Miten tieteellistä artikkelia luetaan?

Tieteellisiä artikkeleita ei kannata lukea kuten mitä tahansa tekstiä, sillä niillä on omanlainen tyyli ja rakenne. Tieteellisissä teksteissä esitetään aina väitteitä ja perusteluja. 

Tieteellinen teksti on välillä vaikeaselkoista. Silloin on hyödyllistä lukea tekstiä eri tavalla kuin esimerkiksi kaunokirjallisuutta: kaunokirjallisuutta voi lukea nopeammin alusta loppuun, mutta tieteellistä artikkelia lukiessa on hyvä keskittyä muutamiin olennaisiin elementteihin. Tässä artikkelissa selvennän, millaisiin asioihin kannattaa kiinnittää huomiota tieteellistä artikkelia lukiessa, jotta artikkelin keskeinen sisältö aukeaisi mahdollisimman hyvin.  

Tieteellisissä artikkeleissa väitetään jotain. Väite kertoo, mihin ajatukseen kirjoittaja on tutkimuksessaan päätynyt. Karkeasti ottaen väitteiden voi ajatella jakautuvan arvottaviin ja kuvaileviin. Arvottavat väitteet kertovat, miten asioiden pitäisi olla – miten esimerkiksi jokin käsite, kuten ”representaatio”, tulisi ymmärtää. Kuvailevat väitteet taas kertovat, miten asiat ovat. Esimerkki kuvailevasta väitteestä arkielämän kontekstissa on ”kohta sataa” ja arvottavasta taas ”sosiaalista mediaa olisi hyvä käyttää”.  

Väitteiden esittäminen vuorotellen ei kuitenkaan vielä ole tieteellistä kirjoittamista tai keskustelua. Väitteen tueksi kirjoittaja esittää argumentteja eli perusteluja, joiden on tarkoitus vakuuttaa lukija. Tieteelliset artikkelit on suunnattu tiedeyhteisölle, joka suhtautuu niihin kriittisesti. Tämä tarkoittaa, että muut tutkijat arvioivat argumenttien vakuuttavuutta eli niiden vahvuutta tai heikkoutta. Esimerkki argumentaatiosta voisi olla: ”Paksut harmaat pilvet ennakoivat sadetta. Taivaalla näkyy paksuja harmaita pilviä. Siispä kohta sataa.” Arvottavan väitteen tukena voisi käyttää vaikkapa seuraavaa argumentaatiota: ”Sosiaalisen median kautta voi pitää yhteyttä kavereihin. Kavereiden kanssa vuorovaikutuksessa oleminen lisää hyvinvointia. Siispä sosiaalista mediaa olisi hyvä käyttää”.  

Tieteeseen kuuluu erimielisyys eli keskenään ristiriitaisten tai toisensa poissulkevien väitteiden kamppailu ja etenkin se, että erimielisyyttä perustellaan argumentein, jotka voivat perustua loogisiin päättelyketjuihin tai empiiristen kokeiden tuloksiin. Monissa artikkeleissa korostetaan lisäksi väitteen tai väitteiden merkitystä: mitä tutkimuksesta seuraa esimerkiksi tieteenalan sisäiselle keskustelulle, tai millaisia sovellusmahdollisuuksia tutkimuksella on poliittisessa päätöksenteossa tai teollisuudessa. Tutkimuksen laajempi merkitys ja vaikutus avataan yleensä jo artikkelin alussa, jossa kirjoittaja kertoo, miksi hän ajattelee artikkelinsa olevan lukemisen arvoinen. Sadeväitteen seurauksen voi ilmaista esimerkiksi näin: ”Koska kohta sataa, meidän kannattaa ottaa sateenvarjot mukaamme”. 

Kirjoittajat keskustelevat artikkeleissaan toisten tutkijoiden kanssa. Toisin sanottuna he esittävät edeltävää tutkimusta koskevaa kritiikkiä. Artikkeleissa voidaan osoittaa muiden tutkijoiden argumentaation heikkouksia. Artikkeleissa saatetaan myös tuoda esiin kirjoittajan mielestä parempia, vaihtoehtoisia väitteitä ja argumentteja, tai esittää aiemmille väitteille uusia, niitä tukevia argumentteja. Sekä muiden argumenttien heikkouksien osoittaminen että uusien väitteiden ja argumenttien esittäminen on tieteellisen keskustelun kannalta arvokasta eli kummatkin lisäävät ymmärrystä.   

Kaikissa artikkeleissa käytetään käsitteitä. Käsitteet ovat yksittäisen sanan eli termin, kuten ”representaatio”, merkityksiä. Representaatiolla voidaan tarkoittaa esimerkiksi sitä, että taideteos esittää eli representoi jotain ulkomaailmassa olevaa asiaa, kuten hedelmäasetelmaa pöydällä, mutta representaatiolla voidaan tarkoittaa myös sitä, kun tietty alue aivoissa aktivoituu tietystä ärsykkeestä. Näissä tapauksissa on siis kyse kahdesta eri käsitteestä, joista käytetään samaa sanaa. Avoimille käsitteille kuten ”taide” ei voida antaa yksiselitteistä määritelmää, joka toimisi kaikissa tilanteissa. Tällöin kirjoittaja yleensä luonnehtii, mitä hän tarkoittaa käsitteellä juuri kyseisen tutkimuksen yhteydessä.  

Tähän asti olen käsitellyt artikkelien sisältöä, mutta sanon vielä pari sanaa niiden rakenteesta. Artikkeleilla on abstrakti, joka on otsikon jälkeen tuleva lyhyt tekstipätkä. Kirjoittaja esittelee siinä pääväitteensä ja niiden seuraukset. Abstraktin perusteella lukija voi päättää, haluaako perehtyä koko artikkeliin. Abstraktia seuraa lista avainsanoja, joiden perusteella lukija saa nopeasti käsityksen tutkimuksen aiheesta ja muista keskeisistä asioista, kuten mihin ajattelutraditioon tutkimus kuuluu tai kenen ajatusten kanssa kirjoittaja on vuorovaikutuksessa. Artikkeli koostuu usein napakasti otsikoiduista osioista: artikkelin alussa on yleensä jonkinlainen johdanto ja lopussa yhteenveto – niiden välissä olevat osiot vaihtelevat. Lopuksi artikkelissa on luettelo niistä lähteistä eli aiemmin julkaistuista tutkimuksista ja muusta aineistosta, joihin kirjoittaja on tekstissään viitannut. Artikkelitekstin lähdeviitteet kertovat, mihin edeltävään tutkimukseen ja tietoon kirjoittaja ottaa kantaa, referoi tai lainaa, miltä vuodelta tutkimus on ja miltä sivuilta kyseinen kohta löytyy. 

Artikkelin rakenne on yksiselitteisempi empiirisillä tieteenaloilla kuin esimerkiksi käsitteitä tutkivassa filosofiassa, jossa kirjoittaja päättää osioista ja niiden järjestyksestä tapauskohtaisesti. Empiirisillä aloilla yleisesti käytetty rakenne on: johdanto, menetelmät, tulokset ja pohdinta. Menetelmillä tarkoitetaan yleensä sitä, millä tavoin tutkimuksen aineisto on hankittu (aineistonkeruumenetelmä), ja miten tuota aineistoa on analysoitu eli millä tavoin aineistoa eritellään ja tulkitaan (analyysimenetelmä). Vaikka toisilla aloilla tekstin sisältö määrittää rakennetta enemmän kuin toisilla, monien muiden tekstien lailla akateemiset artikkelitkin koostuvat kappaleista, jotka palvelevat jotain tehtävää tekstin kokonaisuudessa. Jos haluan arvioida artikkelin luettavuutta tai saada kattavan käsityksen sen rakenteesta, saatan merkitä tulostetun artikkelin kappaleiden viereen niiden funktion, esimerkiksi ”esittelee pääväitteen X”.  

Taustani on filosofiassa, joten tarjoamani vinkit soveltuvat ennen muuta filosofian artikkeleihin, mutta niistä on hyötyä perehtyessäsi myös muiden tieteenalojen tuotoksiin. Vaikka esimerkiksi argumentit eivät esiintyisikään jossain artikkelissa juuri siinä muodossa kuin yllä esimerkeissä, erittelemäni elementit löytyvät silti kaikista tai lähes kaikista artikkeleista. Niiden tarkasteleminen paljastaa tekstin keskeisen sisällön.