Mitä suostumus tarkoittaa uudessa seksuaalirikoslaissa?
Hiljattain voimaan tulleen uuden seksuaalirikoslain mukaan seksuaalinen kanssakäyminen ilman vapaaehtoisuuden eli suostumuksen ilmaisua on rangaistavaa. Artikkelissa tarkastellaan uuden lain logiikkaa esimerkkitapausten avulla.
Johdanto
Kun uusi laki tulee voimaan, tarvitaan tutkimusta siitä, miten sitä pitäisi käytännössä soveltaa. Suomessa tuli 1.1.2023 voimaan uudistettu seksuaalirikoslainsäädäntö. Uutta laissa on se, että ilman toiselta saatua aitoa suostumuksen eli vapaaehtoisuuden ilmaisua seksuaalinen kanssakäyminen on rangaistavaa. Esimerkiksi raiskauksesta tuomitaan se, joka on sukupuoliyhteydessä sellaisen henkilön kanssa, joka ei osallistu siihen vapaaehtoisesti (rikoslain 20 luvun 1 §). Uutta lakia onkin kutsuttu ”suostumusperustaiseksi”, kun vanhassa ”pakottamisperustaisessa” laissa kiellettiin vain toisen pakottaminen seksuaaliseen kanssakäymiseen väkivallalla tai uhkauksella tai hyväksikäyttämällä toisen toimintakyvyttömyyttä.
Olen rajannut tutkimuskysymyksen siihen, millainen suostumus seksuaaliseen kanssakäymiseen pitää uuden lain mukaan antaa. Suostumusperustaisuus pätee 16 vuotta täyttäneiden ihmisten välillä sekä nuorten keskinäisissä teoissa, vaikka yksi tai useampi osapuoli olisi alle 16-vuotias. Kun aikuinen kohdistaa seksuaalisia tekoja alle 16-vuotiaaseen, ei lapsen suostumuksella ole samalla tavalla merkitystä, sillä teot ovat jo itsessään haitallisia lapselle. Näistä teoista on omat lakipykälänsä, joita en käsittele tässä artikkelissa. Tarkastelen suostumusperustaista lakia edeten yleisemmistä tulkinnoista konkreettisempiin esimerkkeihin.
Vaikka puhun tässä artikkelissa ”seksuaalirikoslaista”, seksuaalirikoksia ei määritellä omassa laissaan, vaan Suomen yleisessä rikoslaissa, jossa määritellään suurin osa rangaistavista teoista. Seksuaalirikoksia koskee rikoslain 20 luku.
Miten tutkimus tehtiin?
Käytin oikeustieteen keskeistä menetelmää, lainoppia. Lainopissa tulkitaan ja systematisoidaan lakia. Lain sisältö siis sanotaan eri sanoin, samalla selkeyttäen lain epäselvyyksiä ja täyttäen sen aukkoja. Mikä tahansa tulkinta ei kuitenkaan ole mahdollinen, vaan tutkijan on käytettävä vakiintuneita tulkintaoppeja ja perusteltava tulkintansa vetoamalla oikeuslähteisiin. Tässä tutkimuksessa käytin sanamuodon mukaista tulkintaa, jossa laissa käytetyille sanoille annetaan mahdollisimman lähellä arkikieltä oleva merkitys, sekä tavoitteellista tulkintaa, jossa lain sisältöä tulkitaan sen perusteella, mikä on lain tarkoitus. Tärkeimpiä oikeuslähteitä olivat a) rikoslaki, b) hallituksen eduskunnalle antama esitys, jossa kerrotaan uudistetun lain sisällöstä ja tavoitteista, c) kansainväliset ihmisoikeudet sekä d) muiden tekemä oikeustieteellinen tutkimus. Koska laki oli uusi, siitä ei vielä ollut oikeustapauksia, joita olisi voinut käyttää oikeuslähteinä. Tämä muodostaa tutkimukselle rajoitteen, ja siksi esittämiini tulkintoihin liittyy epävarmuutta. Viime kädessä Suomen ylin yleinen tuomioistuin eli korkein oikeus määrittää, miten uutta seksuaalirikoslakia tulee käytännössä tulkita.
Mitä tutkimuksessa löydettiin?
Seksuaalirikoslailla suojataan seksuaalista itsemääräämisoikeutta. Hallituksen esityksen mukaan seksuaalinen itsemääräämisoikeus tarkoittaa oikeutta ”itse päättää seksuaalisesta käyttäytymisestään” edellyttäen, ettei loukkaa toisen vastaavaa oikeutta.1 Itsemääräämisoikeuden toteutuminen edellyttää paitsi fyysistä toimintavapautta myös tahdonvapautta. Laki kuvastaa lainsäätäjän näkemystä siitä, minkä asteinen itsemääräämisoikeuden toteutuminen on riittävää.
Lain sanamuotoja ja rakennetta tarkastelemalla voidaan nähdä, että uusi seksuaalirikoslaki rakentuu “vain kyllä tarkoittaa kyllä” -logiikalle. Siinä on kaksi osaa. Ensinnäkin ennen seksuaalisen kanssakäymisen aloittamista kaikkien osapuolten on valittava osallistua ja ilmaistava valintansa riittävän selkeästi. Lain mukaan vapaaehtoisuutta ei nimittäin ole, jos ihminen ei ole sanallisesti, käytöksellään tai muulla tavalla ilmaissut osallistuvansa seksuaaliseen kanssakäymiseen vapaaehtoisesti (rikoslain 20 luvun 1 ja 3 §). Hallituksen esityksen mukaan esimerkiksi pelkästään suutelemisesta, flirttailusta tai edes vaatteiden riisumisesta ei voi päätellä toisen suostuvan vaikkapa yhdyntään.2 Sen sijaan vapaaehtoisuutta yhdyntään voi ilmaista esimerkiksi toimimalla vielä riisumisen jälkeenkin aktiivisesti yhdynnän toteuttamiseksi. Mitä tuntemattomampia osapuolet ovat toisilleen, sitä selkeämpää tahdonilmaisua voi edellyttää.
Toiseksi vaikka henkilö näennäisesti ilmaisisikin suostuvansa seksuaaliseen kanssakäymiseen, ei tätä ilmaisua voida pitää aitona, jos valinnan tekemiselle asetetut ennakkoehdot eivät täyty. Toisin sanoen vain tietynlaiset ’kyllät’ tarkoittavat ’kyllä’. Laissa ennakkoehdot on lueteltu käänteisesti: henkilön osallistumista ei voida pitää vapaaehtoisena, 1) jos hänet on pakotettu siihen käyttämällä a) fyysistä väkivaltaa tai b) uhkausta tai 2) jos hän ei ole voinut muodostaa tai ilmaista tahtoaan a) tiedottomuuden, kuten unitilan b) sairauden, c) vammaisuuden, d) pelkotilan, e) voimakkaan päihtymyksen, f) heikentyneen tajunnantilan, kuten puoliunessa olemisen, g) tilanteen äkillisyyden, h) erityisen valta-aseman vakavan väärinkäytön tai i) muun näihin rinnastettavan syyn vuoksi (rikoslain 20 luvun 1 ja 3 §).
Esimerkki 1: Voimakkaasti päihtynyt henkilö
Voimakkaassa humalassa oleva ihminen ei osallistu seksuaaliseen kanssakäymiseen vapaaehtoisesti, vaikka hän mumisisi suostumustaan, sillä häneltä puuttuu tilanteessa kyky päättää omasta osallistumisestaan. Riittävän päätöksentekokyvyn arvioiminen päihtyneiden kohdalla voi olla vaikeaa. Erään tulkinnan mukaan humalassa oleva osallistuu vapaaehtoisesti, jos hän on aktiivinen.3 Tätä ei nähdäkseni voi pitää oikeana tulkintana, sillä lailla on tarkoitus kattaa myös tilanteet, joissa ihminen kyllä aktiivisesti ilmaisee suostumusta, mutta ilmaisu on humalatilan takia vain näennäinen. Ehdotan tulkintanani, että jos humalassa oleva ihminen ryhtyy aloitteelliseksi seksuaaliseen kanssakäymiseen tai on innokkaasti aktiivinen, hän osallistuu siihen vapaaehtoisesti. Sen sijaan innottomuus tai passiivisuus merkitsee seksuaalisesta kanssakäymisestä kieltäytymistä. Selvää on, että sammunut ihminen ei voi osallistua vapaaehtoisesti, koska hän on tiedoton.
Esimerkki 2: Kondomin poistaminen ilman lupaa
Hallituksen esityksessä todetaan kondomin poistamisen ilman kumppanin lupaa olevan rangaistavaa, mutta jätetään epäselväksi, onko kyse seksuaalirikoksesta vai esimerkiksi terveyden vaarantamisrikoksesta. Näkemykseni on, että lain sanamuotoa voi tulkita niin, että kyse on seksuaalirikoksesta. Jos ihminen ilmaisee, että haluaa kondomia käytettävän, kondomin käyttämättä jättäminen tarkoittaa, että tekijä toteuttaa eri seksuaalisen teon kuin mihin toinen on suostunut. Ilmaistu suostumus ei ulottunut tähän tekoon, joten kyse on seksuaalirikoksesta. Kondomin käytön lisäksi rajojen asettaminen voi koskea muutakin ehkäisyvälinettä tai seksuaalisen kanssakäymisen toteuttamistapaa muuten.
Esimerkki 3: Suostuttelu ja painostaminen
Uudenkaan seksuaalirikoslain mukaan vastahakoisen suostuttelu tai painostaminen seksuaaliseen kanssakäymiseen ei suoraan poista vapaaehtoisuutta. Kansainväliset ihmisoikeudet kuitenkin vaativat, että itsemääräämisoikeuden toteutumista on tarkasteltava kokonaisuutena niiden olosuhteiden valossa, joissa seksuaalinen kanssakäyminen tapahtuu.4 Yhdistettynä tiettyihin olosuhteisiin suostuttelu tai painostaminen voikin mitätöidä suostumuksen. Esimerkiksi vieraassa paikassa ja oudossa tilanteessa ihminen voi joutua pelkotilaan, jolloin painostuksen alla annettu suostumus on vain näennäinen. Samoin laissa kielletään valta-aseman väärinkäyttäminen toisen saamiseksi seksuaaliseen kanssakäymiseen. Valta-asema on olemassa esimerkiksi opettajan ja oppilaan, työnantajan ja työntekijän, urheiluvalmentajan ja valmennettavan, lääkärin ja potilaan tai, kun ikäero on suuri, aikuisen ja alle 18-vuotiaan välillä. Alle 16-vuotiaan painostaminen voi olla rangaistavaa, vaikka ikäero olisi pieni, sillä myös lievemmät seksuaalisen itsemääräämisoikeuden loukkaukset ovat rangaistavia, kun uhri on alle 16-vuotias (rikoslain 20 luvun 17 §).
Vastahakoisen suostuttelu ja painostus ovat esimerkkejä siitä, että jokin teko voi olla väärin, vaikka se ei olisi rikollista. Suostuttelu tai painostus seksuaaliseen kanssakäymiseen voi aiheuttaa kohteelle esimerkiksi stressiä, ahdistusta tai itsetunnon romuttumista.5
Lopuksi
Uusi seksuaalirikoslaki perustuu “vain kyllä tarkoittaa kyllä” -logiikalle. Toisin sanoen ilman toiselta saatua aitoa suostumusta seksuaalinen kanssakäyminen on rangaistavaa. Laissa luetellaan melko kattavasti aidon suostumuksen ennakkoehtoja, ja arvioinnissa on huomioitava teon olosuhteiden vaikutus päätöksentekoon. Siten seksuaalista itsemääräämisoikeutta suojataan uudella lailla aiempaa paremmin, mutta se jättää vielä aukkoja esimerkiksi painostamisen suhteen.
Tässä tutkimuksessa ei ole ollut mahdollista tarkastella muita tärkeitä kysymyksiä kuin vapaaehtoisuuden eli suostumuksen käsitettä. Tärkeä näkökohta on esimerkiksi, että seksuaalirikoksista rangaistaan vain tahallisina. Tahallisuudella tarkoitetaan tässä yhteydessä sitä, että tekijä pitää todennäköisempänä sitä, että suostumusta ei ole, kuin sitä, että suostumus on (’fifty–fifty’). Myöskään kysymystä siitä, miten suostumuksen puuttuminen todistetaan jälkikäteen oikeudenkäynnissä, ei ole ollut mahdollista tarkastella. Tahallisuudesta ja todistelusta tarvittaisiin tarkempaa tutkimusta nyt, kun uusi laki on voimassa.
