Miksi huumori toimii ääriajatusten levittämisessä?
Vitsikkyys tai hauskuus ei yleensä tule ensimmäisenä mieleen rasismista tai ääriajattelusta puhuttaessa. Tutkija tarkasteli syitä, joiden vuoksi huumori on yllättävän tehokas ja paljon käytetty väline vihamielisten ajatusten levittämisessä.
Johdanto
Me ihmiset olemme syntyjämme kiinnostuneita muista ihmisistä ja ehkä erityisesti siitä, mitä he ajattelevat meistä. Tämä kiinnostus on mahdollistanut esimerkiksi kulttuurin syntymisen. Se myös synnyttää tarpeen kuulua ryhmiin ja erottautua muista kilpailevista ryhmistä ja yksilöistä. Tämän myötä sosiaalisuutemme synkempi kääntöpuoli nousee esiin.
Huumori, kuten myös juoruilu, on eräs keskeisistä tavoista tuottaa yhteenkuuluvuutta oman ryhmämme kanssa. Joidenkin ihmisten yhteenkuuluvuuden kääntöpuolena on toisten ihmisten sulkeminen ryhmän ulkopuolelle. Vitsailu ja muista puhuminen voivat olla yritys nousta muiden yläpuolelle tai nöyryyttää muita.
Tutkin, miten ääriajattelijoiden kuten uusnatsien verkkoviestintä hyödyntää huumoria tarkoituksellisesti saadakseen yleisön vastaanottavaisemmaksi heidän ajatuksilleen ja ideologioilleen. Viha rasismin kohteita kohtaan ei välttämättä ole ensisijainen syy, miksi tämä viestintästrategia toimii. Tärkeämpi selitys saattaa löytyä huumorin kyvystä tuottaa yhteenkuuluvuuden tunnetta ja vahvistaa jakolinjaa ”me vastaan muut”.
Tarkoitukseni on laajentaa yhteiskuntateoreettista keskustelua huumorin ja ääriajattelun suhteesta. Pyrin tuottamaan mahdollisimman kattavan selityksen sille, miksi huumori on niin käyttökelpoinen väline myös monien lähtökohtaisesti vastenmielisten ajatusten levittämiseen.
Miten tutkimus tehtiin?
Koska teen filosofista tutkimusta, artikkelini muodostuu pääasiassa aiemman keskustelun kartoittamisesta, esimerkiksi erilaisten huumoria koskevien teorioiden tarkastelusta. Huumori on itsessään merkittävä tutkimusalue filosofiassa, psykologiassa ja kielitieteessä. Huumorin luonnetta ja erityisesti sitä, miksi jotkin asiat ovat meistä hauskoja ja saavat meidät nauramaan, on tutkittu paljon.
Huumorin yhteenkuuluvuutta ja samaistumista lisäävästä puolesta ei sen sijaan löydy paljoa aiempaa tutkimusta. Kuitenkin tämä näkökulma on erityisen olennainen, kun yritetään ymmärtää rasismin ja muiden syrjivien asenteiden levittämistä nimenomaan huumoria hyväksikäyttämällä.
Tutkimukseni koskee erästä 2010-luvulla suosituksi noussutta uusnatsisivustoa nimeltään The Daily Stormer ja sen huumorin käyttöä ja taustalla toimivien ihmisten näkemyksiä. Keskeisin tutkimusmateriaalini oli sivuston salassa pidettäväksi tarkoitettu kirjoittajaohje, joka vuoti julkisuuteen vuonna 2017. Ohje kuvaa varsin yksityiskohtaisesti sivustolla käytettyä viestintästrategiaa. Tuo ohje antaa tarkan kuvan siitä, millaiseen huumoriin ääriajattelijat itse haluavat turvautua ja miten he käsittävät sen vaikutuksen heidän yleisöönsä. Kirjoittajaohjeen takia ei ole epäselvyyttä siitä, että kyseisen sivuston uusnatsit turvautuvat huumoriin juuri siksi, että he ajattelevat sen avulla voivansa saada erityisesti nuoria houkuttumaan sivustosta. He myös uskovat voivansa saada myös sellaisen yleisön vastaanottavaisemmaksi ääriajatuksille, joka lähtökohtaisesti vierastaa niitä.
Sivuston huippuvuosien menestys antaa syyn olettaa, että uusnatsit eivät olleet ainakaan täysin väärässä huumoria koskevissa oletuksissaan. Tutkimuskysymykseni siis on, mitkä tekijät huumorissa ja inhimillisessä ajattelussa ovat syy siihen, että huumori voi toimia tällä uusnatsienkin tiedostamalla tavalla ja helpottaa ääriajattelun tarkoituksellista levittämistä.
Mitä tutkimuksessa löydettiin?
Rasistinen huumori on pilkallista ja alaspäin lyövää, sen tarkoitus on häpäistä ja nöyryyttää muita ja samalla nostaa oman ryhmän omanarvontuntoa. Rasistinen huumori sopii sen vuoksi hyvin niin kutsutun ylemmyysteorian kuvaukseen.1 Ylemmyysteoria on yksi vanhimmista, jo antiikissa esitetetyistä näkemyksistä huumorin luonteesta. Sen mukaan nauraminen liittyy aina ylemmyydentuntoon, tai vähintäänkin toimii kuin peli, jossa voittaja palkitaan naurulla ja ilontunteella.2
Tarkastelemani uusnatsisivuston hyödyntämä huumori oli pääasiassa ivaa, pilkkaa ja posketonta liioittelua eli hyperbolaa. Näitä hauskuuttamisen muotoja pidetään paitsi loukkaavina, myös kaikkein yksinkertaisimpana huumorin muotona. Toisaalta uusnatsisivusto ohjeisti kirjoittajiaan täsmällisesti pidättäytymään esimerkiksi vessahuumorista. Tämä ohje on varsin käypä, koska iljettävistä asioista puhuminen aiheuttaa usein sen, että myös puhuja mielletään iljettäväksi.
Tutkimuksessa yleisen näkemyksen mukaan huumori on inkongruenssin eli yhteensopimattomuuden ratkaisemista.3 Esimerkiksi vitsissä alkuasetelma nostaa esiin ristiriidan, jota kuulija ei kykene ymmärtämään. Nauru johtuu helpotuksesta, jonka äkillinen älyllisen jännitteen purkautuminen tuottaa. Seuraava iskävitsi tarjoaa hyvän esimerkin: Mikä on suurempi kuin joulukuusi? Jouluseitsemän. Loppuhuipennus tarjoaa näkökulman muutoksen ja siten ymmärryksen tunteen aiemman epätietoisuuden tilalle.
Alun inkongruenssi siis ratkaistaan tuomalla kaksi tulkintaa yhteen. Vitsin alkuasetelmassa ”kuusi” tarkoittaa puuta, mutta sen loppuratkaisussa sana tarkoittaa lukua. Vitsi aukeaa kuulijalle heti kun hän ymmärtää sanan kaksi kilpailevaa merkitystä. Prosessi, jossa saatetaan kaksi erillistä tulkintaa yhteen, kuvaa varsin hyvin monia huumorin lajeja.
Rasistinen huumori toimii hyvin monella tasolla. Yhtäältä huumori toimii kuin hienona kääreenä, jonka suojissa rasistisia ideoita voidaan levittää osin piilossa. Samalla se tuottaa suojamuurin noille ajatuksille – koska kyse oli vain huumorista, ei siitä saa suuttua. Huumori tarjoaa myös mahdollisuuden leimata rasismin vastustajat kurttuotsaisiksi tosikoiksi tehden rasismiin puuttumisesta näin vaikeampaa.
Huumori myös tuottaa läheisyyttä ja yhteenkuuluvuutta hauskuuttajan ja naurajan välille. Jo se, että kuulijan saa huvittumaan, laskee suojamuureja ja tuottaa läheisyydentunteen.4 Myös tähän huumorin positiiviseen voimaan ääriajattelijat nojaavat vitsailussaan.
Uusnatsisivuston perustaja on itse mediahaastattelussa kertonut, että sivuston tarkoitus on tarjota yhteisöllisyyttä. Sen kohteina ovat erityisesti lapset ja nuoret, jotka on tarkoitus käännyttää natseiksi. Nuoret houkutellaan sivustolle huumorilla ja toistamalla samoja rasistisia näkemyksiä uudestaan ja uudestaan heidät saadaan myös omaksumaan rasistinen maailmankuva.
Se, miksi huumori voi olla merkittäväksi hyödyksi tällaisessa ääriajatteluun rekrytoimisessa, on monimutkainen kysymys. Sosiaalisen tehtävänsä vuoksi huumori sopii yhteenkuuluvuuden tuottamiseen. Kuitenkin huumorilla on vielä toinenkin tärkeä rooli, kriittisen ajattelun estäminen. Psykologisten tutkimusten perusteella tiedetään, että huumorin kontekstissa ihmisten kriittinen ajattelu heikkenee olennaisesti.
Psykologit ovat ehdottaneet kahta kilpailevaa selitystä ilmiölle. On mahdollista, että ihmiset suhtautuvat huumorin välityksellä välitettyyn viestiin eri tavalla kuin ei-humoristisiin viesteihin. Tällöin huumori itsessään otetaan kuin vihjeenä siitä, että kriittiseen tarkasteluun ei ole syytä. Toisaalta on ehdotettu, että koska huumorin prosessointi vaatii tavallista suurempaa ponnistusta aivoiltamme, ei kuulijoiden käsittelykyky riitä enää välitettyjen ajatusten ja asenteiden kriittiseen arviointiin.
Jo edellä mainittujen seikkojen vuoksi huumori sopii erityisen hyvin ääriajatusten välittämiseen. Tutkimustulokseni liittyy kuitenkin yllä iskävitsin yhteydessä esitettyyn huomioon, että huumorin tulkinta edellyttää kahden kilpailevan tulkinnan yhteen saattamista. Ääriajattelijoiden rasistista huumoria on mahdotonta kokea hauskaksi, ellei kykene tulkitsemaan myös vitsin rasistista merkitystä. Näin ollen jo se, että kykenee näkemään millä tavalla vitsin on tarkoitus olla hauska edellyttää rasistisen näkökulman ymmärtämistä. Kun vitsien ymmärtämiseksi tarvittava tulkinta nojaa ääri-ideologiaan, huumorille altistuvat oppivat näkemään maailman helposti paikkana, jossa vitsien kohteena olevat ”muut” ovat naurettavia ja alempiarvoisia kuin ”me”, jotka heille nauramme.
Tämän vuoksi ääriajattelijan tarvitsee oikeastaan vain saada yleisönsä näkemään hauskuus käyttämässään huumorissa, ei kokonaan vakuutettua yleisöä puolelleen. Kun maailmaa oppii katsomaan rasistin silmin edes silloin tällöin huvitusta etsiessään, alkaa tuo näkökulma vaikuttaa ajatteluun myös muuten. Ensiaskel ääriajatteluun indoktrinoimisessa on siis otettu jo, kun rasististen vitsien hauskuus alkaa tuntua luontevalta.
Lopuksi
Vaikka kykymme huumoriin ja muiden naurattamiseen on eräs parhaista – ja hauskimmista – inhimillisistä piirteistämme, on sillä myös synkkä puolensa. Osa huumorista on pahantahtoista. Niin kuin monia muitakin hyviä ja arvokkaita asioita, myös huumoria voidaan käyttää pahaan.
Huumorin kykyä lisätä yhteenkuuluvuuden tunnetta voidaan käyttää ohjailemaan ihmisiä kohti ääriajatuksia, joita he eivät muuten hyväksyisi. Tämän lisäksi huumori näyttää estävän kriittistä ajattelua niin, että osa viesteistä, joita kuulijat eivät muuten pitäisi hyväksyttävinä, eivät tule riittävästi arvioiduiksi. Ja koska huumorin hauskuus perustuu inkongruenssiin ja kahden tulkinnan yhteen saattamiseen, pystyy ääriajattelija hyödyntämään huumoria ideologiansa välittämisessä varsin tehokkaasti. Näin on siksi, että rasistisessa huumorissa toinen hauskuuteen tarvittavista viitekehyksistä on tuo rasistinen ideologia itsessään.
On syytä pohtia myös keinoja estää huumorin käyttöä haitallisiin tarkoitusperiin. Miten voisimme kehittää henkilökohtaista ja yhteiskunnallista vastustuskykyä tahalliselle ohjailulle?
Käyttäytymistieteellisen tutkimuksen perusteella tiedetään, että ihmisiä on vaikeampi ohjailla silloin kun nämä itse tiedostavat, että heitä yritetään ohjailla. Oletettavasti myös huumori toimii ääriajatusten levittämisessä parhaiten silloin, kun yleisö ei havaitse, että heitä yritetään hauskuuden keinoin ohjailla ääriajatusten pariin. Näin ollen pelkkä tietoisuuden lisääminen siitä, että huumoria saatetaan käyttää myös salakavalasti ja tahallisesti ihmisten johdatteluun olisi tärkeää.
Toisaalta rasistinen huumori on ongelma myös silloin, kun sitä ei käytetä tahalliseen ihmisten ohjailuun. Se levittää rasistisia, syrjiviä asenteita varsin tehokkaasti ja tuottaa yhteenkuuluvuuden tunteen rasistisesti ajattelevien kesken myös muissa tilanteissa.
Meidän ei tarvitse välttämättä rajoittaa räikeätäkään huumoria, mutta meidän pitää ehdottomasti kehittää kykyämme arvioida tuollaisen huumorin vaikutuksia itseemme ja muihin. Ainakin siihen väitteeseen, että äärimmäisestä huumorista ja vitsailusta ei pidä olla huolissaan koska se on vain huumoria, tulee suhtautua erittäin kriittisesti.