Miksi samasta kirjasta on joskus monta erilaista käännöstä?
Kääntäminen on monisyinen prosessi. Monet viestintään, kieleen ja sen muutokseen sekä kääntäjän tyyliin liittyvät seikat vaikuttavat kääntämisen lopputulokseen. Tutkijat tarkastelivat Jules Vernen romaanin suomennoksia ja miten ja miksi ne eroavat toisistaan.
Johdanto
Maailmassa on tuhansia eri kieliä, joiden välisen viestinnän mahdollistavat kirjoitettu kääntäminen ja puhuttu ja viitοttu tulkkaus. Käännöstiede on tieteenala, joka tutkii näitä viestinnän prosesseja, niihin osallistuvia tahoja sekä niiden lopputuloksena syntyviä käännöksiä. Kääntäjiä ja tulkkeja tarvitaan niin kansainvälisessä päätöksenteossa ja kaupankäynnissä kuin myös varmistamaan ihmisten pääsy esimerkiksi terveydenhuollon palveluiden ja ajankohtaisen tiedon pariin. Kohtaamme käännöksiä kaikkialla: katsomme tekstitettyjä elokuvia, kuuntelemme käännösiskelmiä ja luemme käännettyjä uutisia, käyttöoppaita ja kirjoja. Tekstejä voidaan myös mukauttaa esimerkiksi selkokielelle tai muuttaa sarjakuvamuotoon sellaisia lukijoita varten, joille kirjoitettu yleiskieli on liian hankalaa.1
Joskus yhdestä kirjasta, laulusta tai elokuvasta voi kuitenkin olla monta erilaista suomennosta. Miksi käännökset ovat keskenään erilaisia? Syitä voi olla monia, sillä kääntäminen ei tarkoita yhden sanan korvaamista toisella, vaan kääntäjän täytyy arvioida, miten viesti saadaan välitettyä tarkoituksenmukaisesti. Sata vuotta sitten tehty suomennos on erilainen kuin viime vuonna tehty suomennos, sillä suomen kieli on muuttunut ajan kuluessa, minkä lisäksi jokaisessa käännöksessä näkyy kääntäjän oma tyyli. Käännökset voivat olla erilaisia keskenään myös siksi, että ne perustuvat eri lähtöteksteihin. Lähtöteksti on se teksti, jonka pohjalta kääntäjä kirjoittaa tekstin toisella kielellä.

Tässä artikkelissa havainnollistan, millaisia lähtötekstejä kirjan suomennoksella voi olla. Tutkimuksessamme tarkastelimme viittä suomennosta Jules Vernen teoksesta Vingt mille lieues sous les mers, suomeksi ’Kaksikymmentätuhatta peninkulmaa meren alla’ (julkaistu alun perin monessa osassa Magasin d’Éducation et de Récréation -lehdessä vuosina 1869–1870). Verne oli yksi ensimmäisistä tieteiskirjailijoista. Tieteiskirjallisuudessa esiintyy teknologiaa, jota ei ole vielä keksitty. Romaanissa seikkaillaan sukelluslaivalla maapallon ympäri, mutta julkaisuaikanaan, 1800-luvun lopulla, kirjassa kuvatun kaltaiset matkat olivat täyttä mielikuvitusta. Silloin ei vielä osattu rakentaa koneita, jotka olisivat mahdollistaneet moisia seikkailuja.
Tiesimme, että yksi Vernen romaanin suomennoksista ei perustu ranskankieliseen lähtötekstiin, vaan suomentaja käänsi teoksen englanninkielisen ja ruotsinkielisen version pohjalta. Alun perin tutkimuksessa oli tarkoitus verrata tätä välikielten kautta tehtyä suomennosta suoraan ranskasta tehtyihin suomennoksiin, jotta selviäisi, miten välikielen käyttö vaikuttaa lopputulokseen. Kun aloimme verrata tekstiä suoraan ranskasta tehtyihin suomennoksiin, kävi ilmi, ettei vertailu olisi mielekästä, sillä suomennokset olivat keskenään erilaisia riippumatta siitä, oliko ne suomennettu suoraan ranskasta vai ei. Päätimme selvittää, johtuvatko erot siitä, että suomennokset pohjautuvat eri lähtöteksteihin.
Miten tutkimus tehtiin?
Selvitimme Vernen teoksen viiden suomenkielisen käännöksen lähtötekstit. Käännösten suomentajat ja suomennosten nimet sekä julkaisuvuodet ovat:
- O. A. Joutsen: Sukelluslaivalla maapallon ympäri (1916)
- Väinö Hämeen-Anttila ja Urho Kivimäki:
- Julkaistiin ensin kaksiosaisena: Merten alitse ja Kapteeni Nemo (1926)
- Julkaistiin myöhemmin myös kolmiosaisena: Merten alitse, Kapteeni Nemo ja Nautilus (1968)
- Julkaistiin myös yksiosaisena: Kapteeni Nemo ja Nautilus (1991)
- Anonyymi suomentaja: Sukelluslaivalla maapallon ympäri, osat I ja II (1934–1935)
- Martta Tynni: Sukelluslaivalla maapallon ympäri (1955)
- Kristina Haataja: Kapteeni Nemo: Merten syvyyksissä (2008)
Etsimme ensin tietoa suomennosten lähtöteksteistä eri lähteistä. Perehdyimme kääntäjiin ja etenkin tietoihin heidän kielitaidostaan lukemalla käännös- ja kirjallisuushistorian teoksia, jotka sisältävät suomentajien elämäkerrallisia tietoja. Lisäksi selvitimme, löytyisikö arkistoista käännöskäsikirjoituksia tai muuta suomennoksiin liittyvää materiaalia, josta saisimme tietoja suomentajien käyttämistä lähtöteksteistä. Kansallisarkistossa olevasta kirjeenvaihdosta O. A. Joutsenen ja käännöksen kustantajan WSOY:n välillä saimmekin tietoa Joutsenen käyttämistä lähtöteksteistä.
Seuraavaksi etsimme vihjeitä kääntäjien käyttämistä lähtöteksteistä lukemalla suomennoksia. Vertasimme jokaista suomennosta teoksen ranskankieliseen versioon ja suomennoksia toisiinsa. Jos kahdessa käännöksessä on esimerkiksi samoja lisäyksiä tai poistoja, voidaan sen olettaa johtuvan siitä, että käännöksillä on sama lähtöteksti – ja vastaavasti jos kaksi käännöstä ovat hyvin erilaisia keskenään, voi syynä olla, että niillä on eri lähtötekstit. Tässä tutkimuksessa keskityimme pelkästään suomennoksiin, sillä ranskankielisten versioiden ja kaikkien käännösten selvittäminen vaatisi oman tutkimuksensa.
Mitä tutkimuksessa löydettiin?
Tutkimus osoitti, että tutkituilla viidellä suomennoksella on eri lähtötekstit (ks. Kaavio 1 ja Taulukko 1).

| Suomennos | Sanamäärä | Lähtöteksti tai -tekstit | Käännöksen tyyppi |
| Joutsen (1916) | 79 000 | Englanninkielinen ja ruotsinkielinen käännös | Välikielten kautta tehty ja kompilatiivinen käännös |
| Kivimäki ja Hämeen-Anttila (1926) | 105 000 | Ranskankielinen versio | Suora käännös |
| Nimetön kääntäjä (1934–1935) | 79 000 | Joutsenen käännös ja Hämeen-Anttilan & Kivimäen käännös | Ei oikeastaan uusi käännös, vaan aiemmista käännöksistä yhdistelty kokonaisuus |
| Tynni (1955) | 67 000 | (Lyhennetty?) ranskankielinen versio | Suora lyhennetty käännös |
| Haataja (2008) | 57 000 | (Lyhennetty?) ranskankielinen versio (ja Hämeen-Anttilan ja Kivimäen käännös?) | Suora lyhennetty käännös, jossa kaikuja aiemmasta käännöksestä |
Joutsenen suomennoksella on kaksi erikielistä lähtötekstiä, eli kyseessä on välikielten kautta tehty ja kompilatiivinen käännös. Joutsenen ja WSOY:n välisestä kirjeenvaihdosta selvisi, että Joutsen käytti alun perin lähtötekstinään teoksen englanninkielistä käännöstä. Hän yritti saada käsiinsä myös teoksen ranskankielisen version, mutta kun se ei onnistunut, hän otti ruotsinkielisen käännöksen toiseksi lähtötekstikseen. Kompilatiivisessa kääntämisessä, eli useamman lähtötekstin käytössä, oli ajatuksena tarkistaa esimerkiksi tieteistarinan kannalta oleellisia, sukelluslaivan ominaisuuksista kertovia mittoja. Englanninkielisessä käännöksessä mittoja on muutettu senttimetreistä tuumiksi ja samalla pyöristetty, joten pelkästään muuntamalla ne takaisin senttimetreiksi ei välttämättä saada samoja numeroita, jotka esiintyvät romaanin ranskankielisessä versiossa.
Myös Haatajan ja nimettömän suomentajan käännöksiä voidaan pitää jonkinlaisina kompilatiivisina käännöksinä, sillä molemmissa on nähtävissä vaikutteita useammasta lähtötekstistä. Vaikka Haatajan suoraan ranskasta tehty suomennos on lyhennetty ja vain 57 000 sanan mittainen, se on rakenteeltaan hyvin samanlainen kuin Hämeen-Anttilan ja Kivimäen niin ikään ranskasta tehty, lähes kaksi kertaa pidempi 105 000 sanan käännös. Lisäksi suomennosten sanastossa on samankaltaisuuksia, jotka vihjaavat, että Haataja on saanut tai ottanut vaikutteita Hämeen-Anttilan ja Kivimäen suomennoksesta, joka julkaistiin alun perin yli 80 vuotta Haatajan käännöstä aiemmin. Myös Tynnin suomennos on käännetty suoraan ranskasta ja lyhennetty. Nimettömän suomentajan kaksiosainen käännös sen sijaan ei oikeastaan ole käännös, vaan se on aiemmin julkaistuista suomennoksista koostettu versio: ensimmäinen osa on kopioitu Joutsenen suomennoksesta ja toinen osa on hieman muokattu ja lyhennelty versio Hämeen-Anttilan ja Kivimäen suomennoksesta.
Onko näillä viidellä suomennoksella sitten sama lähtöteksti? Vastaus riippuu siitä, miten määrittelemme lähtötekstin. Käännöstieteessä ei ole selkeää määritelmää lähtötekstille, joten hyödynsimme pohdinnassamme tekstuaalitieteilijä Peter Shillingsburgin2 näkemystä, että voimme tehdä eron teoksen ja tekstin välille. Shillingsburgin mukaan lukijan näkökulmasta katsottuna teos muodostuu kaikista niistä teksteistä, jotka edustavat samaa kirjallista tuotosta. Yhdellä teoksella voi siis olla useita eri ilmenemismuotoja, eli yksittäisiä tekstejä.
Kun ajattelemme käännöstieteessä lähtötekstiä, tarkoitammeko Shillingsburgin määritelmän mukaista teosta vai tekstiä? Jos lähtötekstin ajatellaan olevan teos, voidaan tutkittujen viiden suomennoksen sanoa olevan käännöksiä samasta lähtötekstistä, sillä ne ovat kaikki suomennoksia Jules Vernen teoksesta Vingt mille lieues sous les mers. Jos lähtöteksti sen sijaan onkin teksti, tutkituilla viidellä suomennoksella ei ole sama lähtöteksti. Selvintä tämä on Joutsenen ja nimettömän kääntäjän suomennosten tapauksessa: romaanin ranskankielisen version sijaan ne perustuvat aiempiin englannin-, ruotsin- tai suomenkielisiin käännöksiin. Muut kolme suomennosta puolestaan on tehty suoraan ranskasta. On siis mahdollista, että niillä on sama lähtöteksti. Tynnin ja Haatajan suomennokset ovat kuitenkin selvästi Hämeen-Anttilan ja Kivimäen suomennosta lyhyempiä, jolloin herää kysymys, onko niiden lähtötekstinä ollut romaanin lyhennetty versio. Jos Tynnin ja Haatajan lähtötekstinä on kuitenkin ollut lyhennetty versio, se on joka tapauksessa eri kuin Hämeen-Anttilan ja Kivimäen kokopitkä lähtöteksti, minkä lisäksi ei voida sulkea pois mahdollisuutta, että Tynni ja Haataja työskentelivät eri lyhennettyjen versioiden pohjalta.
Kysymys lähtötekstistä on tärkeä, koska se vaikuttaa siihen, miten suomennoksia voidaan tulkita ja tutkia. Se määrittää esimerkiksi sitä, voidaanko tutkittuja käännöksiä pitää uudelleenkäännöksinä, eli onko ne tehty samasta lähtötekstistä.3 Vaikka päätyisimme siihen lopputulokseen, että tässä artikkelissa tutkituilla suomennoksilla ei ole sama lähtöteksti ja niitä ei siis voida tutkia uudelleenkäännöksinä, niitä voidaan kuitenkin tutkia muista näkökulmista. Joutsenen, nimettömän kääntäjän ja mahdollisesti myös Haatajan suomennoksissa hyödynnettiin useita lähtötekstejä, eli niitä voitaisiin tutkia ymmärtääksemme paremmin kompilatiivista kääntämistä. Haatajan ja Tynnin suomennoksia puolestaan yhdistää se, että kumpikin on lyhennetty. Niitä tutkimalla saisimme siis lisätietoa lyhentäen kääntämisestä. Jos taas haluaisimme tutkia, millaisia vaikutteita myöhemmissä käännöksissä on aiemmista suomennoksista, voisimme ottaa tutkittavaksi nimettömän kääntäjän version ja Haatajan suomennoksen. Nämä mahdollisuudet eivät kuitenkaan olisi tulleet tietoomme, jos emme olisi selvittäneet, mistä lähtöteksteistä suomennokset on tehty.
Lähtötekstien selvittäminen on tärkeää myös, jos haluamme verrata käännöstä ja lähtötekstiä toisiinsa. Jos emme tiedä varmasti, mikä lähtöteksti kääntäjällä oli käytössä, on vaarana, että vertaamme käännöstä väärään tekstiin ja päädymme siten vääriin johtopäätöksiin. Hyvä esimerkki löytyy Joutsenen suomennoksesta. Siinä erään metallilevyn paksuudeksi kerrotaan 3,5 cm, vaikka ranskankielisessä versiossa se on 4 cm. Onko käännöksessä siis virhe? Ei välttämättä. Joutsenella ei ollut käytössään ranskankielistä lähtötekstiä, vaan hän suomensi ruotsista ja englannista. Ruotsissa ja Englannissa käytettiin ensimmäisten käännösten ilmestyessä senttimetrien sijaan tuumia. Onkin mahdollista, että metallilevyn paksuus muuttui, kun teksti käännettiin ensin ranskasta englanniksi ja ruotsiksi ja sen jälkeen suomeksi. 4 cm on noin 1,5 tuumaa, ja 1,5 tuumaa puolestaan on noin 3,7 cm, joka pyöristettynä lähimpään puoleen senttimetriin on 3,5 cm. Olisi epäreilua verrata Joutsenen suomennosta ranskankieliseen versioon ja syyttää suomentajaa virheestä, sillä Joutsen ei käyttänyt ranskankielistä tekstiä lähtötekstinään. Jos mitta oli muuttunut jo aiemmissa käännöksissä, ero ei välttämättä johdu suomentajasta, vaan hänen käyttämistään lähtöteksteistä.
Lopuksi
Elokuvista, lauluista ja kirjoista voi olla monta erilaista käännöstä useista syistä. Esimerkiksi kielen muutokset ja kääntäjän tyyli vaikuttavat lopputulokseen, mutta joskus erot voivat myös johtua siitä, että käännöksillä onkin eri lähtötekstit. Tässä artikkelissa tutkitut Vernen teoksen viisi suomennosta ovat käännöksiä samasta teoksesta mutta eri teksteistä. Suomennosten vertailun lähtökohdat sekä suomennosten pohjalta tehdyt päätelmät kääntämisestä ilmiönä riippuvat siitä, ajattelemmeko lähtötekstin olevan teos vai teksti. Tämä tutkimus ei ottanut kantaa siihen, miten lähtöteksti tulisi määritellä, tai onko lähtöteksti teos vai teksti. Tutkimus kuitenkin osoitti, että lähtötekstin tunnistaminen ja määrittely ovat olennaisia, sillä muutoin voi jäädä huomaamatta, että vertailemissamme käännöksissä olevat erot eivät ole käännösvirheitä, vaan käännökset eroavat toisistaan siksi, että ne perustuvat eri lähtöteksteihin.