Mitä tutkimusetiikalla tarkoitetaan? 

Tutkimusetiikka ohjaa tutkijoita toimimaan vastuullisesti tutkimuskohdetta, lainsäädäntöä sekä toisia tutkijoita kunnioittaen. Etiikassa on kuitenkin alakohtaisia eroja ja joskus voi olla tarpeen poiketa käytännöistä. 

Tutkimusetiikka tarkoittaa periaatteita ja käytäntöjä, jotka ohjaavat eettisesti hyväksyttävää ja vastuullista tutkimustyötä. Lähtökohtana on, että tutkimus tehdään rehellisesti, huolellisesti ja toisia tutkijoita ja tutkimuksen kohteita kunnioittaen.  

Suomessa tutkijat ovat yhdessä sopineet, millaiset periaatteet tutkimusta ohjaavat. Näitä ohjeita valvoo Tutkimuseettinen neuvottelukunta TENK. 

Tiede korjaa itseään, vilppi vääristää tietoa 

Tiede on itseään korjaava järjestelmä. Tämä tarkoittaa, että uusi tieto rakentuu vanhan päälle, eli uusi tutkimus pohjaa aiempaan tutkimukseen. On tärkeää, että raportoidut tulokset perustuvat aitoihin, tutkimuksen myötä syntyneisiin havaintoihin ja että toisten tutkijoiden työhön viitataan rehellisesti, jotta nämä saavat työstään heille kuuluvan kunnian.  

Epärehellistä tutkimustoimintaa kutsutaan vilpiksi. Vilppiä on esimerkiksi tutkimustulosten sepittäminen, liioittelu tai plagiointi eli toisten tekemän työn tai tutkimusideoiden esittäminen omana.  

Vilppi vääristää tutkittua tietoa ja harhauttaa tiede- ja tutkimusyhteisöä, päätöksentekijöitä ja yleisöä. Pahimmillaan vilppi mitätöi koko tutkimuksen. Vilpillisin menetelmin tehty tutkimus voi aiheuttaa vakavan vaaran, jos sepitettyjen tulosten perusteella esimerkiksi kehitetään lääkkeitä, elintarvikkeita tai muita tuotteita. 

Tieteenalakohtainen etiikka kertoo, miten tutkittavia kohdellaan 

 Rehellisyyden, huolellisuuden ja toisten kunnioittamisen periaatteet ovat yhteiset kaikille tieteenaloille. Tutkimuksen käytännöt kuitenkin vaihtelevat alakohtaisesti. Lääketieteen- tai historiantutkijat tai vaikkapa eläintutkijat kohtaavat työssään aivan erilaisia tilanteita. Siksi monilla tieteenaloilla on omia ohjeita ja suosituksia, jotka tarkentavat yleisiä eettisiä periaatteita ja ottavat huomioon tutkimuskohteiden erityispiirteet. Tällainen alakohtainen etiikka liittyy siihen, miten tutkijat kohtelevat tutkimukseen osallistuvia ihmisiä, eläimiä, luontoa tai ympäröivää yhteiskuntaa eettisesti oikein. 

Eettinen tutkimus kunnioittaa tutkittavien ihmisten ihmisarvoa ja itsemääräämisoikeutta. Myös luonnon monimuotoisuutta ja aineellista ja aineetonta kulttuuriperintöä, esimerkiksi arkistoaineistoa tai vanhoja esineitä, käsitellään varoen, ja tutkimukseen osallistuvien ihmisten kulttuuria ja tapoja kunnioitetaan.  Tutkimukseen osallistumisen tulee olla vapaaehtoista ja henkilön on voitava keskeyttää siihen osallistuminen koska vain ilman pelkoa negatiivisista seuraamuksista.  Jos tutkimukseen liittyy riski, että se aiheuttaa tutkittaville haittaa, sen odotettujen hyötyjen on oltava haittoja suuremmat.  

Myös lainsäädäntö ohjaa tutkimusta 

Eettisten ohjeiden ja suositusten rinnalla myös lainsäädäntö ohjaa osittain tutkimuksen tekemistä. Esimerkiksi Laki lääketieteellisestä tutkimuksesta säätelee ihmisillä tehtäviä lääketieteellisiä tutkimuksia ja EU:n yleinen tietosuoja-asetus (GDPR) ja tietosuojalaki määrittelevät henkilötietojen käsittelyn ehdot tutkimuksessa.  

Lainsäädäntö asettaa vain vähimmäisvaatimukset tutkittavien suojelemiseksi ja varmistaa, ettei tutkimuksella rikota lakia. Tutkimuseettiset periaatteet määrittävät mitä pidetään hyvänä ja eettisenä tutkimuksena. 

Joskus tutkimus on välttämätöntä toteuttaa niin, että jostain eettisestä periaatteesta pitää poiketa.  Tällöin tutkimus on arvioitava ennakkoon tieteenalan eettisessä toimikunnassa. Toimikunta arvioi, miten tutkija on ottanut huomioon tutkimuksesta mahdollisesti aiheutuvat haitat ja niiden todennäköisyyden ja sen, millaisia suunnitelmia hän tehnyt niiden välttämiseksi.  

Tutkimusetiikan tunteminen on osa tutkijan ammattitaitoa 

Tutkimuseettisten ohjeiden, suositusten ja lainsäädännön tunteminen on osa tutkijan ammattitaitoa. Arkipäiväisessä tutkimustyössä voi kuitenkin olla tilanteita, joita ohjeissa ei mainita. Eettisiin kysymyksiin ei ole myöskään aina yhtä ainoaa oikeaa ratkaisua. Hyvin suunniteltu tutkimus auttaa reagoimaan yllättäviinkin tilanteisiin. 

Tutkimusetiikka kehittyy ajan myötä. Se, mitä aiemmin pidettiin hyväksyttävänä, voi nykyään olla epäeettistä. Nykyisin on esimerkiksi selvää, että ketään ei saa tutkia ilman, että hän on vapaaehtoisesti suostunut tutkimukseen ja tietää, mitä tutkimuksella tavoitellaan. Aina näin ei ole ollut ja ihmisiä on saatettu tutkia ilman heidän suostumustaan tai niin, että heille on aiheutunut tutkimuksesta vakavaa haittaa. Näin on Suomessakin toimittu esimerkiksi alkuperäiskansa saamelaisten kohdalla. Nyt saamentutkijat ovat laatineet yhteistyössä saamelaisyhteisöjen kanssa eettiset ohjeet kulttuurisesti turvallisen tutkimuksen tekemiselle.  Ohjeita sovelletaan saamelaisia, saamelaisyhteiskuntaa ja -yhteisöjä koskevissa tutkimuksissa kaikilla tieteenaloilla. 

Uudet tutkimusmenetelmät tuovat jatkuvasti uudenlaisia eettisiä kysymyksiä. Nyt puhutaan vaikkapa tekoälystä ja siitä, miten sen käyttö muuttaa tutkimuksen tekemistä.