Miksi Jeesus ratsasti aasilla Jerusalemiin?
Uudessa testamentissa Jeesus ratsastaa aasilla Jerusalemiin juutalaisten pääsiäisjuhlan alla Hoosianna-huutojen saattelemana. Tutkija selvitti, mitä aasi tässä tapauksessa symboloi ja tulisiko tämä tulkita poliittisena kannanottona vai profeetallisena eli Jumalan sanaa välittävänä tekona.
Johdanto
Jeesuksen ratsastus Jerusalemiin on yksi tunnetuimpia kohtauksia Uudessa testamentissa. Kaikki neljä evankeliumia kuvaavat, kuinka Jeesus saapuu pääsiäisjuhlien alla pyhään kaupunkiin aasilla ratsastaen ja väkijoukon laulaessa Hoosianna! Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen! Pääsiäinen (hepreaksi Pesach tai Pesah) on juutalaisten tärkein juhla, joka muistuttaa juutalaisten vapautumisesta Egyptin orjuudesta.
Moni on tulkinnut ratsastuksen poliittiseksi eleeksi – jopa vallankumoukselliseksi. Näkemykseni mukaan se oli kuitenkin profeetallinen teko, jolla Jeesus julisti Jumalan valtakunnan tuloa. Hän ei käyttänyt vallan ja kuninkuuden tavallisia symboleja, kuten diadeemi-kruunua tai purppuraviittaa, vaan ratsasti nöyrästi eläimellä, joka oli tavallinen työjuhta. Toisaalta, monille uskonnollisille juutalaisille Jeesuksen aasilla ratsastus Öljyvuorella toi todennäköisesti mieleen Sakarjan kirjan ennustuksen kuninkaasta, joka saapuu Siioniin rauhan kuninkaana (Sak. 9:9). Vanhassa testamentissa aasi on kuninkuuden ja rauhan symboli.
Tutkimuksessani olen tarkastellut tätä tapahtumaa toisen temppelin ajan juutalaisuuden taustaa vasten. Miten tapahtuma sopii oman aikansa kontekstiin, 30-luvulle, Jerusalemiin ja pääsiäisjuhlien yhteyteen? Miksi Jeesus valitsi juuri aasin ratsukseen, ja mitä hänen tekonsa merkitsi hänen aikalaisilleen?
Miten tutkimus tehtiin?
Tutkimukseni perustuu historiallis-kriittiseen analyysiin evankeliumeista (Mark. 11:1–11; Joh. 12:12–19) ja niiden vertaamiseen toisen temppelin ajan juutalaisiin ja roomalaisiin lähteisiin. Historiallis-kriittisellä analyysillä tarkoitetaan evankeliumitekstin tutkimusta historiallisin ja kriittisin menetelmin. Tekstiä tutkitaan kuten mitä tahansa muinaista historiallista tekstiä. Tärkeitä vertailukohtia ovat Josefuksen, Makkabilaiskirjojen ja rabbiinisten tekstien kuvaukset hallitsijoiden juhlallisista saapumisista. Samalla tarkastelin hellenistisen maailman ”parousia”-perinnettä, jossa hallitsijan saapuminen oli vallan ja kunnian rituaali sekä juutalaisia tekstejä, joissa aasi symboloi nöyryyttä ja kuninkaallisuutta (Sak. 9; 1. Kun. 1). Parousia-käsitettä käytetään Uudessa testamentissa, kun kuvataan Kristuksen kunniakasta paluuta aikojen lopulla (1. Tess. 4:16-17; Mark. 13:26-27). Parousia on monimerkityksellinen sana. Se tarkoittaa myös läsnäoloa.
Jeesuksen aasilla ratsastamisen historiallisuutta tukee se, että kertomus esiintyy useissa toisistaan riippumattomissa lähteissä, erityisesti Markuksen ja Johanneksen evankeliumeissa.1 Tutkijoiden enemmistö pitää tapahtumaa aitona. Varhaiset kristityt joutuivat kuitenkin pohtimaan sen poliittisia tulkintoja: Jeesuksen ratsastus Jerusalemiin saatettiin ymmärtää maallisena ja poliittisesti tulenarkana tekona. Yrittikö Jeesus saada aikaan kapinan Roomaa ja juutalaisia aristokraatteja vastaan? Halusiko Jeesus nousta Jerusalemin kuninkaaksi?
Mitä tutkimuksessa löydettiin?
Tutkimukseni perusteella Jeesuksen ratsastus Jerusalemiin oli tietoinen ja symbolinen profeetallinen teko. Hän saapui kaupunkiin samaan aikaan, kun Rooman maaherra Pilatus marssi lännestä tuhannen sotilaan saattueessa näyttääkseen Rooman imperiumin voiman. Jeesus taas tuli idästä, Öljymäeltä, pääsiäisjuhlien pyhiinvaeltajien keskellä ilman aseita ja vallan merkkejä, mutta edustaen Jumalan valtakuntaa. Jeesus ei kutsunut ihmisiä mukaansa eikä järjestänyt kulkuetta, vaan kulki muiden pyhiinvaeltajien joukossa. Pääsiäisjuhla ja siihen liittynyt liturgia muodostivat ”näyttämön”, jonka keskelle Jeesus astui. Pyhiinvaeltajat lauloivat Suurta Hallelia (Ps. 113–118), ja juuri tähän liturgiaan kuului Hoosianna-huuto. Jeesus ratsasti aasilla Jerusalemiin noiden Hoosianna-huutojen raikuessa, ja tavallaan tuo Hoosianna-pyyntö, Herra auta, kohdistui tuossa tilanteessa häneen. Hänen saapumisensa tapahtui siis uskonnollisen juhlan keskellä: pääsiäisjuhlasta muodostui näyttämö, jonka keskellä Jeesus astui messiaaniseen rooliin.
Monet uskonnolliset ja kansallismieliset juutalaiset varmasti hoksasivat, että Jeesus astui ratsastamisellaan varsin mahtipontiseen rooliin, mutta toisaalta roomalaiset sotilaat, jotka valvoivat järjestystä, tuskin olisivat osanneet yhdistää aasilla ratsastajaa mihinkään vallankumoukselliseen uhkaan. Jeesus ei kantanut roomalaisia kuninkuuden symboleita, kuten edellä mainittuja diadeemia tai purppuraviittaa.2 Roomalaiset eivät yhdistäneet aasia kuninkuuteen. Useat juutalaiset pyhiinvaeltajat sen sijaan varmasti muistivat Sakarjan kirjan profetian kuninkaasta, joka saapuu Jerusalemiin nöyrästi ratsastaen aasilla. (Sak. 9.) Jeesus välitti usein viestinsä teoilla, ei vain sanoilla. Aasilla ratsastus oli juuri tällainen profeetallinen teko, joka herätti ajattelemaan, mihin Jeesus oli pyrkimässä.
Jeesuksen aasilla ratsastus Hoosianna-laulun tahdissa, mitä ilmeisemmin jonkinlaisen messiaanisen hurmoksen keskellä, koettiin niin voimakkaana, että myöhemmin kun Jeesus oli oikeudenkäynnissä, häntä syytettiin ”juutalaisten kuninkaaksi”. Ristiin, johon hänet naulittiin, kirjoitettiin sama titteli. Nämä viittaavat vahvasti siihen, että Jeesus yhdistettiin messiaanisiin ja kuninkaallisiin lupauksiin ja toiveisiin. Tuon ajan juutalaisuuden näkökulmasta aasilla ratsastus Jerusalemiin selittää ja tukee näitä syytöksiä.3
Lopuksi
Jeesus ei julistanut vain sanoin, vaan myös profeetallisen teoin. Hän kokosi ympärilleen kaksitoista opetuslasta, mikä herätti toiveet Israelin kahdentoista heimon kokoamisesta uudelleen. Hän aterioi syntisten ja publikaanien eli niiden juutalaisten kanssa, jotka keräsivät Rooman valtakunnalle veroa. Juuri siksi, että publikaanit keräsivät juutalaisilta veroa Rooman valtakunnalle, juutalaiset usein halveksivat heitä. Tämä Jeesuksen teko, ateriayhteys myös publikaanien kanssa, puhui voimakkaammin kuin tuhat sanaa ja osoitti, että Jumalan valtakuntaan kutsuttiin kaikkia. Usein teot puhuivat voimakkaammin kuin saarnat. Jeesuksen aasilla ratsastus herätti messiaanista hurmosta, ja toisaalta myös laukaisi kohtalokkaita syytteitä Jeesusta kohtaan. Aasilla ratsastaja tuomittiin ”juutalaisten kuninkaana”.
Jeesus-tutkimus on edennyt paljon viimeisen 200 vuoden aikana. 1980-luvulta alkaen on entistä enemmän tutkittu Jeesusta hänen omassa historiallisessa taustassaan.4 Hän eli 30-luvun Galileassa. Tutkimukseni Jeesuksen ratsastuksesta Jerusalemiin aasilla sopii hyvin nykyajan Jeesus-tutkimukseen, koska tässä tutkimuksessa Jeesusta on tarkasteltu nimenomaan aikansa juutalaisena. Hänen tekonsa nähdään erilaisten juutalaisuuteen liittyvien messiaanisten uskomusten ja toiveiden valossa.