Miten itsemurhasta puhutaan suomalaisessa rap-musiikissa?

Itsemurha on aihe, josta on vaikeaa puhua. Aihetta on kuitenkin käsitelty useissa suomalaisissa rap-kappaleissa. Millaisia sävyjä kuolemaan kappaleissa liitetään ja kuka niissä puhuu? Tutkijat kävivät läpi 38 kappaleen aineiston muun muassa näitä teemoja tarkastellen.

Johdanto

Itsemurha, tai omaehtoinen kuolema, on hankala aihe, jonka sitkeä asema tabuna vaikeuttaa aiheesta puhumista. Vaiettuna ja stigmatisoituna kuolemana itsemurhasta on haastavaa puhua etenkin silloin, kun se koskettaa ihmisen omaa elämää esimerkiksi läheisen kuoleman tai omakohtaisen pohdinnan myötä¹. Samaan aikaan itsemurhalla on tietynlainen “kansantaudin” asema suomalaisuutta käsittelevissä teksteissä. Kansainvälisten itsemurhatilastojen kärkeen Suomea ovat historiallisesti nostaneet etenkin miesten kuolemat.

Artikkelissamme tarkastelimme sitä, miten itsemurhasta puhutaan suomalaisessa rap-musiikissa. Rap-musiikki on osa afroamerikkalaisesta kulttuurista ponnistanutta hiphop-kulttuuria, ja sitä ovat pitkään tehneet ja kuluttaneet etenkin nuoret miehet². Aiheesta ei juurikaan ole aiempaa suomalaista tai kansainvälistä tutkimusta, etenkään laadullisesta näkökulmasta. Tähän asti tutkimukset ovat olleet luonteeltaan pääosin määrällisiä ja keskittyneet esimerkiksi musiikkimaun ja itsemurha-alttiuden välisten yhteyksien selvittämiseen.

Laadullinen tutkimuksemme tarkasteli itsemurhaa kulttuurintutkimuksen näkökulmasta ja huomioi kulttuurisesti syntyvien merkitysten ja vaikutusten monimutkaisen luonteen.³ Toisin sanoen tutkimuksemme painotti itsemurhaan liittyvien käsitysten rakentumista kulttuurisissa ja yhteiskunnallisissa diskursseissa. Artikkelin tavoitteena oli käsitellä itsemurhaa inhimillisenä, ihmisten elämiä eri tavoin koskettavana ilmiönä, jonka empaattisella käsittelyllä on mahdollista purkaa itsemurhan stigmaa ja tabuluonteisuutta. Toinen tavoitteemme oli tutkia rap-musiikin roolia tässä prosessissa.

Miten tutkimus tehtiin?

Tutkimuksemme alkusysäyksenä toimi havainto siitä, että itsemurha esiintyy suomalaisessa rap-­musiikissa yllättävän tiuhaan mutta on toistaiseksi jäänyt tutkimatta. Tutkimuksemme olikin uutta kartoittava tutkimus, joka pyrki rakentamaan edustavan kuvan omaehtoisen kuoleman käsittelystä suomiräpin kentällä. Tarkastelun kohteena oli yhteensä 38 suomalaisesta rap-kappaleesta koostuva aineisto, jonka olimme keränneet verkkohauilla ja verkostoissamme levittämällämme aineistonkeruukutsulla. Tavoitteenamme oli ensin kerätä niin laaja aineisto kuin mahdollista. Tämän jälkeen rajasimme aineiston siten, että löydetyistä ja/tai ehdotetuista kappaleista hyväksyttiin tarkasteltaviksi vain teemaltaan yksiselitteisesti itsemurhaa käsitteleviä kappaleita.

Analyysitapana hyödynsimme sumeaa luokittelua, joka mahdollistaa laajan aineiston toisteisten piirteiden hahmottamisen ja kategorisoinnin uutta kartoittavan tutkimuksen kontekstissa. Hyödynsimme myös diskurssianalyysia, joka korostaa kielenkäytön sosiaalista ja tilannesidonnaista luonnetta. Diskurssianalyysin avulla tutkimme itsemurhaan rap-musiikissa liitettäviä kertomuksia, sanavalintoja, representaatioita ja diskursseja eli vakiintuneita puhetapoja, joissa korostuvat eri perspektiivit omaehtoiseen kuolemaan. Osana analyysiprosessiamme kuuntelimme kaikki kappaleet useaan otteeseen hahmotellen niiden avaamia näkökulmia. Etsimme niin toisteisia kuin poikkeuksellisiakin elementtejä, jotka auttaisivat tunnistamaan suurempia linjoja kappaleiden välillä. 

Olimme kiinnostuneita siitä, kenen itsemurhasta tai itsemurhahalusta sanoituksissa puhutaan, millaisiin tekijöihin ja motiiveihin tällainen kuolema kytketään, ja mihin sävyyn siitä kerrotaan. Tarkastelimme sanoituksissa ilmeneviä kertojarooleja ja motiiveita, mutta kiinnitimme huomiota myös tarkastelemiemme kappaleiden melodioihin, tunnelmaan, draamankaareen ja omaehtoisen kuoleman asemaan osana laajempaa kerrontaa.

Mitä tutkimuksessa löydettiin?

Analyysimme koostui kolmesta osiosta. Ensin tutkimme sitä, millaisia syitä ja motivaatioita itsemurhalle tai itsemurhahalulle suomiräpissä annetaan. Aineistossamme moni kappale tuntui ensinnäkin lähestyvän itsemurhaa holistisena ilmiönä. Tällöin itsemurha ei palaudu yksittäiseen selkeästi nimettävään syyhyn vaan muodostuu monen tekijän kokonaisuudesta. Omaehtoista kuolemaa käsitellään myös ihmisen elämään kuuluvana ilmiönä, sen sijaan että sitä lähestyttäisiin toiseuttaen ⁴. Esimerkiksi Pyhimyksen kappaleessa “Nyt” (2011) kuolemanhaluun suhtaudutaan omaehtoisen kuoleman monisyisyyttä korostaen. Vaikka kappale sijoittuu mielisairaalaan, siinä myös haastetaan itsemurhan medikalisaatiota eli lääketieteellistymistä. Medikalisaation myötä itsemurha selitetään mielen ”häiriötiloilla” ja diagnooseilla. Tämä lääketieteellinen malli on vallannut tilaa vaihtoehtoisilta selitysmalleilta sekä stigmatisoinut omaehtoista kuolemaa⁵. 

Holistisen otteen lisäksi aineistossamme ovat yleisiä omaehtoisen kuoleman sosiaalisia tai sosiologisia ulottuvuuksia korostavat näkökulmat, kuten erilaisuus tai sen kokemus (esim. Ruger Hauer: “Aika Älä Jätä,” 2016), koulukiusaaminen (Stabi: “Ei Koskaan,” 2018), yksinäisyys (Hassan Maikal: “Yksinäistä,” 2021), mieheys (Steve iVander: “Ei kuten muu,” 2013), parisuhdeongelmat (Ezkimo: “Entinen,” 2002), suomalaisuus (Julma Henri & Syrjäytyneet: “170306,” 2007), tai vaikkapa päihteidenkäyttöön rohkaiseva viihdemaailma (Lukas Leon: “Hotelli Helsinki,” 2021). Mercedeksen “Viimeinen koulupäivä” (2018) on aineistossamme yksi harvoista kappaleista, joka on naisen tai nuoren tytön kertoma. Kappaleessa itsemurhaa lähestytään koulukiusaamisen teeman kautta ja kiinnitetään huomiota siihen, että tätä vakavaa väkivallan muotoa ei oteta kulttuurisesti riittävän vakavasti: 

Vasta kun käytävien seinät on veressä

– –

Puoli kouluu kä­det niskan takana polvillaan

Vasta silloin tajuut ettei kaikki ollu kohillaan. 

Toiseksi tutkimme sitä, kenen itsemurha(halu)sta puhutaan. Näkökulmat kytkevät itsemurhan useimmiten kertojan omaan historiaan: itsemurhasta räpätään enimmäkseen joko yksikön ensimmäisessä tai kolmannessa persoonassa, jolloin itsemurha asettuu “minän” haluksi tai aikomukseksi (ja harvemmin teoksi) tai kertojalle tutun “hänen” itsemurhaksi. Useimmiten räpätään miesten kuolemista tai itsemurha-aikomuksista (“velipoika”, “isä”, “Juuso”, “Make”). Etenkin varhaisessa 2000-luvun alun suomiräpissä tuntui korostuvan menehtyneen läheisen – usein ystävän tai veljen – sureminen ja muisteleminen. SeRoosan kappaleessa “Isä” (2020) omakohtainen kerronta yhdistyy läheisen kuoleman suremiseen. Kappaleessa nuori nainen pohtii vanhemman itsemurhan vaikutuksia omaan elämäänsä. Se on samanaikaisesti sekä itsemurhasurun että itsemurhahalun kuvaus:

Ja kun sä katsot pilven reunalta

Kuinka roikun psyykeeni reunalla

Toivon, en samaa valintaa tee

Kuule isä

Ootko ylpee musta

Jos selviin taistelusta

Johon sinut menetin.

Kolmanneksi tutkimme sitä, mihin sävyyn itsemurha(halu)sta puhutaan. Ensinnäkin huomiomme kiinnittyy siihen, että aineistossa esiintyi paljon kappaleita, jotka rohkaisivat kuolemaa harkitsevia ihmisiä jatkamaan elämää ja joiden  sävyt  vaihtelivat  kahden  ääripään  välillä. Jaottelimme tämänkaltaiset kappaleet stigmatisoiviin ja moralisoiviin sekä toisaalta rohkaiseviin ja “tsemppaaviin”. Kapasiteettiyksikön “Älä Nyt” (2004) lukeutuu itsemurhaa stigmatisoiviin kappaleisiin. Kappaleen pääviesti käy ilmi sekä sen nimestä että kertosäkeestä, ja se käsittelee itsemurhaa yhtenä kappaleessa mainituista “tyhmistä” teoista, joita kuulijan ei toivota tekevän. Flegmaatikkojen “Selkäranka” (2012) lähestyy omaehtoista kuolemaa puolestaan toivoa antavasta ja rohkaisevasta näkökulmasta. Kappaleen kertosäkeessä valetaan uskoa omaan nousemiseen hankalasta tilanteesta selkärangan ja kantavien jalkojen ruumiillisten metaforien kautta, jotka rinnastuvat vakaina, pysyvinä tekijöinä suhteessa kertojan “heittelevään mieleen” ja siitä johtuvaan haluun kuolla:

Mul on kaksi omaa jalkaa

Jotka mua taas joku päivä kantaa. 

Näissä kappaleissa itsemurhasta räpätään yksilötason ongelmana, jolloin kerrontaan heijastuvat uusliberaalit kertomukset, jotka pelkistävät yhteiskunnallisia ongelmia yksilöiden ongelmiksi. Tämän lisäksi itsemurhasta räpätään myös yhteiskunnallisena kysymyksenä karnevalistisiksi ja yhteiskuntakriittisiksi nimittämiemme kategorioiden sisällä. Karnevalismista esimerkkinä toimii Kouran & TBI:n kappale “Hirttoköysirata” (2017), jota määrittelevät sanoitusten mustan humoristiset viittaukset mielikuvituksellisiin itsemurhametodeihin (“hyppään laiturilta kengät betoniset jalas”, “aamuisin rotanmyrkkyy sekaan Cheeriosin”) ja kontrasti kappaleen funkahtavaan poljentoon. Herra Huun kappale “Ammatinvalinta” (2012) on puolestaan kappaleena yhteiskuntakriittinen. Sen kertoja on syvää merkitsettömyyttä kokeva duunari, joka herää selittämättömän väkivallanteon ja itsemurhayrityksen jälkeen sairaalasta. Kappale jatkaa “Viimeisen koulupäivän” yhteydessä esitettyä kritiikkiä siitä, että yhteiskunta epää avuntarpeessa olevilta yksilöiltä avun tai ei ota ihmisten kärsimystä vakavasti, ennen kuin on liian myöhäistä. Kun rap-­kappaleissa rakentuvia sävyjä katsotaan kokonaisuutena, määrällisesti korostuvat erityisesti rohkaisevat ja tsemppaavat  kappaleet sekä ymmärtävä, myötätuntoa osoittava sävy oma­ehtoista kuolemaa ja oman käden kautta kuolevia kohtaan. Miltei kaikki stigmatisoiviksi määrittelemämme kappaleet sijoittuvat 2000-­luvun alkuun. Myös kertojaroolit ovat avautuneet kohti omaehtoista kerrontaa, ja holistisuus on lisääntynyt. Siten aineistomme ilmentää kerronnan tapojen muutosta 2000-­luvun alusta nykyhetkeä kohden.

Lopuksi

Omaehtoinen kuolema esiintyy suomalaisessa rap­-musiikissa monipuolisissa yhteyksissä. Kattaahan itse aineistokin yli kaksikymmentä vuotta suomiräpin historiaa ja ilmentää myös ympäröivää ja muuttuvaa yhteiskuntaa. Aineis­tossamme itsemurhan ympärille rakentuu monenlaisia ja moniäänisiä diskursseja, jotka sekä ammentavat muista aihetta käsittelevistä diskursseista että versioivat ja haastavat niitä. 

Suomessa itsemurha kytkeytyy kansalliseen kertomukseen, ja itsemurhakuolleisuuteen vaikuttaa myös sitä koskeva puhumattomuuden kulttuuri. Itsemurhan stigman ja tabuluonteisuuden haastaminen esimerkiksi räpin kautta on tärkeää ja ajankohtaista. Se voi helpottaa ja normalisoida hankalista aiheista kertomista. Esimerkiksi aiemmassa laadullisessa tutkimuksessa on korostettu rap-musiikin terapeuttisia vaikutuksia (Hinds 2021), joita etenkin räpin tarjoama mahdollisuus purkaa omaa pahaa oloa tai auttaa samassa tilanteessa olevia tuottaa. 

Oman aineistomme valossa itsemurhan käsittely näyttää muuttuneen omakohtaisemmaksi ajan saatossa, jolloin myös itsemurhaan johtavien syiden ja kuolemanhalun kanssa kamppailun käsittelylle on avautunut enemmän tilaa. Tämä on merkittävää tarkasteltaessa etenkin sitä, että poikien ja miesten hyvinvointiin vaikuttavat tunteiden käsittelyä ja niistä puhumista hankaloittavat normit, joiden purkamiseen rap voi osallistua.

1. Kosonen 2020. ↩︎
2. Westinen 2023. ↩︎
3. Hinds 2021. ↩︎
4. Kosonen 2020. ↩︎
5. Kosonen 2020. ↩︎