Miten stressi, masennus ja elämäntavat liittyvät toisiinsa?
Stressin vaikutuksia elimistöön on kuvattu psykologiassa allostaattisen kuormituksen stressiteorialla. Tutkimusryhmä selvitti, millaisessa yhteydessä stressiarvot ovat muun muassa ikään, masennusoireisiin, sosioekonomisiin tekijöihin ja elämäntapoihin.
Johdanto
Stressillä on tärkeä rooli hyvinvoinnin ja terveyden kannalta. Pitkittyneen stressin seurauksena stressin säätelyjärjestelmien toiminta saattaa häiriintyä. Krooninen stressi liittyy moniin terveysriskeihin, kuten sydän -ja verisuonitautien kehittymiseen ja metabolisiin sairauksiin, kuten esimerkiksi 2-tyypin diabetekseen. Tutkimuksemme nojaa allostaattisen kuormituksen (engl. allostatic load, lyhenne AL) stressiteoriaan, joka viittaa pitkittyneen stressin moninaisiin vaikutuksiin elimistössä. Allostaattisen kuormituksen stressiteorian mukaan keho pyrkii sopeutumaan stressiin ja saavuttamaan tasapainon allostaattisen prosessin kautta1, joita ovat neuroendokriiniset, sydän- ja verenkierto-, aineenvaihduntaan liittyvät prosessit sekä immuunijärjestelmä2. Myös masennukseen, erityisesti vakavaan masennustilaan, voi liittyä samantyyppisiä säätelyhäiriötä kuin stressiin. Aikaisemman tutkimusryhmäni kanssa olemme havainneet, että vakavaa masennustilaa sairastavilla potilailla oli 2,3–3 kertaa todennäköisemmin korkeaa allostaattista kuormitusta kuin väestössä keskimäärin.3 Meta-analyysissä, jossa useiden aiempien yksittäistutkimusten tulokset yhdistetään tilastollisesti yhteen, tietyt sosioekonomiset tekijät, kuten esimerkiksi alhainen sosioekonominen asema ja matala koulutustaso, ja epäterveelliset elämäntavat, kuten esimerkiksi tupakointi ja runsas alkoholinkäyttö, ovat olleet yhteydessä korkeampaan AL-arvoon.4
Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää iän ja masennusoireiden, ja toisaalta sosioekonomisten tekijöiden, kuten sukupuolen, koulutustason ja siviilisäädyn sekä elämäntapojen, kuten runsas alkoholinkäyttö, tupakointi, tai liikunnan puute, yhteyttä allostaattisen kuormituksen arvoihin yleisväestössä.
Miten tutkimus tehtiin?
Tutkimuksen aineiston keräsi Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) osana Fin Terveys2017-tutkimushanketta, jossa tutkittiin suomalaisten terveyttä vuonna 2017. Terveys2017-tutkimus tehtiin tutkimusvuonna 50 paikkakunnalla Suomessa. Otos kerättiin siten, että Suomi Ahvenanmaata lukuun ottamatta jaettiin 20 ositettuun otantaan, johon kuuluivat 15 suurinta kaupunkia. Muu Suomi jaettiin viiteen ositteeseen (”maaseutuositteet”) yliopistosairaaloiden erityisvastuualueiden (”miljoonapiirit”) mukaan. Otosyksilöiden lukumäärä oli suhteessa kunkin ositteen väkilukuun.
Tämän tutkimuksen otos koostui 4993 osallistujasta (2216 miestä ja 2777 naista). Osallistujat täyttivät kyselylomakkeen, jossa kysyttiin vastaajan taustatietoja ja elämäntapoja. Masennus arvioitiin Beckin masennusmittarin (Beck Depression Inventory eli BDI) lyhytversiolla, jossa oli kuusi kysymystä. Mikäli pisteet olivat 4 tai yli, viittasi tulos masennusoireiluun.
Tutkimuksessa terveydentilan arvioinnin suoritti tutkimussairaanhoitaja. Allostaattisen kuormituksen määrittämiseen tarvittavat verikokeet ja laboratoriomittaukset tehtiin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen biokemian laboratoriossa Helsingissä. Allostaattisen kuormituksen laskennassa käytettiin 13 eri mittaria. Riskipisteet määräytyivät siten, että henkilö sai yhden pisteen, jos mittauksen arvo oli erilainen kuin 75 % muusta tutkimusaineistosta.
Allostaattisen kuormituksen arvioinnissa käytettiin seuraavia mittauksia: verenpaine (ylä- ja alapaine) ja pulssi, kolesteroliarvot (HDL ja LDL) ja triglyseridit (veressä kiertäviä rasvoja), kreatiniini (munuaisten toiminnan mittari), paastoglukoosi (veren sokeriarvo), albumiini (proteiini), hs-CRP (C-reaktiivinen proteiini, tulehduksen merkki), lonkka/vyötärösuhde, painoindeksi (BMI), pitkäaikainen verensokeri (HbA1c). Haitallisen AL-kuormituksen rajana pidetään yleisesti 3–4 pistettä5. Tässä tutkimuksessa allostaattinen kuormitus katsottiin korkeaksi, jos riskipisteitä kertyi vähintään 4.
Analysoimme aineiston tilastollisten menetelmien avulla. Käytimme logistista regressioanalyysiä sen tutkimiseksi, mitkä tekijät lisäsivät korkean allostaattisen kuorman todennäköisyyttä. Tätä varten tehtiin neljä erilaista mallinnusta, joissa painotettiin eri tekijöitä. Mallissa 1 olivat ikä, sukupuoli ja masennusoireilu. Malliin 2 lisättiin koulutustaso ja siviilisääty, malliin 3 lisättiin tupakointi, alkoholinkäyttö ja fyysinen inaktiivisuus. Mallissa 4 huomioitiin kaikki muuttujat, jotka olivat osoittautuneet merkittäviksi malleissa 1–3. Kaikissa analyyseissä tulos on katsottu merkittäväksi, jos p-arvo on alle 0,05. Tämä tarkoittaa, että tulos ei ole sattumanvarainen, vaan sen voidaan olettaa olevan todellinen tulos.
Mitä tutkimuksessa löydettiin?
AL-pisteiden keskiarvo koko aineistolla oli 3,6. AL-pistemäärän ollessa 3 tai 4, sairastavuus ja kuolleisuus lisääntyy merkittävästi6. Naisilla oli merkitsevästi matalammat AL-pisteet kaikissa ikäluokissa verrattuna miesten vastaaviin ikäluokkiin. AL-pisteet olivat korkeammat vanhemmissa ikäryhmissä. Sama trendi havaittiin sekä miehillä että naisilla. AL-pistemäärä 4 ylittyi miehillä keskimäärin 45–55-vuotiaana, kun taas naisilla se ylittyi keskimäärin 65–74-vuotiaiden ikäryhmässä.
Miehistä kolmasosa (31,5%) oli suorittanut korkea-asteen koulutuksen, kun taas naiset olivat useimmiten suorittaneet toisen asteen koulutuksen (34,9%). Miehet ilmoittivat naisia useammin, etteivät he harrasta liikuntaa, ja he käyttivät useammin alkoholia ja tupakoivat todennäköisemmin. Havaitsimme, että miehet ja naiset erosivat kaikissa allostaattisen kuormituksen biomarkkereissa. Naisilla oli yleisesti terveydelle edullisemmat biomarkkeritulokset kuin miehillä.
Masentuneilla osallistujilla oli merkittävästi korkeammat AL-pisteet kuin henkilöillä, joilla ei ollut masennusoireita. Naisilla BDI-pisteet olivat merkittävästi korkeammat kuin miehillä. Miehillä, joilla oli masennusoireita, oli merkitsevästi korkeammat AL-pisteet kuin naisilla, joilla oli masennusoireita. Samoin miehillä, joilla oli masennusoireita, olivat AL-pisteet merkittävästi korkeammat kuin muilla miehillä. Naisilla tätä eroa ei ollut.
Logistisessa regressioanalyysissä tutkittiin, mitkä tekijät ennustavat todennäköisyyttä kuulua korkeaan AL-pisteryhmään. AL-pisteryhmä tarkoittaa henkilöitä, joilla AL-yhteispistemäärä on suurempi tai yhtä suuri kuin 4. Mallissa 1 ikä, masennusoireet ja miessukupuoli lisäsivät todennäköisyyttä kuulua AL-pisteryhmään. Mallissa 2 AL-pisteryhmään kuulumista selitti myös alhainen koulutustaso. Mallissa 3 AL-pisteryhmään kuulumista selittivät runsas alkoholinkäyttö ja fyysisen aktiivisuuden puute. Mallissa 4 kaikki aiemmin merkitsevät selittäjät – ikä, miessukupuoli, masennusoireet, alhainen koulutustaso, runsas alkoholinkäyttö ja fyysisen liikunnan puute – olivat yhteydessä suurempaan todennäköisyyteen kuulua AL-pisteryhmään.
Lopuksi
Stressillä on merkittäviä terveysvaikutuksia. Allostaattisen kuorman kertymiseen vaikuttavat monet taustatekijät. Yksi keskeisistä tekijöistä on ikä: mitä vanhempia osallistujat olivat, sitä korkeampi heidän AL-pistemääränsä oli. Masennusoireita kokevilla henkilöillä AL-pisteet olivat koholla iästä riippumatta. Myös sukupuolten välillä havaittiin eroja. Miehillä AL-riskipisteet nousivat keskimäärin nuoremmalla iällä kuin naisilla, mikä viittaa siihen, että miesten kohdalla tulisi kiinnittää huomiota sekä allostaattisen kuorman kertymiseen, että masennusoireiden ehkäisyyn. Masennusoireet olivat puolestaan yleisempiä naisilla ja nuoremmilla aikuisilla, minkä vuoksi naisilla masennuksen ennaltaehkäisy ja hoito tulisi asettaa etusijalle. Näihin tekijöihin tulisi kiinnittää huomiota koko elämänkaaren aikana, koska allostaattinen kuormitus kertyy ikävuosien myötä. Tutkimus perustui laajaan väestöotokseen, mutta poikkileikkausasetelma rajoittaa syy-seuraussuhteiden arviointia. Tulevissa tutkimuksissa on tärkeää selvittää, voidaanko allostaattista kuormitusta vähentää elämäntapamuutoksilla, ja mitkä toimenpiteet olisivat tässä tehokkaimpia.