Millainen on suomalaisten musliminuorten maailmankuva?
Suomessa on vuonna 2025 noin 140 000 muslimitaustaista asukasta. Siinä missä tähän saakka muslimien elämää on pyritty tutkimuksessa ymmärtämään laadullisin menetelmin, tässä tutkimuksessa vertailtiin musliminuorten ja muiden suomalaisnuorten maailmankuvia, arvoja ja asenteita määrällisen aineiston avulla.
Johdanto
Muslimien määrä Suomessa on kasvanut huomattavasti viime vuosikymmeninä. Tätä nykyä Suomessa on arviolta 140 000 muslimitaustaista asukasta, joista valtaosa on tullut maahan kiintiöpakolaisena, turvapaikanhakijana tai perheenyhdistämisen kautta.1 Suomalaiset muslimit ovat etnisesti, kansallisesti ja kielellisesti huomattavan monimuotoinen väestöryhmä. Heidän joukossaan on paljon esimerkiksi somalialais-, irakilais-, bosnialais- ja afganistanilaistaustaisia muslimeita, mutta myös monet muut kansalliset ryhmät ovat vahvasti edustettuina.
Muslimiväestön kasvaessa myös suomalaisiin muslimeihin liittyvän tutkimuksen määrä on lisääntynyt nopeasti. Valtaosa tutkimuksesta on kuitenkin ollut laadullista. Tutkimuksessa on toisin sanoen pyritty ymmärtämään muslimien elämää haastattelemalla heitä. Yleistettävää, määrällistä tutkimusta suomalaismuslimeista on sen sijaan tehty huomattavan vähän. Täten ei myöskään ole paljoakaan tietoa, joka mahdollistaisi musliminuorten ja muiden nuorten maailmankuvien, arvojen ja asenteiden vertailun.
Tämä artikkeli perustuu artikkeliin, jonka kirjoitin suomalaisten musliminuorten uskonnollisuudesta ja maailmankuvasta. Tutkin artikkelissa kolmea aikaisempaan tutkimukseen perustuvaa hypoteesia: 1) Musliminuoret ovat keskimäärin uskonnollisempia kuin evankelisluterilaiset tai uskontokuntiin kuulumattomat nuoret. 2) Musliminuorten kansallinen ja uskonnollinen identiteetti korreloivat negatiivisesti, eli mitä voimakkaammin nuori kokee olevansa muslimi, sitä vähemmän hän pitää itseään suomalaisena. 3) Islamin aktiivinen harjoittaminen on nuorten parissa vähemmän yleistä kuin itsen kokeminen muslimiksi tai islamin keskeisiin oppeihin uskominen. Tässä artikkelissa valotan kahteen ensimmäiseen hypoteesiin liittyviä tuloksia.
Miten tutkimus tehtiin?
Valtion nuorisoneuvosto ja Nuorisotutkimusverkosto toteuttavat joka vuosi Nuorisobarometri-tutkimuksen, jossa selvitetään 15–29-vuotiaiden nuorten näkemyksiä maailmasta. Vuoden 2023 Nuorisobarometrin teemana oli katsomukset ja hengellisyys. Nuorisobarometrin aineisto kerättiin kyselylomakkeella, johon sisältyi monivalintakysymyksiä tutkimuksen aihepiiristä sekä erilaisia taustatietokysymyksiä. Lomakkeella vastaajia pyydettiin esimerkiksi arvioimaan työn ja tasa-arvon kaltaisten asioiden tärkeyttä itselleen asteikolla 1–5 (1 = täysin yhdentekevää, …, 5 = hyvin tärkeää) sekä valitsemaan neljästä eri vastausvaihdosta (esim. ”on olemassa jonkinlainen kaikkeuden luonut jumaluus”) se, joka parhaiten kuvaa heidän omaa käsitystään jumalan olemassaolosta.
Aineistonkeruun ensimmäisessä vaiheessa väestötietojärjestelmästä poimittiin 15–29-vuotiaiden nuorten yhteystietoja. Otokseen poimittiin nuoria niin, että sen koostumus vastasi iän, sukupuolen, äidinkielen ja asuinmaakunnan osalta koko Suomen väestöä. Puhelimella tavoitettiin kaikkiaan noin 4600 nuorta, joista 1001 vastasi kaikkiin Nuorisobarometrin kysymyksiin. Koska varsin moni nuori ei vastaa tuntemattomista numeroista tuleviin puheluihin, nuoria tavoiteltiin myös kirjeellä. Noin 6000 nuorta sai postitse pyynnön vastata Nuorisobarometrin kysymyksiin internetissä. Nettivastaukset saatiin muistutusviestien jälkeen yhteensä 648 nuorelta.
Osana Nuorisobarometri-kyselyä vastaajilta kysyttiin myös heidän kuulumisestaan uskonnollisiin yhteisöihin. Yhteensä 41 vastaajaa ilmoitti uskonnolliseksi yhteisökseen islamin. Artikkelissani analysoin heidän uskonnollisuuttaan ja maailmankuviaan laskemalla keskiarvoja ja muita tilastollisia tunnuslukuja vastauksista, jotka koskivat esimerkiksi eri asioiden koettua tärkeyttä, tieteen arvostusta, itsen kokemista eri yhteisöjen jäseneksi, jumalauskoa ja uskonnonharjoituksen aktiivisuutta. Saadakseni käsitystä siitä, miten musliminuorten katsomukset vastaavat muiden nuorten katsomuksia, käytin evankelisluterilaisia nuoria ja uskontokuntiin kuulumattomia nuoria verrokkiryhminä, ja vertasin heidän antamiaan vastauksia musliminuorten vastauksiin.
Mitä tutkimuksessa löydettiin?
Tutkimuksen keskeinen tulos oli, että musliminuorten vastaukset eivät juurikaan eronneet muiden nuorien vastauksista. Tilastollisesti merkitseviä eroja ryhmien välillä oli vähän ja ne olivat pääosin huomattavan pieniä. Kaikkiin ryhmiin kuuluvat nuoret esimerkiksi pitivät kotia ja perhettä erittäin tärkeinä asioina, vaikka musliminuoret pitivätkin niitä vielä vähän tärkeämpinä kuin muut (ks. Taulukko 1).
| Taulukko 1. Musliminuorten, evankelisluterilaisten nuorten ja uskontokuntiin kuulumattomien nuorten arvot | ||||||
| Muslimit | Evankelisluterilaiset | Uskontokuntiin kuulumattomat | ||||
| M (SD) | CL (95%) | M (SD) | CL (95%) | M (SD) | CL (95%) | |
| työ | 4.50 (0.55) | 4.32–4.68 | 4.23 (0.71) | 4.18–4.27 | 4.04 (0.85) | 3.97–4.11 |
| koti ja perhe | 4.98 (0.16) | 4.93–5.02 | 4.81 (0.47) | 4.78–4.83 | 4.62 (0.67) | 4.56–4.67 |
| tasa-arvo | 4.78 (0.48) | 4.62–4.93 | 4.60 (0.67) | 4.56–4.65 | 4.62 (0.71) | 4.56–4.68 |
| uskonto | 4.68 (0.65) | 4.48–4.89 | 2.81 (1.15) | 2.74–2.88 | 1.96 (1.15) | 1.86–2.06 |
| luonnon hyvinvointi | 4.58 (0.68) | 4.36–4.79 | 4.32 (0.76) | 4.27–4.37 | 4.43 (0.71) | 4.37–4.49 |
| rauha | 4.90 (0.30) | 4.81–5.00 | 4.67 (0.59) | 4.63–4.70 | 4.70 (0.57) | 4.65–4.75 |
| luonnonmukaisesti eläminen | 4.22 (0.90) | 3.92–4.53 | 3.56 (0.90) | 3.50–3.62 | 3.67 (0.93) | 3.59–3.75 |
| seurakunta tai muu hengellinen yhteisö | 3.89 (1.13) | 3.50–4.27 | 2.69 (1.14) | 2.62–2.76 | 1.85 (1.08) | 1.76–1.95 |
| M on vastaajaryhmän vastausten keskiarvo (mean) asteikolla 1–5 (1 = täysin yhdentekevää, …, 5 = hyvin tärkeää). SD on vastaajaryhmän vastausten keskihajonta (standard deviation). Keskihajonta kuvaa, kuinka paljon vastaukset keskimäärin poikkeavat keskiarvosta. Mitä pienempi keskihajonta on, sitä tiiviimmin vastaukset keskittyvät keskiarvon ympärille. CL (95%) on keskiarvon 95 prosentin luottamusväli (confidence interval). Siinä missä M on vastausten keskiarvo otoksessa, CL kertoo, mille välille vastaava keskiarvo 95 prosentin todennäköisyydellä sijoittuu koko perusjoukossa. Esimerkiksi vaaligallupeissa käytetty virhemarginaalin käsite kuvaa samaa asiaa. | ||||||
Oikeastaan ainoa suurempi ero vastauksissa liittyi uskonnollisuuteen: Nuorisobarometrin muslimivastaajat olivat käytännössä kaikilla mittareilla mitattuna keskimäärin uskonnollisempia kuin evankelisluterilaiset ja uskontokuntiin kuulumattomat vastaajat. Musliminuoret muun muassa pitivät yleisemmin itseään uskonnollisena, pitivät uskontoa tärkeämpänä, rukoilivat enemmän ja uskoivat useammin jumalaan.
Monissa uskonnollisuuteen liittyvissä kysymyksissä musliminuorten vastaukset olivat jopa eri päässä asteikkoa kuin evankelisluterilaisten nuorten vastaukset. Kun vastaajien esimerkiksi piti arvioida omaa uskonnollisuuttaan asteikolla 1–5 (1 = uskonnollinen, …, 5 = ei-uskonnollinen), muslimivastaajat saivat keskiarvoksi 1.83, ja valtaosa heistä valitsi asteikon maksimiarvon 1. Evankelisluterilaisten nuorten keskiarvo samassa osiossa puolestaan oli 3.48 ja siten asteikon ei-uskonnollisella puolella.
Myös muualla Euroopassa tehdyissä tutkimuksissa on todettu, että maahanmuuttajataustaiset musliminuoret ovat selvästi väestön keskitasoa uskonnollisempia. Ero muslimien ja muun väestön välillä on pohdituttanut tutkijoita, koska se poikkeaa maahanmuuttajien uskonnollisuuden yleisistä piirteistä; tavallisesti maahanmuuttajien uskonnollisuus mukautuu kohti enemmistöväestön uskonnollisuutta siten, että maallistuneisiin yhteiskuntiin muuttaneet alkavat vähitellen itsekin maallistua.2 Euroopan muslimien kohdalla näin ei kuitenkaan näytä käyneen.
Yleisin selitys Euroopan musliminuorten ja muiden nuorten eroon uskonnollisuudessa on, että kyseessä on reaktio muslimien kokemaan, uskontoon perustuvaan syrjintään. Islam-vastaisuus on yleistä Euroopassa, ja tutkimukset osoittavat, että islamiin suhtaudutaan myös Suomessa selvästi kielteisemmin kuin muihin niin sanottuihin maailmanuskontoihin.3 Vaikka Suomessa on asunut muslimeita yli sadan vuoden ajan, islam nähdään yleisesti epäsuomalaisena uskontona ja jopa uhkana suomalaiselle kulttuurille.4 Jos ihminen ei koe uskontonsa takia olevansa täysin hyväksytty ympäröivässä yhteiskunnassa, hän voi hakea kaipaamaansa kuulumisen tunnetta uskonnollisesta yhteisöstään. Tällainen reaktiivinen uskonnollisuus ei ole vain islamiin liittyvä ilmiö, vaan sitä on esiintynyt esimerkiksi irlantilaisilla ja italialaisilla siirtolaisilla, jotka 1900-luvun alun Yhdysvalloissa kohtasivat syrjintää katolisuutensa vuoksi.5
Jos voimakas uskonnollisuus on reaktio kokemukseen yhteiskunnan ulkopuolelle jäämisestä, voisi olettaa, että muita uskonnollisemmat muslimivastaajat tuntevat muita vähemmän kuuluvansa Suomeen. Eräässä Nuorisobarometrin osiossa muslimivastaajia pyydettiinkin arvioimaan omaa kuulumistaan suomalaiseen yhteiskuntaan, mutta arviot eivät olleet minkäänlaisessa yhteydessä heidän uskonnollisuutta koskeviin vastauksiinsa. Nuoret muslimit myös kokivat yhtä voimakasta kuulumista Suomeen kuin heidän evankelisluterilaiset ja uskontokuntiin kuulumattomat ikätoverinsa. Reaktiivista uskonnollisuutta koskeva hypoteesi ei siis saanut tukea ainakaan tästä tutkimuksesta.
Lopuksi
Tutkimuksessani jaoin Nuorisobarometrin vastaajat musliminuoriin, evankelisluterilaisiin nuoriin ja uskontokuntiin kuulumattomiin nuoriin sen mukaan, mihin uskonnolliseen yhteisöön he ilmoittivat kuuluvansa. On kuitenkin syytä kysyä, mitä vastaajat tarkoittivat ”islamiin kuulumisella”. Islamin piirissä ei ole samanlaista muodollisen kuulumisen ja henkilöjäsenyyden perinnettä kuin kristinuskossa. Esimerkiksi moskeijat eivät tyypillisesti ole seurakunnan tapaisia, jaettuun identiteettiin ja yhteiseen tunnustukseen perustuvia yhteisöjä, vaan ennen kaikkea paikkoja, joissa käydään rukoilemassa. Suurin osa muslimeista harjoittaakin uskontoaan liittymättä muodollisesti jäseneksi mihinkään uskonnolliseen yhdyskuntaan. Ne, jotka liittyvät, ovat todennäköisesti uskonnollisesti keskimääräistä aktiivisempia.
Evankelisluterilaisen kirkon piirissä on toisin: moni nuori kuuluu kirkkoon ennen kaikkea vanhempien kautta ja ilman, että itse allekirjoittaa kirkon opetuksia tai edes pitää itseään uskonnollisena. Kirkkoon kuuluvien nuorten ja islamilaisiin yhdyskuntiin kuuluvien nuorten vertaaminen voikin merkitä kaikista uskonnollisimpien musliminuorten vertaamista evankelisluterilaisten nuorten koko kirjoon.
”Islamiin kuuluvien” osuus kaikista Nuorisobarometrin vastaajista on selvästi suurempi kuin islamilaisten yhdyskuntien jäsenten osuus koko ikäluokasta. Tämä viittaa siihen, että moni vastaaja on ymmärtänyt ”islamiin kuulumisen” laajemmin kuin vain muodollisena jäsenyytenä islamilaisessa yhdyskunnassa. Silti on hyvä miettiä, tarkoittaako ”kuuluminen uskontoon” samaa musliminuorille ja kristityille nuorille. Myöhemmissä tutkimuksissa olisikin hyvä vertailla esimerkiksi uskonnollisen identiteetin perusteella muodostettuja ryhmiä – siis muslimiksi itsensä kokevia nuoria, kristityksi itsensä kokevia nuoria ja uskonnottomaksi itsensä kokevia nuoria. Uskonnollisuudelle ei ole olemassa yhtä oikeaa määritelmää, ja eri tavat mitata uskonnollisuutta tuottavat siksi toisiaan täydentäviä tuloksia.