Miksi somessa jaetaan kuvia liikuntaharrastuksista?
Miksi ihmiset jakavat liikuntaharrastuksistaan kuvia sosiaalisessa mediassa ja millaisia hyötyjä siitä voi parhaimmillaan olla? Artikkeli avaa liikunnan harrastajien suhdetta mobiilimediaan ja visuaalisuuteen, sekä siihen liittyvää yhteisöllisyyttä. Haastattelu- ja valokuva-aineistosta löytyi monenlaisia kuvien jakamiseen liittyviä syitä ja merkityksiä.
Johdanto
Annan sinulle tehtävän: Avaa puhelimesi galleria ja katso viime aikoina ottamiasi kuvia. Keitä kuvissa on? Mitä asioita tai esineitä kuvissa on? Mikä on kuviesi yleinen tunnelma? Kuvastaako tunnelma sitä, miten olet voinut viime aikoina? Otatko useammin kuvia itsestäsi vai siitä, mitä näet? Onko valokuvien ottaminen sinulle tapa pitää visuaalista päiväkirjaa elämästäsi? Onko valokuvien ottaminen sinulle tapa kokea elämää? Millaisina hetkinä et ota valokuvia? Minkä kuvan olet viimeksi jakanut joko yksityisesti tai julkisesti muiden ihmisten kanssa? Miksi?
Edellä esitetyt kysymykset auttavat sinua, minua ja meitä osana ihmisyhteisöjä pohtimaan suhdettamme mobiilimediaan ja visuaalisuuteen. Mobiililaitteet ja -sovellukset ovat muuttaneet sitä tapaa, jolla koemme jokapäiväisen elinympäristömme: älypuhelimen käyttö saa meidät ajattelemaan tapahtumia, ihmisiä ja ympäristöä visuaalisesti. Kuvien jakaminen on olennainen osa mobiilimediaa, mutta se ei ole mobiilimedian tuotos. Valokuvaus on nimittäin kautta ajan ollut olennaisesti sidoksissa kuvien yhteisölliseen välittämiseen, sillä ihmiset ovat aina jakaneet keskenään kuvaamiaan asioita.
Karkeasti luokiteltuna voidaan hahmottaa, että ihmiset jakavat kuvia kolmesta eri syystä: 1) puhuakseen kuvista, 2) puhuakseen kuvien avulla tai 3) ylläpitääkseen yhteyttä1. Ensinnä jakaminen on siis tapa puhua kuvista, tilanteesta tai asiayhteydestä, jossa valokuva otettiin. Esimerkiksi joku henkilö näyttää sinulle kuvia ja selittää yksityiskohtaisesti, kuka missäkin kuvassa on, missä he kuvauksen hetkellä olivat ja mitä he tekivät. Kyse on ennen kaikkea tarinasta valokuvien takana, eli valokuvia valitaan ja niitä käytetään tarinankerronnan ankkureina. Toiseksi voimme ymmärtää kuvien jakamisen tapana puhua kuvien avulla. Olethan kuullut sanonnasta ”kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa”. Ihmiset käyttävät kuvia siis viestittääkseen jotain visuaalisesti tai kertoakseen visuaalisia tarinoita, eikä sanoja usein juuri tarvita. Kolmanneksi jaamme kuvia yhteyden ylläpitämiseksi eli vahvistaaksemme sosiaalisia siteitämme. Teemme tätä älypuhelimillamme jatkuvasti ja usein lähes automaattisesti. Mobiilimedia on siis mahdollistanut sen, että kuvien jakamisesta on tullut meille tapa, eräänlainen rituaali, jolla ruokimme sosiaalista ympäristöämme. Kuvien avulla haluamme jakaa kokemuksemme, ja usein haluamme tehdä sen välittömästi kuvan ottamisen jälkeen, jotta kuvan vastaanottaja voi jollain tasolla olla osa kokemustamme juuri sillä hetkellä.
Tässä tekstissä tarkastelen sitä, minkälaisesta jakamisen muodosta on kyse silloin, kun vapaa-ajan liikunnan harrastajat jakavat kuvia liikunnallisista aktiviteeteistaan. Tutkimuksessani olen erityisen kiinnostunut siitä, millä tavoin liikunnan harrastajat muodostavat yhteisöllisiä kokemuksia jakamalla valokuvia sosiaalisessa mediassa.
Miten tutkimus tehtiin?
Haastattelin tutkimusta varten kymmentä kiipeilyn ja polkujuoksun harrastajaa, jotka jakoivat valokuvia harrastuksestaan Instagramissa. Kukin haastattelu kesti noin tunnin. Analysoin haastatteluaineiston laadullisen sisällönanalyysin keinoin2 eli kävin tarkasti lävitse jokaisesta haastattelusta tehdyn kirjallisen litteroinnin ja merkitsin ylös, miten ja millaisista asioista haastateltavat puhuivat, kun he puhuivat toisten liikkujien seuraamisesta ja valokuvien jakamisesta Instagramissa. Olin kiinnostunut erityisesti siitä, millaisia merkityksiä liikkujat liittivät valokuvien jakamiseen. Kukin esille noussut asia muodosti analyysissani koodin, ja lopulta yhdistämällä läheisiä koodeja toisiinsa löysin aineistosta neljä merkityksellistä pääluokkaa, joiden alle kaikki havaitsemani asiat sopivat.
Haastattelujen jälkeen tarkkailin haastateltavien luvalla heidän Instagram-tilejään kahden kuukauden ajan ja tallensin heidän tileiltään 165 liikuntaan liittyvää valokuvaa. Analyysin toisessa osassa tein kuvatyyppianalyysia3, eli etsin valokuvien joukosta niissä toistuvia ideoita, viestejä ja tarinoita. Lopulta yhdistin aineistot saadakseni selville, miten liikunnan harrastajat viestivät visuaalisesti (valokuva-aineisto) niitä merkityksiä (haastatteluaineisto), joita he liittävät valokuvien jakamiseen.
Mitä tutkimuksessa löydettiin?
Haastatteluaineiston päätulos on se, että kuvien jakaminen Instagramissa merkitsee liikunnan harrastajille inspiraation, motivaation, tiedon ja yhteisöllisyyden jakamista. Valokuva-aineiston päätulos on se, että kiipeilyn ja liikunnan harrastajat jakavat Instagramissa valokuvia, jotka liittyivät luontoympäristön kuvaamiseen, urheilulliseen suoritukseen, haasteiden ylitse pääsemiseen ja yhteisöllisyyteen.
Tärkein syy siihen, miksi tutkimukseen osallistujat seurasivat muita ja jakoivat liikunnallisia valokuvia Instagramissa, oli inspiroida toisia ja inspiroitua toisista liikkujista. Liikkujat välittivät inspiraatiota valokuvilla, jotka esittivät luontoympäristöä ja urheilusuorituksia. Eräs haastateltavista kuvasi inspiraation vastavuoroisuutta:
Toivottavasti myös inspiroi kun ite inspiroituu siitä niin paljon muiden tekemisestä. Niistä paikoista missä ihmiset on käynyt ja just siitä, että millasta arki on. — Joitakin voi kiinnostaa just se juttu mistä ite aattelee, että ”ei se nyt varmaan”. Tai itselle se on arkea tai ihan normijuttu. Se on just se asia, mistä joku toinen haluaa kuulla. Kai se kaikilla on ihan sama, että ajattelee, että joku matka tai joku tapahtuma ei ole mitään. Toiselle se on inspiraatio johonkin asiaan.
Inspiraation lisäksi kiipeilijät ja polkujuoksijat jakoivat kuvia Instagramissa motivoidakseen itseään ja toisiaan liikuntaan. Toisin kuin inspiroivat valokuvat, jotka saivat harrastajia kokeilemaan uutta, jakamalla motivoivia valokuvia harrastajat kannustivat itseään ja muita jatkamaan harrastusta vaikeinakin päivinä. Yksi haastateltavista painotti, miten tärkeää yhteisöllisyyden kannalta oli jakaa sisältöä, joka oli autenttista:
Mä en halua, että se on semmoinen ”tanssin vain ja ainoastaan ruusuilla”. Mä itekin tykkään enemmän seurata sellaisia ihmisiä, jotka on aidompia. Että ei ole vaan sellaista, että ”kylläpäs tänään taas oli hyvä päivä, ja kylläpäs tänään taas oli hyvä päivä. Aina kulkee kovaa ja voi että on kivaa”. — Mä myös huomaan, että ihmiset tykkää sellaisesta kun kertoo aidosti. Niin kun nyt voi muutenkin olettaa. Kyllähän me tykätään sellaisesta, mihin voi samaistua, jolla on hyviä ja huonoja päiviä. Eikä semmosesta joka ei koskaan tunne muuta kun iloa.
Monet harrastajien jakamat valokuvat antoivat lisäksi tietoa harrastukseen liittyvistä asioista tai viestivät jakajan identiteettiä. Harrastajat eivät kuitenkaan käyttäneet valokuvia pelkästään tiedon jakamiseen tai identiteetin rakentamiseen, vaan nämä olivat inspiraation tai motivaation jakamisen sivutuotteita. Liikunnan harrastajat kokivat, että he saivat sosiaalista tukea sekä inspiroivista että motivoivista valokuvista. Valokuvien jakamisen kautta tutkimukseen osallistujat välittivät siten sosiaalista tukea ja rakensivat yhteisöllisyyttä sosiaalisissa verkostoissaan. Eräs haastateltavista havainnollisti tätä esimerkillä jakamastaan kuvasta:
Yksi kaveri laittoi juuri jokin aika sitten, että se näki mun kuvan eräästä kiipeilypaikasta, ja se sano, että he oikein innostu siitä. Ne oli mennyt heti seuraavana päivänä, kun mä olin laittanut illalla kuvan Instagramiin, niin tuli seuraavana päivänä viestiä että ”siistii, nähtiin sun kuva ja siellä oli hyvät olosuhteet, mentiin heti kiipeen sit seuraavana päivänä”. Se oli itelle, että ”ok, nyt tää osui maalin, tätä mä halusinkin tehdä”.
Analyysi osoitti, että kiipeilijät ja polkujuoksijat käyttävät Instagramia kertoakseen visuaalisia tarinoita luontoympäristöstä, urheilusuorituksista, yhdessäolosta ja haasteiden voittamisesta, ja näiden tarinoiden kautta he viestivät myös fyysistä sijaintiaan ja läsnäoloaan. He jakoivat valokuvia puhuakseen kuvista ja kuvien avulla samalla kun he ylläpitivät yhteyksiä toisiin harrastajiin rituaalinomaisesti. Tutkimus on siis hyvä esimerkki siitä, miten kaikki kolme valokuvien jakamisen tapaa toteutuvat samanaikaisesti sosiaalisessa mediassa ja miten liikunnan harrastajat muodostavat yhteisöllisiä kokemuksia kaikkien kolmen jakamisen tavan avulla.
Lopuksi
Tutkimus osoittaa, että niille liikkujille, jotka sekä seuraavat että jakavat aktiivisesti liikunnallisia sisältöjä Instagramissa, visuaalisella viestinnällä on merkittävä yhteisöllinen voima. Vastavuoroisesta hetkellisten visuaalisten kohtaamisten virrasta muodostuu joillekin liikkujille yhteisöllisesti merkityksellisiä kokemuksia. Valokuvien vastavuoroinen jakaminen sosiaalisessa mediassa voi parhaimmillaan tukea liikunnallista elämäntapaa, tarjota sosiaalista tukea ja auttaa identiteetin rakentamisessa.
Tämä tutkimus esittää yhden näkökulman mobiilimedian ja visuaalisuuden tutkimiseen ja tuo esiin sosiaalisen median yhteisöllistä puolta. Tutkimus ei kuitenkaan ota huomioon sitä, millaisia kielteisiä seurauksia mobiilimedian ja sosiaalisen median käytöllä saattaa olla siellä sisältöjä aktiivisesti jakaville ihmisille tai millaisia riskejä käyttöön voi liittyä. Lisäksi tutkimus rajoittuu yhteen tutkittavaan ryhmään ja kahteen liikunnan muotoon. Tuloksia ei siten voida yleistää koskemaan kaiken liikunnallisen sisällön jakamista visuaalisesti sosiaalisessa mediassa.