Miten tutkijaksi pääsee?
Teitä tutkijaksi on monia. Joku löytää kutsumuksensa jo koululaisena, toinen päätyy tutkimuksen pariin vasta pitkän työuran jälkeen. Kirjoituksessa avataan lähtökohtia ja askelia kohti tutkijuutta.
Hyvä lähtökohta tutkijaksi haluavalle on se, että tunnistaa, mistä on kiinnostunut ja on utelias ottamaan asioista selvää. Joku saattaa huomata jo koululaisena, että nauttii syvällisestä perehtymisestä tiettyyn aineeseen, vaikkapa matematiikkaan, biologiaan tai vieraan kielen opiskeluun. Toinen alkaa yliopisto-opiskelijana pohtia yhteiskunnallisia kysymyksiä ja haluaa lisätä ymmärrystään ympäröivästä maailmasta. Kolmas voi törmätä työssään teknisiin ongelmiin, joihin haluaa löytää ratkaisuja.
Tutkijan keskeisiin taitoihin kuuluvat sellaiset perustaidot kuin lukeminen ja kirjoittaminen. Lukemista riittää, sillä tutkijan on olennaista tietää, mitä tutkittavasta aiheesta on aiemmin julkaistu. Tutkimustuloksista puolestaan kerrotaan kirjoittamalla ja julkaisemalla tieteellisiä artikkeleita, monografioita ja yleistajuisia kirjallisia tuotoksia eri yleisöille. Tutkijan työssä tarvitaan monenlaista luovuutta sekä kykyä ajatella niin konkreettisesti kuin käsitteellisestikin. Näitä kaikkia taitoja opetellaan yliopisto- ja korkeakouluopinnoissa.
Kaikki alkaa opinnoista
Ensimmäinen askel kohti tutkijan työtä on päästä yliopistoon tai korkeakouluun opiskelemaan itselle mieluisaan koulutusohjelmaan. Opintojen aikana kiinnostuksenkohteet tarkentuvat, ja opinnäytetöitä tehdessä pääsee jo harjoittelemaan tutkijan työssä tarvittavia taitoja, kuten aineiston käsittelyä, tieteellisen menetelmän soveltamista ja tieteellistä kirjoittamista.
Kun on suorittanut ylemmän korkeakoulututkinnon, voi hakea jatko(tutkinto)-opiskelijaksi eli tohtoriopiskelijaksi eli väitöskirjatutkijaksi. Nimitykset vaihtelevat, mutta samasta asiasta on kyse. Kun pyrkii tohtoriopintoihin, täytyy hakijalla olla suunnitelma siitä, mitä aikoo tutkia ja miten. Jotkut haluavat jatkaa samasta aiheesta, josta tekivät lopputyönsä, ja pyrkivät tohtoriopintoihin heti valmistuttuaan. Väitöstutkimus voi kuitenkin suuntautua myös uuteen aiheeseen tai jopa toiselle tieteenalalle. Yliopistoa, kaupunkia ja maatakin voi vaihtaa. Monet työskentelevät yliopiston ulkopuolella jopa useita vuosia ennen kuin hakeutuvat tohtorikoulutukseen.
Väitöskirjatutkija voi saada yliopistosta palkallisen määräaikaisen työn, rahoittaa työskentelynsä apurahoilla tai tehdä tutkimusta osa-aikaisesti muun työn ohella. Esimerkiksi teknisillä aloilla on myös mahdollista tehdä väitöstutkimusta yrityksen työntekijänä osana yrityksen omaa tutkimus- ja kehitystyötä. Niin palkallisista paikoista kuin apurahoista kilpaillaan muiden yhtä hyvien hakijoiden kanssa, joten täysipäiväisen työskentelyn takaavan rahoituksen saaminen on epävarmaa. Siksi väitöskirjatutkijalta vaaditaan paljon sinnikkyyttä, epävarmuuden sietokykyä, suunnitelmallisuutta ja taitoa johtaa itseään.
Väitöskirjan vaatimuksena on, että se perustuu itsenäiseen tutkimukseen ja tuottaa uutta tieteellistä tietoa. Kaikilla on kuitenkin tukenaan ohjaaja tai ohjaajia sekä muita tukipalveluja. Tutkimustyön ohella väitöskirjatutkija myös opiskelee oman tieteenalan ja tutkijan työn kannalta hyödyllisiä tietoja ja taitoja ja siten kasvattaa asiantuntemustaan.
Tohtorintutkinnon jälkeen
Tutkijanuralle haluavan tohtorin vaihtoehdot ovat moninaiset, joskaan mitään varmaa uraputkea tutkinto ei takaa. Tuore tohtori voi päästä osaksi isompaa tutkimusryhmää tai perustaa oman tutkimushankkeen ja -ryhmän, jolle hakee rahoitusta. Kilpailtua tutkimusrahoitusta joutuukin hakemaan tutkijanuralla monessa vaiheessa. Tohtorina voi myös hakea yliopistonlehtoriksi tai muihin opetustehtäviin, joissa tutkimukselle on varattu tietty osa työajasta. Kun on tehnyt riittävästi uutta tutkimusta ja kartuttanut opetustaitoja ja -kokemusta, voi hakea dosentin arvoa. Dosentuuri ei ole työsuhde, mutta se kertoo tutkijantaidoista ja sitä vaaditaan joihinkin vaativiin asiantuntija-, opetus- ja tutkimustehtäviin. Kun tutkimusjulkaisuja ja muuta akateemista työkokemusta on kertynyt tarpeeksi, voi hakea professorin tai tutkimusjohtajan tehtäviin.
Tutkimusta tehdään myös muualla kuin yliopistoissa ja korkeakouluissa. Esimerkiksi valtiolla on useita laitoksia ja yhtiöitä, jotka tuottavat yhteiskunnallisesti tärkeää tutkimustietoa. Muun muassa Teknologian tutkimuskeskuksessa (VTT), Tilastokeskuksessa, Luonnonvarakeskuksessa (Luke), Suomen ympäristökeskuksessa (Syke) ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksessa (THL) työskentelee tutkijoita. Myös yritysmaailmassa tehdään tutkimusta, jonka tarkoituksena on kehittää vaikkapa lääkkeitä tai teknologiaa kaupalliseen tuotantoon. Tutkimuskeskusten, virastojen ja yritysten tutkimustyöhön voi päästä myös ilman tohtorintutkintoa, jos koulutus ja kokemus ovat muuten sopivat. Akateemisessa maailmassa tutkijan uralla eteneminen yleensä edellyttää tohtorintutkintoa.
Läheskään kaikilla tohtorintutkinto ei johda varsinaiseen tutkijanuraan. Tohtori voi päätyä töihin järjestökentälle, yksityiselle tai julkiselle sektorille tai vaikka perustaa oman yrityksen. Tutkijankoulutuksesta on hyötyä kaikilla aloilla, joissa pitää olla syvällistä tietoa jostakin erityisalasta tai kyky etsiä tietoa, omaksua uusia asioita ja johtaa projekteja.