Miten aikuiset leikkivät leluilla?
Lelut mielletään usein lapsuuteen kuuluviksi, mutta todellisuudessa niillä on merkitystä myös monien aikuisten elämässä. Yhä useampi aikuinen tarttuu nukkeihin, pehmoleluihin ja keräilyfiguureihin – ei ainoastaan keräilyn vuoksi, vaan myös leikkiäkseen luovasti. Tutkija valottaa ilmiötä, joka haastaa perinteisen käsityksen leikin, lelujen ja lapsuuden välisestä suhteesta.
Johdanto
Kun puhumme leikistä, moni ajattelee lasten arkea, leluja ja mielikuvitusmaailmoja. Kulttuurissamme elää vahva käsitys siitä, että leikki kuuluu vain lapsuuteen ja päättyy aikuisuuden kynnyksellä, jolloin vastuu, työ ja ”järkevä” ajankäyttö astuvat tilalle. Sanonnat kuten ”leikki on lasten työtä” heijastavat tätä ajattelutapaa. Tutkimus leluilla leikkimisestä kuitenkin osoittaa, että todellisuus on huomattavasti monimuotoisempi.1
Leikki ei katoa aikuisuudessa, vaan muuttaa muotoaan – myös esineillä tapahtuvan leikin osalta. Lelut, erityisesti hahmolelut kuten nuket, pehmolelut ja keräilyfiguurit, kulkevat monin tavoin mukana myös aikuisen elämässä. Osa lelukeräilijöistä kuvaa toimintaansa mieluummin harrastuksena, sillä leluilla leikkiminen saatetaan yhä mieltää lapselliseksi ja siksi noloksi.2
Leluun tarttuminen voi tuntua lapselliselta, mutta aikuisen kädessä nukke ei ole vain roolileikin väline. Se voi olla taideteos, keräilykohde, nostalgiaa herättävä esine tai yksinkertaisesti mielikuvitusta ruokkiva ilon lähde. ”Nukkeilijoiksi” itseään kutsuvat aikuiset käyttävät hahmoleluja tarinoiden luomiseen ja jakamiseen, ja verkossa toimii yhteisöjä, joissa esimerkiksi nuket esiintyvät kuvissa, videoissa ja kertomuksissa lähes kuin oikeat ihmiset.
Toimintahahmot, roolipelifiguurit ja supersankarit ovat esimerkkejä hahmoleluista, jotka seuraavat helposti aikuisuuteen.3 Monille keräilijöille leluista rakentuu tarinallisia asetelmia, jolloin keräilystä tulee leikkiä, eikä ainoastaan esineiden omistamista. Hahmoista voi muodostua osa tarinankerrontaa tai roolileikkiä, jossa aikuiset luovat ja kokeilevat erilaisia identiteettejä ja maailmoja. Pehmoleluihin liittyy usein vahva tunneside: lapsuudesta säilynyt pehmo voi toimia turvan ja muistojen lähteenä, ja uudet pehmot voivat kulkea mukana sisustusesineinä tai matkakumppaneina. Nämä ”leluystävät” voivat vaikuttaa hyvinvointiin antamalla lohtua epävarmassa maailmassa.
Miten tutkimus tehtiin?
Alkuperäinen artikkeli on katsausartikkeli (entry). Artikkeli kokoaa yhteen tutkijan aiempia empiirisiä tutkimuksia aikuisten leikistä. Aineisto perustuu haastatteluihin, osallistuvaan havainnointiin, valokuviin, videoihin ja sosiaalisen median sisältöihin sekä lelukulttuurien dokumentaatioon.
Aineistoa analysoitiin temaattisen analyysin ja visuaalisen analyysin avulla. Temaattinen analyysi auttoi tunnistamaan toistuvia teemoja ja leikin muotoja, kun taas visuaalinen analyysi toi esiin, miten lelut ja leikki esitetään kuvissa ja tarinoissa ja millaisia merkityksiä aikuiset niihin liittävät. Vertailemalla tuloksia useista projekteista, joissa käsiteltiin esimerkiksi kuvaleikkiä, keräilyhahmoja, pehmoleluja, lelufaniutta ja verkkokulttuureissa tapahtuvaa leikkiä, artikkeli osoittaa millaisia toistuvia teemoja aikuisten leikissä ilmenee. Tämä mahdollistaa laajempien kehityssuuntien näkemisen: miten ja miksi aikuiset leikkivät, millaisia esineitä he käyttävät ja mitä leikki merkitsee heidän elämässään.
Mitä tutkimuksessa löydettiin?
Yksi yleisimmistä selityksistä aikuisten leluleikille on nostalgia. Lelut herättävät muistoja lapsuuden hetkistä, jolloin maailma tuntui turvalliselta ja yksinkertaiselta. Ne muistuttavat myös ihmisistä ja tilanteista, joissa lelu on saatu lahjaksi. Nuken tai figuurin pitäminen kädessä voi hetkessä palauttaa mieleen vuosikymmenten takaisia tuoksuja, ääniä ja tunteita. Kyse ei ole vain menneeseen kaipaamisesta, vaan myös identiteetin rakentamisesta: kun aikuinen leikkii lapsuuden leluillaan tai etsii uusia samanlaisia, mennyt ja nykyinen minä kietoutuvat yhteen.
Leikki tarjoaa aikuisille mahdollisuuden rentoutua, irrottautua arjen vaatimuksista ja kokea iloa. Se voi lievittää stressiä ja antaa voimaa vaikeina aikoina. Leluleikki ei tapahdu vain yksin. Leluista kiinnostuneet aikuiset muodostavat yhteisöjä sekä verkossa että kasvokkain. Nukketapaamiset, fanitapahtumat ja pehmoleluihin keskittyvät kokoontumiset tarjoavat tilaisuuksia jakaa kiinnostuksen kohteita muiden kanssa. Näissä yhteisöissä vaihdetaan vinkkejä, esitellään kokoelmia ja rakennetaan tarinoita yhdessä.
Aikuisten leluleikki voi ilmetä myös taiteena. Erityisen kiinnostavaa on se, miten näkyväksi leluleikki on tullut verkossa kuvaleikin kautta.4 Nukkeja käytetään esimerkiksi valokuvataiteessa, animaatiossa ja performanssitaiteessa. Figuureilla rakennetaan pienoismaailmoja, jotka kertovat pitkiä ja juonellisia tarinoita – aivan kuten elokuvat tai saippuasarjat.
Instagramissa, TikTokissa ja YouTubessa on runsaasti videoita, joissa aikuiset esittelevät lelukokoelmiaan, ompelevat vaatteita nukeille, lavastavat figuureille kohtauksia eli leludraamoja, tai kertovat pehmolelujensa elämästä.5 Leluleikki toimii luovuuden kanavana ja mahdollistaa erilaisten identiteettien ja roolien kokeilemisen turvallisessa ympäristössä. Leikin kautta voidaan käsitellä myös vaikeita teemoja, kuten pelkoja, menetyksiä tai toiveita.
Leikki ei siis ole enää vain yksityistä toimintaa, vaan osa sosiaalista ja julkista sisällöntuotantoa. Esimerkiksi matkustavien lelujen seikkailuja kutsutaan leluturismiksi.6 Näin leluleikki kytkeytyy laajempaan elämäntyyli- ja mediakulttuuriin, jossa harrastuksia jaetaan – ja joskus niillä voidaan jopa ansaita rahaa.
Lopuksi
Leikin rooli yhteiskunnassa on muuttumassa. Aiemmin aikuisten leikki saattoi herättää hämmennystä tai paheksuntaa, mutta nykyään se nähdään yhä useammin hyväksyttävänä ja jopa trendikkäänä. Leikin ja työn välinen raja hämärtyy: tutkimukset osoittavat, että leikillisyys tukee luovuutta ja ongelmanratkaisua myös työelämässä. Ehkä tästä syystä monet edelläkävijäyritykset hyödyntävät leikillisiä ja pelillisiä elementtejä työympäristöissään ja kannustavat kokeilevaan ajatteluun.
Populaarikulttuuri – leluaiheiset elokuvat, anime, cosplay, pelaaminen ja figuurikeräily – on tehnyt leluleikistä osan myös aikuisten maailmaa. Lelutrendit syntyvät usein sosiaalisessa mediassa ja leviävät viraaleina ilmiöinä. Aikuisten leluleikki ei siis ole marginaalinen ilmiö, joka liittyisi ainoastaan kuvitteluun, vaan kasvava osa nykykulttuuria. Lelut voivat toimia yhteiskunnallisen vaikuttamisen välineinä, jopa leluaktivismina.7 Lelut liittyvät myös tulevaisuudentutkimukseen. Spekulatiivinen lelufiktio tarkastelee mahdollisia tulevaisuuden leluja tarinoiden avulla.8 Jo nyt markkinoilla on verkkoon kytkeytyviä hahmoleluja ja älykkäitä ”leluystäviä”, joissa yhdistyvät perinteinen leikki, sensoriteknologia, robotiikka ja tekoäly. Tulevaisuuteen sijoittuvat elokuvat ja kertomukset auttavat pohtimaan sekä toivottavia että ei-toivottavia kehityskulkuja.
Leikki ei ole lapsellista – vaikka se voi olla lapsekasta. Se on syvästi inhimillinen tapa olla maailmassa, rakentaa merkityksiä ja kuvitella parempia tulevaisuuksia. Leikki kuuluu ihmisyyteen, eikä sille ole ikärajaa. Ehkä tärkeämpi kysymys kuin miksi aikuiset leikkivät onkin: miksi meidän pitäisi lopettaa leikkiminen?