Miten tiedettä yleistajuistetaan?

Tässä tiedeverkkolehdessä ei julkaista tiedeartikkeleita sellaisenaan, vaan niistä on tehty yleistajuisia versioita. Mitä se käytännössä tarkoittaa, ja millaisin keinoin tiedettä yleistajuistetaan?

Sanapari ”tieteellinen tieto” voi herättää mielikuvan jostain jännittävästä ja vaikeasti ymmärrettävästä. Miten tieteellisestä tiedosta saavat kiinni nekin, jotka eivät ole tieteen asiantuntijoita? Keskeisessä asemassa on tässä yleistajuistaminen. Se ei tarkoita vain tiedon esittämistä ymmärrettävästi. Tieteen yleistajuistamisella pyritään myös herättämään mielenkiintoa tutkimusta kohtaan, antamaan välineitä arkipäivän valintojen tueksi ja avaamaan uusia näkökulmia maailmaan.

Yleistajuistamisen taustalla on usein ajatus siitä, että tutkimustieto ei ole vain asiantuntijoiden etuoikeus. Esimerkiksi tutkimustulokset, jotka koskevat terveyttä tai ympäristöä, voivat vaikuttaa suoraan elämäämme. Jos emme ymmärrä, mitä tutkimus aiheesta oikeastaan kertoo, se jää helposti etäiseksi. Etenkin päätöksentekijöiden on tärkeää ymmärtää tutkimustietoa, jotta he voivat tehdä harkittuja yhteiskunnallisia päätöksiä.

Esimerkiksi käyvät ravitsemussuositukset, jotka perustuvat tieteelliseen tutkimukseen. Kun ravitsemukseen liittyvästä tutkimuksesta saadaan uutta tietoa, on tärkeää, ettei tieto jää vain tieteellisiin piireihin vaan sitä käytetään ravitsemussuositusten päivittämiseen. Näin tieteellinen tieto voi vaikuttaa myös vaikkapa lounasruokaloiden tarjontaan ja ihmisten päivittäisiin valintoihin.

Tutkijat voivat myös haluta herättää ihmisissä samanlaista innostusta, jota he itse kokevat tutkimusaiheensa äärellä – näyttää, miten kiehtovia ilmiöitä maailmassa on. Yleistajuistamisella voi olla myös henkilökohtaisia tavoitteita, kuten saada omalle tutkimukselle näkyvyyttä tai halu tehdä yhteistyötä muiden tutkijoiden kanssa.

Miten yleistajuistaminen käytännössä tapahtuu?

Eri tieteenalat vaativat usein erityyppisiä yleistajuistamisstrategioita. Yhteistä yleistajuisille teksteille on karsia monimutkaisia tieteellisiä termejä ja lyhenteitä ja selittää käytetyt termit selkeästi ja havainnollisesti. Tämä voidaan tehdä vaikkapa viittaamalla yleistajuiselle sivustolle, jossa avataan termin merkitystä.

Yksi yleinen piirre tiedettä yleistajuistettaessa on liittää tutkittava ilmiö johonkin arkipäiväiseen ja lukijalle tuttuun asiaan. Esimerkiksi historiallisessa tutkimuksessa voidaan viitata ihmisten omaan historiaan, jolloin se tuntuu läheisemmältä ja merkityksellisemmältä.

Toisaalta vaikkapa kosmologisten ilmiöiden selittämisessä voidaan hyödyntää vertauskuvia, joiden avulla suuri ja monimutkainen ilmiö tehdään ymmärrettävämmäksi. Esimerkiksi kosmologi Kari Enqvist on teoksessaan Ensimmäinen sekunti havainnollistanut kosmisen inflaation ilmiötä vertaamalla sitä mäenlaskuun.

Yksi erityisesti journalistisissa yleistajuisissa teksteissä käytetty keino on esittää väittämiä jostain – esimerkiksi ravitsemusta tai terveyttä koskevasta – aiheesta ja pyytää tutkijalta kannanottoa siihen, pitävätkö väitteet paikkansa tutkimustiedon valossa. Tällainen tutkitun ja muunlaisen tiedon välisen eron selkeyttäminen voi tehdä tutkimustiedosta lähestyttävää ja kiinnostavaa, sillä lukijoiden voidaan olettaa olevan hämillään vaikkapa eri ruoka-aineita koskevista ristiriitaisista väittämistä.

Yleistajuistamisen keinot riippuvat siitä, missä yleistajuinen sisältö julkaistaan. Yleistajuistaminen ei ole tänä päivänä vain kirjoitettua tekstiä, ja lehtijuttujen ja tietokirjojen lisäksi tiedettä yleistajuistetaan myös vaikkapa videoiden ja tv-ohjelmien, podcastien sekä museonäyttelyiden avulla.

Visuaalisessa sisällössä voidaan käyttää kuvia ja videoita, kun taas podcastissa on keskityttävä ääneen. Tiedemuseossa voidaan yhdistää kaikki nämä elementit ja lisäksi tarjota mahdollisuus kokea tutkittava ilmiö ja jopa tutkimuksen tekeminen itse.

Missä menee raja yleistajuisen ja ei-yleistajuisen tiedon välillä?

Yleistajuistamisen rajaa on vaikea määritellä tarkasti, koska se riippuu aina yleisöstä. Tämän verkkolehden jutut on suunnattu erityisesti lukiolaisille, joiden voidaan olettaa ymmärtävän ainakin perusasioita tieteestä ja tutkimuksesta.

Yleistajuistamista tapahtuu aina, kun tutkija kertoo omasta tutkimuksestaan jollekulle, joka ei ole saman erikoisalan asiantuntija. Tällöin on pohdittava, mitä voi jättää kertomatta ja mikä taas on tärkeää selittää – ja miten se saadaan esitettyä tavalla, joka on vastaanottajalle ymmärrettävää.

Keinot ja muodot riippuvat siis pitkälti siitä, minkä alan tutkimusta ja tietoa yleistajuistetaan ja kenelle. Yhtä kaikki tieteen yleistajuistamisen tavoite on aina sama: herättää yleisön kiinnostus ja luottamus tutkimukseen.