Millaisia musiikkiin liittyvät inhon kokemukset ovat?
Musiikin herättämiä positiivisia tunteita on tutkittu paljon, mutta musiikki voi myös ärsyttää ja herättää jopa aggressiivisia tunteita. Tutkijat selvittivät, millaisia jokapäiväisessä elämässä esiintyviä tunnekokemuksia inhottavana pidettyyn musiikkiin liittyy.
Johdanto
Kuunteletko joskus musiikkia, koska haluat nostaa mielialaasi tai kokea kutkuttavia tunteita? Saako musiikki sinussa aikaan voimakkaita tunnekokemuksia? Onko jokin musiikki niin inhottavan kuuloista, että sen kuuleminen saa sinut ahdistuneeksi tai jopa selittämättömän raivon valtaan? Tällaiset kokemukset saattavat osittain selittyä joillakin yksilöllisillä piirteilläsi.
Tämä artikkeli perustuu kahteen osatutkimukseen, joiden tarkoituksena oli lisätä ymmärrystä musiikin herättämistä inhon kokemuksista sekä mahdollisista yksilöllisistä ja sosiaalisista tekijöistä niiden taustalla.
Musiikin herättämiä positiivisia tunteita on tutkittu paljon. Tutkimuksissa on havaittu, että miellyttävien tunnekokemusten saaminen on yksi tärkeimmistä syistä hakeutua musiikin pariin1. Koska suurin osa aikaisemmista tutkimuksista on keskittynyt musiikin positiivisiin puoliin, ovat musiikkiin liittyvät negatiiviset kokemukset ja näihin liittyvät ilmiöt jääneet vähemmälle huomiolle.
Tiedämme kuitenkin, että musiikki voi ärsyttää ja herättää myös aggressiivisia tunteita – joskus jopa siinä määrin, että tämä vaikuttaa ihmisten käytökseen negatiivisella tavalla. Historiasta tunnetaan monia esimerkkejä, jossa musiikin aiheuttama tyrmistys ja aggressiivisuus on johtanut suoranaisiin mellakoihin; esimerkiksi Igor Stravinskin Kevätuhri-baletin ensi-illassa vuonna 1913 paikalla ollut yleisö raivostui musiikin kokeellisuudesta ja tilanne kärjistyi väkivaltaiseksi kaaokseksi. Toisaalta musiikilla voidaan myös tarkoituksella pyrkiä herättämään ihmisissä ahdistusta, loukata heille tärkeitä arvoja tai tuottaa jopa fyysistä kipua, jos volyymi nostetaan korkeaksi ja musiikkia soitetaan tauotta, kuten reportaasien mukaan joissakin vankiloissa on tehty osana kidutuksen puolelle meneviä vankien kuulusteluja2.
Koska musiikilla on näin vahva potentiaali äärimmäisten kokemusten herättämiseen, onkin tärkeää ymmärtää sekä sen valoisia että myös pimeitä puolia. Siksi halusin kollegani kanssa selvittää, millaisia jokapäiväisessä elämässä esiintyviä tunnekokemuksia inhottavana pidettyyn musiikkiin liittyy. Olimme kiinnostuneita siitä, miten ihmiset reagoivat inhoamaansa musiikkiin ja kuinka he käsittelevät tällaisen musiikin herättämiä tunteita. Halusimme myös selvittää, ovatko jotkut ihmiset herkempiä kuin toiset reagoimaan inhottavaan musiikkiin, ja mikä mahtaisi selittää tällaisia yksilöllisiä eroja ihmisten välillä.
Miten tutkimus tehtiin?
Toteutimme tutkimuksen kaksivaiheisesti. Ensimmäisessä osatutkimuksessa keräsimme 102 ihmiseltä anonyymejä kertomuksia sellaisesta musiikista, jota he pitävät inhottavana. Pyysimme vastaajia kuvailemaan tilanteita, joissa tällaista musiikkia joutuu kuulemaan sekä tuntemuksia ja mahdollista käyttäytymistä, joita musiikin kuuleminen heissä herättää. Tällaisen laadullisen aineiston etuna on, että ihmiset voivat kertoa yksilöllisistä kokemuksistaan omin sanoin hyvin seikkaperäisesti, jolloin tutkijat saavat monipuolista tietoa vähemmän tunnetusta ilmiöstä.
Analysoimme aineiston käyttäen induktiivista laadullista teemoittelua. Induktiivinen analyysitapa lähestyy tekstiä aineistolähtöisesti niin, että aineiston koodaaminen, luokittelu ja sieltä nousevien teemojen muodostaminen tehdään vailla vahvoja sitoumuksia mihinkään tiettyyn teoriataustaan. Etenimme analyysissä ensin aineiston ehdoilla tekemällä siitä havaintoja ja muodostamalla näistä havainnoista toisistaan erillisiä teemoja. Vasta tämän jälkeen peilasimme löydöksiä olemassa olevaan, tutkimuksen kannalta oleelliseen kirjallisuuteen ja tieteellisiin teorioihin.
Laadullisen analyysin avulla saimme hyvän käsityksen ihmisten kokemuksista, ja pystyimme suunnittelemaan jatkotutkimuksen, jonka toteutimme määrällisen kyselytutkimuksen muodossa, johon osallistui yhteensä 354 vastaajaa Suomesta ja Englannista. Tässä jälkimmäisessä osiossa muodostimme ihmisten kertomusten perusteella väittämiä, joita vastaajien tuli arvioida numeroasteikoilla sen mukaan, olivatko he väittämistä samaa vai eri mieltä. Lisäksi keräsimme tietoa taustamuuttujista, kuten vastaajien iästä, sukupuolesta, musiikillisesta taustasta, persoonallisuuspiirteistä ja herkkyydestä reagoida sekä toisten tunteisiin että musiikillisiin ja ei-musiikillisiin ääniin. Analyysissä tarkastelimme korrelaatioita eli taustamuuttujien yhteyttä vastaajien kokemuksiin hyödyntäen tilastollisia testejä.
Hyödynsimme tutkimuksessa edellä kuvatun empiirisen tutkimusaineiston lisäksi musiikin emootiotutkimuksen teorioita ja psykologian alan tieteellisiä artikkeleita, joissa käsiteltiin negatiivisia tunteita, ääniherkkyyttä, sekä tunteiden tarttumista psykologisena ja sosiaalisena ilmiönä.
Mitä tutkimuksessa löydettiin?
Havaitsimme jo laadullisen aineiston kertomuksista, että osa vastaajista reagoi inhottavaan musiikkiin huomattavasti vahvemmin kuin toiset. Vahvat negatiiviset kokemukset liittyivät usein musiikin herättämiin epämiellyttäviin fyysisiin tuntemuksiin, kuten sykkeen nousemiseen, jännittyneisiin lihaksiin, tuntemuksiin kurkun tai rinnan seudulla, tai kylmiin väristyksiin ja ihokarvojen pystyyn nousemiseen. Toisaalta nämä reaktiot liittyivät usein myös suoranaisiin vihan, ärsytyksen tai ahdistuksen tunteisiin, jotka saattoivat kestää kauan vielä musiikin kuulemisen jälkeenkin.
Inhottavaa musiikkia kuvailtiin loukkaavaksi, ruman tai tylsän kuuloiseksi ”epämusiikiksi”. Monet vastaajat kertoivat, että musiikin kuuleminen saattaa saada heidät jopa käyttäytymään aggressiivisesti toisia kohtaan tai ajattelemaan hirveitä asioita sellaisista ihmisistä, jotka tällaisesta musiikista pitävät. Jotkut kokivat inhottavan musiikin jopa omaan fyysiseen koskemattomuuteen kajoamisena, ja sen vuoksi niin ahdistavana varsinkin sellaisissa tilanteissa, joissa musiikkia ei syystä tai toisesta pystynyt itse sammuttamaan. Erityisesti julkisilla paikoilla soiva taustamusiikki koettiin usein erittäin epämiellyttäväksi ja kuormittavaksi melusaasteeksi, jos kuulijana ei pysty olemaan kuuntelematta sitä.
Määrällisestä aineistosta pystyimme tunnistamaan yksilöllisiä eroja, jotka saattavat selittää ainakin osittain sitä, miksi jotkut ihmiset reagoivat inhoamaansa musiikkiin näin negatiivisesti. Big Five -teorian mukaisesti luokitelluista persoonallisuuspiirteistä neuroottisuus, eli taipumus olla jännittynyt ja tuntea herkästi huolta ja ahdistusta, korreloi eniten vahvojen negatiivisten musiikkikokemusten kanssa, samoin kuin taipumus reagoida herkästi toisten ihmisten tunteisiin. Ääniherkkyyden erityinen muoto misofonia, eli vahva inhoreaktio tiettyjä vaarattomia arkipäivän ääniä kohtaan, näytti myös olevan yhteydessä musiikilliseen inhoon, kun taas muut herkkyyden muodot (esimerkiksi taipumus kokea miellyttäviä kylmiä väreitä musiikkia tai muita ääniä kuullessa) eivät analyysissä nousseet esiin merkitsevinä muuttujina.
Muista taustamuuttujista ikä ja musiikillinen koulutus korreloivat myös positiivisesti vahvojen negatiivisten kokemusten kanssa. Tästä voimme päätellä, että paljon musiikkia harrastavat tai sitä jopa työkseen tekevät kenties kuulevat musiikista muita tarkemmin yksityiskohtia ja myös heidän kehonsa reagoivat näihin herkemmin. Myös iän myötä herkkyys epämiellyttävälle musiikille saattaa kasvaa niin fyysisten, psyykkisten kuin sosiaalistenkin muutosten myötä.
Lopuksi
Tutkimuksemme tuotti uutta tietoa musiikkiin liittyvistä tunteista ja toi näkyviin joidenkin ihmisten kokemat vahvat negatiiviset tunnekokemukset, joita musiikki voi herättää. Koska tarkastelimme kahta erityyppistä aineistoa, saimme tietoa sekä yksilöllisistä kokemuksista että näiden kokemusten taustalla olevista selittävistä tekijöistä.
Tuloksemme haastavat vallalla olevaa näkemystä musiikista läpikotaisin positiivisena ilmiönä, joka ikään kuin automaattisesti tuottaisi ihmisille iloa. Vaikka musiikilla on lukuisia positiivisia vaikutuksia ja sitä voidaan käyttää tehokkaasti hyvinvoinnin tukemisen välineenä, ovat nämä vaikutukset usein hyvin yksilöllisiä ja tilannesidonnaisia. Oma musiikkimaku ja henkilökohtaiset tavat reagoida musiikkiin määrittävät sitä, mikä musiikki kenellekin tekee hyvää. Joissakin tapauksessa jokin musiikki voi saada kuulijan voimaan pahoin, mikä taas saattaa vaikuttaa negatiivisesti heidän yleiseen hyvinvointiinsa tai käytökseensä muita kohtaan. Onkin tärkeää ymmärtää musiikin inhimillistä merkitystä monipuolisesti, jotta pystymme hyväksymään ihmisten moninaiset tavat nauttia ja hyötyä musiikista – ja toisaalta myös heidän tarpeensa joskus ehkä vältellä sitä.