Mitä tieteen vapaus tarkoittaa?
Tieteen vapaus turvataan Suomessa perustuslaissa ja sille on erilaisia määritelmiä. Aina ei ole kuitenkaan selvää, mitä kaikkea tieteen vapaus tarkoittaa.
Tieteen vapaus on keskeisimpiä periaatteita tutkijan työssä ja akateemisessa maailmassa. Usein puhutaan myös akateemisesta vapaudesta, joka tarkoittaa viime kädessä samaa asiaa. Tieteen vapaus voidaan ymmärtää sekä negatiivisen että positiivisen vapauden näkökulmasta (vapaus jostakin ja vapaus johonkin). Negatiivinen vapaus tarkoittaa tässä sitä, että tutkijat ja korkeakoulut voivat toteuttaa tutkimusta ja opetusta ilman sensuuria, tutkimusaiheiden ja tutkimuksen tuloksista julkaisemisen rajoittamista tai poliittista painostusta. Positiivinen vapaus tarkoittaa sitä, että tutkijoilla on mahdollisuus toteuttaa tutkimustyötä, esimerkiksi riittävät resurssit ja sopivat kanavat, joissa julkaista tutkimusartikkeleita.
Tieteen vapaudelle on erilaisia virallisia määritelmiä, jotka saattavat kuitenkin vaikuttaa yleisluontoisilta tai epämääräisiltä. Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäsenvaltioiden ja kansalaisten oikeudet kokoava asiakirja) 13. artikla määrittelee, että ”Taiteen ja tieteellisen tutkimuksen vapaus turvataan. Akateemista vapautta kunnioitetaan.” Suomessa tieteen vapaudesta säädetään perustuslaissa, joka vain toteaa, että tieteen, taiteen ja ylimmän opetuksen vapaus on turvattu. Tieteen termipankki antaa laajemman määritelmän, jonka mukaan tieteen vapaus sisältää oikeuden itse määritellä tutkimuksensa aiheet, menetelmät ja julkaisemisen muodot.
Demokraattisissa maissa, kuten Suomessa, voi vaikuttaa itsestään selvältä, että tutkijoilla ja tiedeyhteisöllä on oikeus tehdä tutkimusta ilman, että esimerkiksi poliittiset päättäjät painostavat heitä tutkimaan tai olemaan tutkimatta tiettyjä aiheita, mutta maailman mittakaavassa näin ei aina ole. Useissa maissa tieteen vapaus on mennyt huonompaan suuntaan, näin valitettavasti myös Suomessa maailmanlaajuisen, akateemisen vapauden tilaa kuvaavan Academic Freedom Indexin mukaan. Viime vuosina tieteen vapaus on ollut varsin paljon esillä mediassa sen maailmanlaajuisesti heikentyneen tilanteen takia: esimerkiksi Unkarin tilanne pääministeri Viktor Orbánin valtakaudella herätti kansainvälisesti huolta, kun maan hallitus rajoitti tieteen vapautta muun muassa lakkauttamalla sukupuolentutkimuksen opetuksen yliopistossa, ja perusti uusia tutkimusinstituutteja, joiden toimintaa hallitus ohjaili omien poliittisten painotustensa mukaan. Julkista keskustelua tieteen vapauden tilasta on käyty viime vuosina myös Suomessa. Kesän 2026 aikana tieteen rahoitus ja sen kytkökset tieteen vapauteen ovat olleet mediassa vahvasti esillä, kun sosiaali- ja terveysministeri Wille Rydman on hylännyt tutkimusrahoituksen monilta sosiaalityön tutkimushankkeilta.
Vaikka esimerkiksi Suomessa tutkija voi periaatteessa tehdä tutkimusta haluamistaan aiheista, on tilanne tieteen rahoituksen näkökulmasta monimutkaisempi. Tutkimusprojektien rahoituksesta käydään kovaa kilpailua, joten sitä ei ole helppoa saada kaikenlaisille aiheille. Erilaisten rahoitusta myöntävien tahojen (esimerkiksi erilaisten säätiöiden) painotukset sen suhteen, millaiseen tutkimukseen rahoitusta myönnetään, voivat ohjata tutkijoita tutkimaan nimenomaan tietynlaisia aiheita.
Rahoituksen turvaaminen on myös keskeinen käytännön tekijä tieteen vapauden toteutumiselle. Jos tutkija joutuu elämään pätkätyöstä ja projektiapurahasta toiseen ilman pitkäaikaisempaa rahoitusta, ei hän useinkaan pysty keskittymään tutkimuksen tekemiseen täysipainoisesti. Koska tutkimusrahoitusta ei ole tarjolla kaikille tutkijoille, johtaa tämä tilanteeseen, jossa kaikki eivät voi tutkia ja julkaista vapaasti.
Tutkimusmenetelmien ja julkaisemisen muotojen vapaus tarkoittaa sitä, että tutkijaa ei voi painostaa julkaisemaan tai olemaan julkaisematta tuloksiaan esimerkiksi tutkimuksen rahoittajan mieltymysten mukaan. Koska suurin osa tiedelehdistä on maksumuurin takana, ei tutkijoilla ole tasapuolista mahdollisuutta saada tutkimustuloksiaan yleisön tietoon eli tutkimustulokset eivät ole vapaasti kaikkien saatavilla. Julkaisemiseen liittyy taloudellisia esteitä myös julkaisumaksujen kautta: osa kansainvälisistä tiedelehdistä perii maksun julkaisemisesta, jos artikkelin haluaa avoimesti kenen tahansa luettavaksi (eng. open access). Jos tutkijalla tai korkeakoululla, jossa hän työskentelee, ei ole varoja kattaa julkaisumaksuja, ei tutkijan vapaus valita itse julkaisemisen muodot välttämättä toteudu käytännössä.
Viime aikoina on keskusteltu paljon myös tutkijoiden saamasta palautteesta ja itsesensuurista, jolla voi olla merkittävä vaikutus tieteen vapauden toteutumiseen käytännössä. Vaikka tutkijoita ei esimerkiksi Suomen kaltaisissa demokraattisissa maissa suoraan painostettaisi tai heidän vapauttaan rajoitettaisi esimerkiksi lailla, voi tiedevastainen ilmapiiri tai tutkijoiden painostaminen ja kansalaisten tai poliittisten päättäjien heihin kohdistama häirintä johtaa siihen, että tutkijat eivät uskalla julkaista ja puhua vapaasti vaan sensuroivat itse omaa työtään tai omia julkaisujaan. Itsesensuuri voi ohjata tutkimusaiheiden valintaa: esimerkiksi ilmastonmuutos, maahanmuutto ja koronavirus ovat aiheita, jotka herättävät suuressa yleisössä suuria tunteita ja voivat saattaa tutkijan tilanteeseen, jossa hän saa paljon törkypalautetta tai suorastaan uhkailua.
Vaikka tieteen vapauden tila herättää tutkijayhteisössä paljon huolta, myönteistä kehitystä voidaan nähdä siinä, että tieteen vapaus on näkyvästi esillä mediassa ja yhteiskunnallisessa keskustelussa. Monet tiedemaailman toimijat pyrkivät omalla toiminnallaan aktiivisesti tuomaan epäkohtia esiin ja esittävät konkreettisia toimia tieteen vapauden turvaamiseksi. Esimerkiksi vuonna 2025 opetus- ja kulttuuriministeriön alainen asiantuntijaelin Tiedonjulkistamisen neuvottelukunta julkaisi Suositukset tutkijoiden ja asiantuntijoiden sananvapauden turvaamiseksi, ja Pohjoismaiden ja Itämeren alueen maiden nuoret tiedeakatemiat julkaisivat vetoomuksen akateemisen vapauden turvaamiseksi.