missä sitä yleensä on ollut mikä rajoittaisi tiedonkulkua. Tällainen toimi voisi olla vaikka uuden voimalaitoksen rakentaminen normaalia nopeammin vedoten kansalliseen turvallisuuteen. Toisena uutena kategoriana tarkastelimme poliittista hallintaa eli sitä, kuka saa päättää asioista. Lopuksi tunnistimme vielä riskifikaatioon liittyviä seikkoja. Riskifikaatiolla tarkoitetaan riskitekijöiden tunnistamista, mutta näiden riskien ei nähdä olevan erityisiä uhkia, jotka vaatisivat suoraa toimintaa. Turvallistamisteoriaan kuuluu myös yleisön hyväksyntä osana prosessia, mutta koska meillä ei ollut aineistoa kuvata, kuinka hyvin esimerkiksi kansalaiset olisivat valmiita hyväksymään uusia lakeja, jätimme sen pois tästä tutkimuksesta.
Mitä tutkimuksessa löydettiin?
Analyysin tulokset osoittavat, että energiamurrokset ovat turvallistettuja tiettyyn pisteeseen saakka. Haastateltavat tunnistivat laajasti Venäjältä tulevan uhan, joka kohdistuu valtioon, kansalaisyhteiskuntaan ja energiajärjestelmiin. Kyberturvallisuus oli erityisen kiinnostava alue, koska sen näkökulmasta Venäjän uhkaan voitiin varautua niin sanottuna ”kasvottomana” uhkana, eikä ollut tarvetta osoitella sormella idän suuntaan. Tämä oli merkittävää etenkin ennen vuoden 2022 tapahtumia. Useat haastateltavat esittivät, että on tärkeää pitää joitain uusiutuvaan energiaan liittyviä asioita erillään turvallisuuskeskustelusta. Esimerkiksi tuulivoiman rakentamiseen ja Puolustusvoimien keskinäiseen alueselvitykseen haluttiin suhtautua Suomessa avoimesti. Korkeat ja leveät tuulivoimalat nimittäin häiritsevät Puolustusvoimien tutkien toimintaa, sillä tutkat eivät kykene erottamaan viholliskonetta tuuliturbiinista. Ne ovat myös suuria, maisemaan ja luonnon monimuotoisuuteen vaikuttavia kenttiä, joiden sijoituspaikat on suunniteltava tarkkaan haittojen minimoimiseksi.
Virolaiset haastateltavat totesivat, että koska maa on niin pieni ja ihmisiä vähän, tärkeitäkin asioita saatetaan hoitaa vähemmän virallisella tyylillä, vaikka muuten maassa ollaankin tarkkoja säännöistä. Energia-asioista päättää pieni eliitti, ja turvallisuuden yhdistäminen uusiutuvaan energiaan kaventaa jo muutenkin pientä päättäjien joukkoa. Päätöksenteon avoimuutta ja jäljitettävyyttä tulisi lisätä, mikä tarkoittaisi esimerkiksi keskustelujen ja valmistelujen ylös kirjaamista ja muistiinpanojen tallentamista.
Norjassa puolestaan oltiin huolissaan siitä, että energiamurroksen edetessä koko maan rahahanat voivat mennä kiinni. Öljyn ja kaasun myynnistä saatavat tuotot käytetään koko yhteiskunnan hyväksi, ja jos ne loppuvat, vaikuttaa se koko yhteiskunnan vakauteen. Jos tähän ei varauduta kunnolla, Norjassa on tulevaisuudessa paljon työttömiä, jotka ennen työskentelivät öljyteollisuudessa. Tämän lisäksi öljynporauslautat ja kaasunporauskentät ovat tärkeitä Norjan poliittista valtaa vahvistavia merialueiden merkkejä. Vielä ei osata sanoa, minkälaisia muutoksia eteen tulee, kun ne poistuvat. Toisaalta Norjan valtion omistama öljyä ja kaasua tuottava Equinor on myös suuri uusiutuvan energian tuottaja ja osallistuu teknologiakehitykseen silläkin saralla.
Kaikkien maiden haastateltavat osasivat nimetä, minkälaisia turvallisuusuhkia he näkivät energiamurrokseen liittyen. Toisaalta kaikki eivät halunneet yhdistää kansallisia turvallisuusuhkia tiiviisti uusiutuvaan energiaan. Tästä voitiin päätellä, että konsensusta uusiutuvan energian turvallisuuskuvasta ei ollut muodostettu asiantuntijoiden kesken edes kansallisesti, saatikka kansainvälisesti.
Lopuksi
Turvallisuuden määrittelyllä voidaan myös pyrkiä hallitsemaan uutta ja nopeasti muuttunutta geopoliittista6 tilannetta, mikä näkyi etenkin vuoden 2022 tapahtumien jälkeen. Tutkimuksemme tulosten valossa on tärkeää, että uutisia lukeva yleisö ymmärtää lukemaansa ja kykenee erittelemään ja käsittelemään diskurssien voiman. Se, joka määrittelee diskurssin uskottavimmin, haalii myös samalla valtaa itselleen. Turvallistamisella on siis vakavia demokratiaan vaikuttavia seurauksia, eikä sen pidä olla kevyt toimi. Uutisia lukevan kannattaa olla tarkkana, sillä termien määrittelyllä haetaan myös kansalaisten hyväksyntää uuden ja entisestä poikkeavan tilanteen käsittelemiseksi.