Mitä tarkoittaa vertaisarviointi?

Kaikki tämän julkaisun tiedeartikkelit perustuvat vertaisarvioituihin artikkeleihin, joista on tehty Mene ja tiedä -lehteä varten tiiviimpiä versioita. Joskus puhutaan myös referee-artikkeleista. Mutta mitä niillä oikein tarkoitetaan?

Tutkimustulosten julkaisemisella on merkittävä rooli tieteen tekemisessä. Tutkijat tekevät tutkimustaan yksin tai ryhmissä, laboratorioissa, metsissä, arkistoissa tai tietokoneidensa äärellä, mutta kun tutkimus on tehty, on tärkeää saada tutkimustulokset leviämään tiedeyhteisöön. Tätä toteutetaan kirjoittamalla ja julkaisemalla väitöskirjoja, artikkeleita ja tiedekirjoja. Artikkeleissa johdatellaan tutkimusaiheeseen, viitataan aiempaan tutkimukseen ja kerrotaan tutkimuksen menetelmistä ja tuloksista. Tällaisesta rakenteesta pidetään Mene ja tiedä -artikkeleissakin kiinni.

Kun tutkimustuloksia julkaistaan, halutaan olla varmoja, että tutkijat eivät ole keksineet tutkimustuloksia päästään tai varastaneet niitä muilta ja että tutkimuksessa on käytetty luotettavia menetelmiä. Tai että tutkimusasetelma on ylipäätään järkevä ja kiinnostava. Tiedejulkaisujen päätoimittajat eivät voi tietää kaikesta kaikkea. Tätä varten on kehitetty vertaisarviointi, joka on eräänlainen tieteellisen julkaisun laadun tae.

Homma toimii siten, että kun esimerkiksi tieteellisen lehden toimitukseen saapuu artikkeliehdotus, jonka toimitus katsoo lehden julkaisulinjaan sopivaksi, lehden päätoimittaja tai toimitusneuvosto etsii useimmissa tapauksissa kaksi tutkijaa, joiden tiedetään tai arvellaan tuntevan tutkimusalaa tai tutkimusaihetta riittävän hyvin arvioidakseen artikkelin laatua. Lehden edustaja kysyy tutkijoilta, olisivatko he käytettävissä vertaisarvioijiksi. Arviointiprosessi on useimmiten anonyymi, joten artikkelista poistetaan tutkijoiden nimet ja esimerkiksi viittaukset omiin aikaisempiin julkaisuihin, jotta arvioijat eivät saisi tietää tutkijoiden henkilöllisyyttä. Näin varmistetaan, että arviointi olisi mahdollisimman puolueetonta. Myöskään kirjoittajat eivät saa tietää, ketkä ovat arvioineet heidän julkaisunsa. Yleisin tiedejulkaisemisen kieli on englanti, joten arvioijat voivat useissa tapauksissa olla mistä päin maailmaa tahansa.

Kuten vertaisarviointi-nimestä voi päätellä, tutkijat arvioivat siis toistensa tuotoksia. Arvioijat kommentoivat artikkelia ja tekevät usein korjausehdotuksia. Artikkeli voidaan hyväksyä sellaisenaan, mikä on erittäin harvinaista, hyväksyä toivotuin muutoksin tai hylätä. Mikäli artikkeliin toivotaan muutoksia, kirjoittaja tai kirjoittajat lähettävät artikkelin korjausten jälkeen uudelleen arvioitavaksi. Kierroksia saattaa tulla useampiakin. Toisiin lehtiin on helpompi saada artikkeleita kuin toisiin, ja yhden hylkäyksen saatuaan on mahdollista tarjota artikkelia toiseen julkaisuun. Julkaisuprosessi saattaa kestää useita kuukausia tai jopa vuosia.

Vertaisarvioitujen artikkeleiden merkitys vaihtelee tieteenalan mukaan, eikä vertaisarviointikaan ole aukoton laadun tae. On olemassa laadukkaita tieteellisiä julkaisuja, joita ei ole vertaisarvioitu, ja toisaalta vertaisarvioituja artikkeleita, joissa on puutteita tai virheitä. Vertaisarvioinnilla tiedeyhteisö kuitenkin pyrkii siihen, että niitä olisi mahdollisimman vähän.

Kysymyksiä pohdittavaksi:

  1. Mitä hyvää vertaisarvioinnissa on?
  2. Mitä huonoa vertaisarvioinnissa on?

Kirjoittajasta

Riikka Hiltunen on musiikintutkija, Nuorten Tiedeakatemian tiedekoordinaattori ja Mene ja tiedä -lehden päätoimittaja.