Miksi joissakin tieteellisissä artikkeleissa on monta kirjoittajaa ja joissakin vain yksi?

Tieteellisiä artikkeleita selatessaan lukijan huomio saattaa kiinnittyä kirjoittajien määrään. Joskus kirjoittajia on vain yksi, mutta toisinaan niitä voi olla sivukaupalla. Yhteiskirjoittamisesta kirjan kirjoittaneet tutkijat kertovat, miksi näin on.

Tutkijat tekevät jatkuvasti uusia löydöksiä eri tieteenaloilla. Luonnontieteissä havaitaan uusia ilmiöitä luonnosta, historiantutkimuksessa avautuu uusia näkökulmia menneisyyden tapahtumiin ja yhteiskuntatieteissä tarkastellaan yhteiskunnan jatkuvaa muutosta. 

Uusi tieto jää kuitenkin merkityksettömäksi, jos sitä ei kommunikoida muille. Tieteen edistyminen edellyttää tutkijoiden välistä vuorovaikutusta. Tutkijat tapaavat toisiaan muun muassa tieteellisissä konferensseissa. Konferenssit ovat kuitenkin rajallisia kohtaamisen areenoita, ja siksi tarvitaan tehokkaampia tiedonvälityksen kanavia. Tieteellisen julkaisemisen avulla tietoa saa levitettyä sekä tiedeyhteisössä että laajemmin yhteiskunnassa.

Yhteiskirjoittamisen rooli tiedemaailmassa

Vielä muutama vuosikymmenen sitten tiedettä julkaistiin ennen kaikkea kirjoissa. Nykyään tieteellinen artikkeli on akateemisen julkaisemisen tärkein tekstilaji.  Yhä useammin tieteellisillä artikkeleilla on monta kirjoittajaa. Käänne koskee kaikkia tieteenaloja. Aiemmin yhteisjulkaisut olivat huomattavasti yleisempiä luonnontieteissä kuin humanistisilla aloilla, mutta tämä asetelma on tutkimusten mukaan muutoksessa.

Yhteisjulkaisujen kasvava määrä johtuu muun muassa tiedemaailman lisääntyneestä kilpailusta. Tutkijat tarvitsevat rahaa voidakseen tutkia. Rahoitusta haetaan muun muassa opetus- ja kulttuuriministeriöltä ja säätiöiltä.  Trendi on jo pidempään ollut, että rahoittajat suosivat isoja tutkimushankkeita, joissa on mukana useampi tutkija. Isoissa hankkeissa näkökulma on yhä useammin monitieteinen. Tällöin yhdessä kirjoittaminen on luonnollista, jopa välttämätöntä, koska kukaan ei hallitse yksin tutkimuksessa tarvittavia taitoja. Yhteiskirjoittamisen korostunut rooli liittyy siis tieteen rahoittajien toiveisiin ja yhä laajempiin hankkeisiin. 

Tiedemaailman kilpailutilanne vaikuttaa myös yksittäisiin tutkijoihin.  Yliopistojen rahoitusta on leikattu viime vuosina. Tutkijan voi olla vaikeaa saada vakituinen työpaikka korkeakoulusektorilta. Yhteisjulkaisujen avulla tutkija voi saada enemmän julkaisuja, ja julkaisuluettelon pituus on painava kriteeri akateemisissa rekrytoinneissa.

Yhden kirjoittajan artikkelit

Varsinkin humanistisella alalla tutkijat kirjoittavat edelleen myös yksin. Tutkija on saattanut kerätä itse aineistonsa esimerkiksi historian tai kielitieteen alalta, hän hallitsee käyttämänsä tutkimusmenetelmän, on analysoinut keräämänsä aineiston ja haluaa itse kirjoittaa työnsä tuloksista. Humanistisilla aloilla voi olla myös tärkeää, että tutkija osoittaa itsenäisyytensä. Kun artikkelissa on yksi nimi, on selvää, kuka työn on tehnyt. 

Yhteiskirjoittamiseen tottuneet tutkijat voivat pohtia, onko tieto luotettavaa, kun artikkelin on kirjoittanut vain yksi henkilö. On kuitenkin huomioitava, että yksin kirjoitetut artikkelit ovat käyneet läpi vertaisarviointiprosessin, jossa vähintään kaksi muuta tutkijaa on arvioinut artikkelin ja käytännössä aina siihen on tehty muokkauksia. Lopulta yksin kirjoitetut artikkelitkaan eivät ole syntyneet vain yhden kirjoittajan panoksesta. Kirjoittaja saattaa myös mainita artikkelin kiitoksissa henkilöitä, jotka ovat auttaneet, mutta joiden osuus ei riitä tekijyyteen. Millainen panos riittää tekijyyteen, vaihtelee aloittain. Joillakin tieteenaloilla tekstin kommentointi voi riittää, kun taas toisilla aloilla vaaditaan oman tekstipätkän kirjoittamista.

Yhteiskirjoittaminen valintana

Jos artikkelin voi periaatteessa kirjoittaa yksin tai yhden tai useamman tutkijan kanssa, valinta jää tutkijalle. Yhteiskirjoittaminen saattaa huolettaa: eroavatko työskentelytavat, joutuuko tekemään kompromisseja tekstin suhteen ja mihin järjestykseen kirjoittajien nimet laitetaan? Mistä kaikesta kannattaa sopia etukäteen?Toisaalta yhteiskirjoittaminen voi olla tuloksellista, kun näkökulmat laajenevat ja kirjoittajat oppivat toisiltaan. Kirjoittaminen voi tuntua myös helpommalta ja hauskemmalta, kun sitä tehdään muiden tuella. Näin asian ilmaisi eräs Yhteiskirjoittaminen – Vuorovedoin kirkkaaseen tekstiin -kirjamme kyselyyn vastannut henkilö: ”Yksin eksyn kokonaisuuteen, kaksin myös kivempaa.”