Miten tullaan maailmankansalaiseksi?
Maailmankansalaisuus ja vapaaehtoinen liikkuminen maiden rajojen yli on yleistynyt. Tutkijat selvittivät, miten suomalaiset kosmopoliitit päätyivät maailmalle ja miten elämä toisessa maassa kytkeytyy omiin arvoihin ja identiteettiin.
Johdanto
Oletko koskaan haaveillut elämästä, jossa kotipaikka ei ole sidottu yhteen maahan? Siitä, että voisit asua ja työskennellä eri puolilla maailmaa, tutustua uusiin kulttuureihin ja rakentaa oman näköistä elämää? Tätä kutsutaan kosmopoliittisuudeksi – maailmankansalaisuudeksi – ja se on ilmiönä yhä yleisempi. Kosmopoliitti on ihminen, joka liikkuu vapaaehtoisesti maasta toiseen, ei esimerkiksi työnantajan lähettämänä.1
Maailmankansalaisuus ei ole vain trendi, vaan osa muuttuvaa todellisuutta. Globalisaation ja digitalisaation myötä yhä useampi voi rakentaa elämänsä rajojen yli. Onkin syntynyt uusi, modernin nomadismin muoto: diginomadit.2 Viime vuosina työelämä on muuttunut yhä enemmän digitaaliseksi ja monipaikkaiseksi ja tämä on mahdollistanut maailmankansalaisten elämäntavan. Toisaalta ympäristökysymykset, ilmastonmuutos ja maailmanpolitiikka ovat saaneet myös kosmopoliitit pohtimaan oman elämäntapansa kestävyyttä.
Aikaisemmassa tutkimuksessa ei ole juuri perehdytty kosmopoliittien elämään tarkemmin ja ymmärrys yksilötason kokemuksista ja kosmopoliittisen identiteetin kehittymisestä on vielä puutteellista. Tutkimme artikkelissamme suomalaislähtöisiä kosmopoliitteja ja heidän elämänkokemuksiaan keskittyen siihen, miten kosmopoliittinen identiteetti kehittyy ja mikä on työn rooli heidän monipaikkaisessa elämässään.3
Miten tutkimus tehtiin?
Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena, jossa haastateltiin 15 suomalaislähtöistä kosmopoliittia, jotka asuivat haastatteluhetkellä Iso-Britanniassa. Iso-Britannia valittiin tutkimuskontekstiksi, koska siellä asuu runsaasti ulkosuomalaisia.4 Haastateltavia etsittiin Facebook-ryhmästä Finnish people living in London, johon kuului tutkimushetkellä 9200 jäsentä.
Kutsussa kerrottiin, että haastateltavaksi etsittiin Suomen kansalaisia, jotka määrittelevät itsensä maailmankansalaisiksi. Lisäksi otimme yhteyttä henkilöihin, jotka olivat suomalaisessa mediassa kuvanneet itseään kosmopoliiteiksi. Kosmopoliittisuuden lisäksi kiinnitettiin huomiota monipuolisuuteen; haastatteluihin pyrittiin valitsemaan sekä naisia että miehiä eri ikäryhmistä. Suomenkieliset narratiiviset haastattelut, jotka kattoivat haastateltavan koko elämänkaaren, toteutettiin etätapaamisella Zoomissa keväällä 2020 ja ne tallennettiin analyysiä varten. Koska haastattelut käsittelivät henkilökohtaisia, yksityisiksi koettuja kokemuksia, haastateltavien nimet on muutettu, jotta heitä ei voi tunnistaa.
Aineiston analyysi aloitettiin luonnostelemalla jokaisen haastateltavan elämänkaari, kiinnittäen erityistä huomiota hetkiin, jolloin henkilö muutti uuteen maahan. Tällä tavalla tunnistettiin ”kriittisiä hetkiä” yksilön elämässä. Tämän jälkeen aineisto koodattiin järjestelmällisesti. Etsimme näyttöä liikkuvuuteen vaikuttavista tekijöistä, motivaatiosta ja käsityksestä omasta itsestä. Tämän perusteella meille syntyi alustava näkemys siitä, miten kosmopoliitin identiteetti rakentuu. Visualisoimme tämän prosessin identiteettikarttojen avulla, jotka konkretisoivat kosmopoliittien arvoja ja näkemyksiä esimerkiksi kotimaasta, urasta ja elämän tarkoituksesta. Identiteettikartat auttoivat hahmottamaan samankaltaisuuksia ja eroja haastateltujen välillä.
Mitä tutkimuksessa löydettiin?
Tutkimustulokset paljastavat mielenkiintoisia asioita suomalaislähtöisten kosmopoliittien elämästä. Haastateltavien lähtökohdat ovat olleet usein erilaisia; maailmankansalaisia syntyy kaikenlaisissa perheissä ja eri yhteiskuntaluokissa. Useilla halu nähdä maailmaa syntyi jo lapsena. Yksi kertoi opiskelleensa ruotsia kolmevuotiaana, jotta voisi jutella Ahvenanmaan matkalla paikallisille. Toiselle lähtö oli pakokeino: ”En vain sopinut Suomeen. Oli pakko lähteä.” Motivaationa ei ollut raha tai ura, vaan uteliaisuus ja halu kasvaa ihmisenä. Moni lähti ilman tarkkaa suunnitelmaa – he halusivat kokeilla, mitä tapahtuu, kun heittäytyy tuntemattomaan. Yhteinen piirre oli uteliaisuus, jota kuvaa hyvin seuraava lainaus haastateltavaltamme Ollilta:
Olen aina ollut todella utelias ja etsinyt tietoa erilaisista asioista. Lähtö ulkomaille oli tapa etsiä tietoa maailmasta. Jos vertaan itseäni koulukavereihini, jotka jäivät Suomeen, minusta se on suurin ero. En usko, että kaikilla on samanlaista kiinnostusta, halua etsiä tietoa ja ymmärtää mitä kulissien takana tapahtuu.
Työ oli haastateltaville lähinnä väline halutun kansainvälisen elämäntavan ylläpitämiseen. Kosmopoliitit eivät yleensä muuta ulkomaille työn takia. He muuttavat, koska haluavat elää vapaasti arvojensa ja kiinnostuksensa mukaista elämää. Työ on keino rahoittaa elämäntapa, ei itse tarkoitus. Ensimmäiset työt voivat olla mitä tahansa ravintolasta kaupan kassalle, kunhan ne mahdollistavat asumisen uudessa maassa. Myöhemmin moni hakeutuu töihin, jotka tukevat kosmopoliittista elämäntapaa, etsien joustavia ja merkityksellisiä tehtäviä, joissa he pääsevät tekemään työtä eri kulttuureja edustavien ihmisten kanssa. He arvostavat vapautta, sekä mahdollisuutta matkustaa ja työskennellä erilaisten ihmisten kanssa. Työn pitää tuntua mielekkäältä, ei vain tuottaa rahaa.
Kosmopoliitin identiteetti kehittyy vähitellen osana henkilön sosiaalista identiteettiä. Identiteetin muotoutuminen ja rakentuminen on läpi elämän jatkuva prosessi, jossa voi olla myös merkittäviä käännekohtia. Kosmopoliiteilla, kuten muillakin, voi olla samanaikaisesti useampia identiteettejä: esimerkiksi ammatti-identiteetti, perheeseen liittyvä identiteetti ja kansallinen identiteetti. Kosmopoliittien identiteetille on kuitenkin tyypillistä liminaliteetti eli välitila, jossa henkilö ei tunne oikein kuuluvansa mihinkään kansalliseen identiteettiin.5 Haastateltavamme Ilona kuvaa tätä välitilaa seuraavasti:
Se [identiteetti] on vähän niin kuin se lelu: laatikko, jossa on erimuotoisia reikiä. On ympyränmuotoinen reikä, kolmionmallinen reikä ja sitten on erimuotoisia palikoita, joita koetat sovittaa reikiin. Kotimaa esimerkiksi on neliönmuotoinen ja uusi paikka on pyöreä ja sinusta on tullut kolmio, joka ei sovi kumpaankaan. Jälkikäteen alat nähdä eroja. Olet vähän kuin välitilassa. Se ei näy jokapäiväisessä elämässä, mutta kun ajattelet sitä, hämmennyt, se on jotain uutta. Olen vähän niin kuin tottunut siihen, vaikka se ei aina olekaan ihan selkeää.
Osa haastateltavista piti välitilaa ajoittain ahdistavana, toiset hyväksyivät sen osaksi identiteettiään. Moni oppi rakentamaan kodin ja kiinnittymään uuteen asuinpaikkaansa harrastusten, verkostojen ja oman asenteen avulla. Fyysinen paikka ei ollut yhtä merkittävä.
Lopuksi
Kosmopoliitit tuovat työelämään arvokkaita taitoja: joustavuutta, kulttuurista ymmärrystä ja kykyä toimia monimutkaisissa ympäristöissä. Yrityksille he ovat arvokkaita sillanrakentajia erilaisten ihmisten, tehtävien ja työympäristöjen välillä, mutta myös haaste, sillä he arvostavat vapautta, joustavuutta ja itsensä kehittämistä, eivätkä välttämättä ole sitoutuneet tiettyyn työhön pitkäaikaisesti. Tämä voi näkyä muun muassa työpaikkojen nopeana vaihtumisena.
Tutkimus tuo esiin kosmopoliittien näkemyksiä ja kokemuksia, mutta suhteellisen pienen ja valikoidun haastateltujen määrän vuoksi tulokset ovat suuntaa antavia, eikä niitä voida yleistää kaikkiin suomalaisiin kosmopoliitteihin.