Kieltääkö Vanha testamentti miesten väliset suhteet?
Vanhan testamentin Pyhyyslailla on ollut vahva vaikutus käsityksiin samaa sukupuolta olevien välisistä suhteista. Tutkija selvitti hepreankielistä alkutekstiä ja sen taustaa tutkimalla, mitä kyseisessä Raamatunkohdassa todella sanotaan ja mitä se kertoo oman aikansa yhteiskunnasta.
Johdanto
Moni ajattelee, että Raamatussa tuomitaan samaa sukupuolta olevien väliset suhteet ja aiheesta on väitelty vuosisatojen ajan. Kolmannessa Mooseksen kirjassa oleva Pyhyyslaki sisältää kohtia, joiden on yleisesti ja pitkään oletettu kieltävän miesten välisen seksin, mutta sekä kieliopin että kulttuurisen kontekstin perusteella niissä saatetaan itse asiassa kieltää kahden miehen saman naisen kanssa harjoittama seksi. Pyhyyslain kirjoittajaa on kiinnostanut erilaisista kombinaatioista syntyvä jälkikasvu ja sen aiheuttamat sosiaaliset sekä perimyskaareen liittyvät ongelmat. Kirjoitusajankohtana kahden miehen välinen seksi oli pitkälti yksityisasia kun taas lapsi, jonka isyyttä ei voitu varmistaa, saattoi aiheuttaa isojakin ongelmia yhteisössä.
Tässä tekstissä käsittelen kahta näistä Pyhyyslain kohdista ja mistä niissä oikeastaan on kyse. Pohdin, miksi kääntää uudelleen tekstejä, joiden sisällön ”kaikki tietävät”. Eihän voi olla mahdollista, että joku tärkeä Raamatunkohta olisi luettu väärin satojen vuosien ajan, vai voiko?
Miten tutkimus tehtiin?
Tutkimukseni edustaa eksegetiikkaa eli Raamatun tutkimusta. Eksegetiikka itsessään ei ole metodi eli tutkimusmenetelmä vaan eksegeettisille tutkimuksille yhteistä on tutkimuksen kohde. Tutkimusta tehdään monilla eri tavoilla, joista osa vastaa enemmän kirjallisuudentutkimusta, osa kielentutkimusta, osa sosiaalitieteitä ja osa historiantutkimusta. Usein kyse on näiden tutkimustapojen yhdistelmästä. Oman tutkimukseni aloitin kieliopillisella analyysillä eli tarkastelin Pyhyyslain alkuperäistä hepreankielistä tekstiä. Käänsin sen englanniksi sekä kävin tarkasti läpi kaikkien sanojen merkityksen ja lauseiden kieliopillisen asun. Vertailin käännöstäni myös jakeista aiemmin tehtyihin käännöksiin.
Käsiteltävänäni oli kaksi kohtaa Pyhyyslaista. Ensimmäinen näistä oli 3. Moos. 18:22, joka on suomennettu vuoden 1992 Raamatun käännöksessä: ”Älä makaa miehen kanssa niin kuin naisen kanssa maataan, sillä se on kauhistuttava teko”. Toinen kohta oli 3. Moos. 20:13, joka on suomennettu: ”Jos mies makaa miehen kanssa niin kuin naisen kanssa maataan, he ovat molemmat tehneet kauhistuttavan teon ja heidät on surmattava. He ovat itse ansainneet kuolemansa.” Molemmat jakeet ovat varsin tunnettuja ja niitä on usein käytetty sekä leimakirveinä että kiistakapuloina seksuaalivähemmistöjen oikeuksia käsittelevissä keskusteluissa niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa (Nissinen 2004). Homoseksuaaliset teot poistettiin Suomessa rikoslaista vuonna 1971 ja sama kehityskulku on ollut nähtävissä muissakin länsimaissa, mutta maailmassa on vielä useita maita, joissa teot ovat rangaistavia. Joissain maissa niistä jopa yhä langetetaan kuolemantuomioita ja tällaisten näennäisesti modernien rikoslakien taustalla ovat nämä nimenomaiset Pyhyyslain pykälät erityisesti sellaisissa maissa, joiden lainsäädäntö on perinteisesti pohjannut abrahamilaisten uskontojen peruskirjaan Vanhaan testamenttiin. Pyhyyslaki määrää kuolemantuomion jakeissa määritellyistä teoista, minkä vuoksi on tärkeä ymmärtää, mistä teoissa itse asiassa on kysymys.
Argumenttini oli, että kieliopillisesti kohdissa varsinaisesti sanotaan ”Älä makaa miehen kanssa naista” ja ”Jos mies makaa miehen kanssa naisen.” Tässä itsessään ei ole mitään kontroversiaalia, sillä kuka tahansa hepreaa taitava päätyy helposti samaan johtopäätökseen. Artikkelissani avaan Pyhyyslain sosiaalista ja historiallista taustaa ja keskustelua siitä, miksi jakeet saattavat paremminkin käsitellä kahden miehen ja yhden naisen välistä seksiä kuin kahden miehen välistä seksiä. Vaikka ajatus miesten välisestä seksistä saattaisikin kauhistuttaa homokammoisia lukijoita – ja on selkeästi tehnyt niin satojen vuosien ajan – ei kahden miehen välinen seksi kuitenkaan ollut Pyhyyslain tarkoittama ongelma, sillä Pyhyyslaissa käsitellään sosiaalisia suhteita ja perimyskaaren ongelmia muinaisen Israelin laajennetun heimoyhteiskunnan kontekstissa (Leinonen 2010). Kyse ei siis ole siitä, kuka saa harrastaa seksiä kenenkin kanssa vaan siitä, ketkä saavat tuottaa jälkeläisiä keskenään.
Kieliopin lisäksi tutustuin muinaisiin lakikokoelmiin (Wright 2009, Peled 2019) sekä sosiaalitieteelliseen ja antropologiseen tutkimukseen liittyen muinaisen Lähi-idän yhteiskuntiin ja niiden perherakenteisiin (Douglas 1966). Kävin systemaattisesti läpi muut Pyhyyslain kohdat, jotka liittyvät kiellettyihin sukupuolisuhteisiin ja laadin taulukon, johon listasin kaikki kielletyt suhteet, niistä potentiaalisesti syntyvän jälkikasvun sekä kiellon rikkomisesta seuraavat rangaistukset. Tämän lisäksi vertasin näitä kahta lausetta muihin samantyyppisiin lauseisiin Vanhassa testamentissa, sillä vaikuttaa siltä, että kun kyseessä on vähemmän tulenarka aihe, ei lauseiden kääntämisessä kirjaimellisesti ole ollut mitään ongelmia. Vaikuttaisi siltä, että kääntäjien ennakkoasenteista johtuen nämä kaksi – ja vain nämä kaksi – lausetta on käännetty eri tavalla kuin ne yleensä käännettäisiin.
Mitä tutkimuksessa löydettiin?
Tutkimuksessa löysin yhteisiä piirteitä kaikkien Pyhyyslaissa kiellettyjen sukupuolisuhteiden välillä, erityisesti liittyen suhteista aiheutuvaan jälkikasvuun. Vaikutti siltä, että kirjoittajan ja hänen yhteisönsä suurin ongelma on ollut jälkeläisten sosiaalinen suhde ja nimenomaan epäselvä perimyskaari. Pyhyyslaki on kirjoitettu rautakaudella laajennettujen heimoyhteisöjen käyttöön, joissa perimyssuhteet ovat olleet tärkeitä, usein jopa elintärkeitä. Muinaisina aikoina naiset olivat miesten omaisuutta: ensin isänsä ja sitten aviomiehensä, joissain tapauksissa veljensä tai jopa oman poikansa. Avioliitossa tämä omistussuhde siirrettiin isältä aviomiehelle tai pikemminkin siinä myytiin oikeus tämän naisen tuottamiin jälkeläisiin.
Lapsien syntymästä ja erityisesti naisen hedelmöittymisestä ajateltiin hyvin eri tavoin ennen nykyaikaista lääketiedettä; naisen katsottiin vain hautovan miehen tähän laittamaa siementä. Muualla Pyhyyslaissa kielletään avionrikkominen eli se, että nainen yhtyisi mieheen, joka ei ole hänen aviomiehensä, ja siten saattaisi tuottaa jälkeläisen, joka sotkee perimyskaaren. Näissä kahdessa kohdassa kuitenkin vaikutetaan kieltävän kahden miehen samanaikainen yhdyntä naisen kanssa. Siinä missä kiellon yhtyä eläimiin oli tarkoitus estää ihmis–eläin-hybridien syntyminen (nainen + hevonen = kentauri), joita tavataan paljonkin muinaisissa taruissa ja mytologioissa, tämän kiellon oli tarkoitus estää sellaisen lapsen syntyminen, jolla oli kaksi isää (nainen + mies + mies). Myös kahden isän lapsia tunnetaan muinaisista taruista ja sellaisia saattoivat olla esimerkiksi kuninkaat, joilla uskottiin olevan sekä ihmisisä että jumalallinen isä (nainen + mies + jumala). Esimerkiksi sumerilainen sankarihahmo Gilgameš oli kaksi kolmannesta ihminen ja yhden kolmanneksen jumala. Mutta vaikka tämä olisikin ollut sallittua kuninkaille tai taruhahmoille, tavallisille ihmisille lapsi, jonka isää ei joko tunnettu tai jolla uskottiin olevan kaksi isää, oli iso ongelma. Pyhyyslain tarkoitus ei ollut listata asioita, joita ihmiset pitävät iljettävinä, vaan kontrolloida sitä, ketkä yhteisössä saivat pariutua ja tuottaa jälkikasvua. Kahden miehen välinen seksi ei kirjoittajaa kiinnostanut vaan se, kenelle omaisuus siirtyy hänen yhteisössään.
Lopuksi
Nykylukijan on hyvä olla tietoinen siitä, että se yhteiskunta, jossa Raamatun tekstit on alun perin kirjoitettu, on ollut hyvin erilainen kuin omamme, eivätkä muinaiset ihmiset ajatelleet kaikista asioista samalla tavoin kuin nykyihminen (Nissinen 2004). Käsityksemme asioista, mitä pidämme sallittuna ja mitä kiellettynä, mitä pidämme hyväksyttävänä ja mitä paheksuttavana, ovat aikaan ja paikkaan sidottuja. Moraalikäsitykset saattavat muuttua radikaalistikin ajan kuluessa (Douglas 1966). Ymmärtääksemme tekstejä niiden omassa kulttuurisessa kontekstissa on joskus yritettävä asettua kirjoittajan asemaan ja ajatusmaailmaan ja mietittävä sitä, mikä hänelle on ollut tärkeää.
On kiistämätöntä, että näitä 3. Mooseksen kirjan kohtia on käytetty kieltämään miesten väliset suhteet ympäri maailman, mutta tämä vaikuttaa tapahtuneen vasta hellenistisenä aikana ja vastavetona kreikkalaisen kulttuurin ylivaltaan Lähi-idän alueella Aleksanteri Suuren valloitusten jälkeen. Vanhan testamentin kirjoittajille miesten väliset suhteet eivät kuitenkaan olleet tärkeitä, koska ne eivät pystyneet tuottamaan jälkeläisiä, jotka olisivat silkalla olemassaolollaan horjuttaneet koko yhteisöä. Kuningas Daavidin tyyppisille sotureille, joka tunnetusti rakasti Joonatania enemmän kuin ainuttakaan naista, miesten väliset suhteet saattoivat jopa muodostaa tärkeän sosiaalisen kontekstin, sillä monissa muinaisissa soturiyhteisöissä miesten välinen seksi ei ollut vain hyväksyttyä vaan jopa kannustettua – sen ajateltiin edesauttavan molemminpuolista huolenpitoa taistelukentillä. Vanhassa testamentissa ei kielletä miesten välisiä suhteita, koska kiellolle ei ollut Pyhyyslain kirjoitusajankohtana mitään perusteita.