Millaisia oppimistavoitteita alakoulun ruokakasvatuksella tulisi olla?
Mikäli varhaiskasvatuksen ja peruskoulun opettajasi ovat tehneet tehtävänsä, sinäkin olet varmasti törmännyt ruokakasvatukseen. Mitä sillä oikein tavoitellaan, ja ovatko opettajatkaan siitä samaa mieltä keskenään? Tutkijat selvittivät delfoi-menetelmän avulla, millaisia oppimistavoitteita ruokakasvatuksen asiantuntijat pitävät tärkeimpinä.
Johdanto
Kaikilla suomalaisilla on omia kokemuksia ja muistoja kouluruokailusta. Esimerkiksi sinä tai vanhempasi osaatte varmasti kertoa, mistä kouluruoasta piditte lapsena eniten. Maailmanlaajuisesti tarkasteltuna suomalainen kouluruokailujärjestelmä on ainutlaatuinen, sillä se on kaikille tasa-arvoinen ja maksuton. Se ei ole itsestään selvää, koska monissa maissa koulussa syödään kotoa tuotuja eväitä. Kouluruokailu on toiminut ponnahduslautana myös ruokakasvatuksen toteuttamiselle, koska ruokatauko on kasvatuksellinen hetki osana jokaista koulupäivää. Silti ruokakasvatuksen pedagogisuus ja kokonaisvaltaisuus eivät ole vielä saaneet suurta huomiota1 ja käytännöissä olisikin vielä paljon kehittämistä peruskouluissa.
Olen tutkinut ja kehittänyt kouluissa toteutettavaa ruokakasvatusta osana tutkimusryhmää. Ruokakasvatus tarjoaa peruskoulussa ainutlaatuisia ja erilaisia pedagogisia tehtäviä, joissa oppilaat pääsevät kokemaan ja tekemään käytännön asioita, kuten viljelemään yrttejä tai pohtimaan, miltä kylläisyys tuntuu. Suomessa kouluja ohjataan2 siihen, että ruokakasvatuksella tuetaan monialaisen osaamisen tavoitteita niin, että ruokaan ja syömiseen liittyviä aiheita opiskellaan kaikissa oppiaineissa. Lisäksi ruokakasvatus on osa koulun kasvatustehtävää, mikä näkyy arkisissa tilanteissa ja ympäristöissä. Ruokakasvatus liittyy myös yhteisölliseen opiskeluhuoltotyöhön: koulun kulttuurin ja yhteisten toimintatapojen kehittäminen voi vahvistaa esimerkiksi oppilaiden osallisuutta, terveyttä ja hyvinvointia.
Ruokakasvatuksen kehittämishankkeissa kohtasimme sen haasteen, että ruokakasvatus ymmärrettiin kouluissa eri tavoin, ja jotkut opettajat näkivät sen hyvin suppeana asiana. Suppeimmillaan ruokakasvatus käsitettiin vain koululounaalla tarjottavien ruokien valintana, eikä merkittävänä pidetty esimerkiksi sitä, miten kouluruokailussa toimitaan ja millaista esimerkkiä aikuiset antavat. Opetusta ohjaavat asiakirjat eivät myöskään tarjonneet tukea tähän haasteeseen, koska ruokakasvatukselle ei ole määritelty valmiita tavoitteita tai sisältöjä, eikä sen toteutustapoja ole kuvattu. Näiden asioiden suunnittelu ja laatiminen on jätetty koulujen vastuulle.
Pedagogisuus tarkoittaa kasvatuksen ja opetuksen periaatteita ja käytäntöjä, joilla pyritään tukemaan oppilaiden oppimista ja kehitystä. Pedagoginen toiminta viittaa näiden periaatteiden käytännön toteuttamiseen oppimisympäristössä. Kouluissa pedagoginen toiminta ja hyvinvoinnin edistäminen nojautuvat ennalta määriteltyihin tavoitteisiin, joiden saavuttamista voidaan myöhemmin arvioida. Siksi halusimme tutkimuksen avulla selvittää, millaisia oppimisen tavoitteita alakoulun ruokakasvatukselle voisi määrittää.
Miten tutkimus tehtiin?
Tutkimusmenetelmäksemme valitsimme Delfoi-menetelmän, joka sopii hyvin tietyn ihmisjoukon yhteisen näkemyksen selvittämiseen. Halusimme koota yhteen ruokakasvatuksen asiantuntijoita eli henkilöitä, jotka ovat tunnistettavasti käyttäneet ruokakasvatusta työssään tai olleet mukana kehittämässä sitä. Delfoi-tutkimus etenee kierroksina, joissa pyritään parantamaan edellisen kierroksen tuloksia. Tällaista etenemistä kutsutaan iteratiiviseksi prosessiksi. Ensimmäisessä vaiheessa tiettyä ryhmää eli paneelia pyydetään kertomaan heidän näkemyksiään tietystä aiheesta. Sitten tutkijat analysoivat vastaukset ja laativat yhteenvedon. Tätä prosessia toistetaan niin monta kertaa kuin tarvitaan, yleensä kolme kertaa. Tutkimus on valmis, kun paneeli hyväksyy heidän näkemyksiään kuvaavan yhteenvedon. Toteutimme Delfoi-tutkimuksen siten, että osallistujat pysyivät tutkijoille anonyymeina. Näin pyrimme varmistamaan, että kaikkien panelistien näkemykset ovat yhtä arvokkaita ja aitoja. Käytännössä panelistit jakoivat näkemyksiään vastaamalla kolmeen eri kyselylomakkeeseen. Jokainen kyselylomake muotoutui saatujen vastausten perusteella. Ensimmäisessä kyselyssä keräsimme virikeaineiston avulla näkemyksiä ruokakasvatuksen tavoitteista. Seuraavilla kyselykerroilla panelistit jatkoivat tavoitteiden työstämistä ja kommentoivat niitä.
Tutkimukseemme osallistui 22 asiantuntijasta koostuva paneeli, jonka jäsenet olivat mahdollisimman monipuolisista taustoista. Paneeli koostui pääosin naisista, sillä mukaan saimme vain yhden miehen, mikä heijastaa ruokakasvatuksen asiantuntijuuden naisvaltaisuutta. Valitettavasti kaikki panelistit eivät olleet täysin sitoutuneita tutkimukseen: ensimmäisen kierroksen jälkeen toiseen kierrokseen vastasi 16 panelistia ja kolmanteen kierrokseen 12. Kyselyt olivat työläitä, sillä ne vaativat asioiden syvällistä pohdintaa, joten on ymmärrettävää, että kaikki eivät ehtineet vastata. Kyselyiden välissä analysoimme panelistien vastaukset aineistolähtöisellä laadullisella sisällönanalyysillä. Alakoulun ruokakasvatuksen oppimistavoitteiden muotoilussa hyödynsimme Bloomin taksonomiaa, joka tarjoaa eri tasoista oppimista kuvaavia verbejä ja joka on suunniteltu oppimistavoitteiden laadintaan.
Mitä tutkimuksessa löydettiin?
Tutkimuksen tuloksena muodostui 42 oppimistavoitetta alakoulun ruokakasvatukseen.3 Asiantuntijat olivat yhtä mieltä kahdesta tärkeimmästä tavoitteesta: kuudennen luokan päätteeksi oppilaan tulisi osata suhtautua ruokaan myönteisesti ja tasapainoisesti sekä arvostaa omaa kehoaan ja kunnioittaa erilaisuutta itsessään ja muissa. Muodostetut tavoitteet olivat aiheiltaan ja myös vaikeusasteeltaan erilaisia. Joukossa oli koulumaailmasta hyvin tuttuja näkökulmia, mutta myös uudenlaisia painotuksia, kuten edellä mainitut tärkeimmät tavoitteet, jotka korostavat ruoka- ja kehosuhteen merkitystä. Tässä on muutama havainnollistava esimerkki:
Kuudennen vuosiluokan päätteeksi oppilas osaa
● koostaa terveellisen aterian soveltamalla lautasmallia,
● tunnistaa asioita, jotka ohjaavat ruokavalintoja kouluruokailussa ja kaupassa,
● etsiä ruokaan ja ravitsemukseen liittyvää tietoa sekä erottaa sen mielipiteistä ja mainonnasta,
● tunnistaa monipuolisesti erilaisia peruselintarvikkeita,
● tunnistaa kehonsa nälkä- ja kylläisyystuntemuksia,
● kuvata, miksi ruokahävikkiä syntyy ja miten sen muodostumista voidaan vähentää.
Oppimistavoitteiden lisäksi hahmottelimme kokonaiskuvan ruokakasvatuksen teemoista. Luokittelimme teemat eri tasoille, jotka ulottuvat henkilökohtaisista tunteista tai arvoista ja asenteista käytännöllisiin teemoihin, kuten ruoanvalintaan ja -valmistukseen, sekä vielä laajempiin teemoihin, kuten kulttuuriin ja luontoon (ks. kuva alla). Ruokajärjestelmän kestävyys ja eettisyys liittyi kaikkiin näihin tasoihin, joten teimme siitä kaikkia tasoja yhdistävän teeman.
Tavoitteiden ja teemojen lähtökohtina olivat perusopetuslaissa asetetut perusopetuksen yleiset tavoitteet. Tulokset osoittavat, että ruokakasvatuksella voidaan vastata moniin perusopetuksen yleisiin tavoitteisiin. Ruokakasvatus ei siis ole alakoulussa irrallinen tai ylimääräinen toiminta-alue, vaan se nivoutuu luontevasti opetuksen valtakunnallisiin tavoitteisiin. Laadittuja tavoitteita voidaan hyödyntää paikallisten opetussuunnitelmien ja koulujen lukuvuosisuunnitelmien laadinnassa. Laaja tavoitelista auttaa ruokakasvatuksen laaja-alaisuuden tunnistamisessa, eikä sitä ole tarkoitettu käytettäväksi sellaisenaan suunnittelussa.
Lopuksi
Tutkimuksessa muodostetut ruokakasvatuksen teemat konkretisoivat sen moninäkökulmaisuutta. Kaiken ruokakasvatuksen perustana on ruokajärjestelmien kestävyyden ja eettisyyden edistäminen. Esimerkiksi terveyden, ympäristön, tuotannon ja kaupan, kulttuurin ja yhteiskunnan ulottuvuudet kietoutuvat yhteen pohdittaessa kestävää kehitystä ja oikeudenmukaisuutta. Ruokakasvatus nivoutuu luontevasti eri oppiaineisiin, kuten ympäristöoppiin, äidinkieleen ja matematiikkaan. Sen tulisi olla monialaista tarkastelua, jossa asioita, uskomuksia ja asenteita käsitellään keskustelun, leikin, esimerkin ja kokemisen kautta. Ruokakasvatuksen tulee herätellä oppilaita huomaamaan ja pohtimaan ruokaan ja syömiseen liittyviä ilmiöitä eri näkökulmista.
Tämän tutkimuksen tulokset tarjoavat lähtökohtia alakoulun ruokakasvatuksen jatkokehittämiselle ja opetussuunnitelmatyölle. Tulevaisuudessa on tärkeää keskustella laajemmin ruokakasvatuksen oppimistavoitteista ja ruokakasvatuksen roolista osana valtakunnallisia perusopetuksen opetussuunnitelman perusteita. Laadittujen oppimistavoitteiden kriittinen tarkastelu on tarpeen erityisesti opetus- ja kasvatusalan ammattilaisten kanssa. Jatkossa oppimistavoitteita voisi myös jäsentää ja muotoilla eri vuosiluokille.