Miten nuorten yksinäisyys ilmenee?
Nuorten kokema yksinäisyys on syiltään ja seurauksiltaan moninaista. Tutkijat käyttivät aineistona keskustelufoorumin viestejä vuosilta 2010–2023 selvittääkseen, millaisia piirteitä nuorten yksinäisyys saa.
Johdanto
Yksinäisyyttä voi tuntea monella tavalla. Usein se määritellään epämiellyttäväksi ja ahdistavaksi tunteeksi, jossa ihmissuhteet koetaan laadultaan riittämättömiksi (ns. emotionaalinen yksinäisyys) tai määrältään liian vähäisiksi (ns. sosiaalinen yksinäisyys). Yksinäisyys voi myös näyttäytyä tunteena, kuin olisi eksynyt elämässään (ns. eksistentiaalinen yksinäisyys).1
Yksinäisyys ei ole vain ikävä tunne, vaan se vaikuttaa myös hyvinvointiin, terveyteen ja oppimiseen. Yksinäisyys voi aiheuttaa pahaa oloa, surua, ahdistuneisuutta, masennusta, sosiaalista pelkoa, itsetuhoisia ajatuksia, fyysisiä oireita, oppimisvaikeuksia ja koulu-uupumusta.2
Nuoruusiän yksinäisyys on suuri huolenaihe sekä Suomessa että kansainvälisesti. Kouluterveyskyselyn vuoden 2025 tulosten mukaan 8.- ja 9.-luokkalaisista tytöistä 18 % ja pojista 7 % koki itsensä yksinäiseksi melko usein tai jatkuvasti. Tytöistä 7 % ja pojista 8 % raportoi, ettei heillä ollut yhtään läheistä ystävää.3 Nämä luvut osoittavat, että yksinäisyys koskettaa monia.
Yksinäisyys on erityisen haastavaa nuoruudessa, koska silloin irtaannutaan vähitellen perheestä ja suhteet vertaisiin korostuvat. Vertaissuhteet vaikuttavat merkittävästi nuoren minäkuvaan ja hyvinvointiin.4 Yksinäisyyden ehkäisy ja yhteenkuuluvuuden vahvistaminen ovat keskeisiä nuorten hyvinvoinnille ja heidän sosiaalisten yhteisöjensä kehittymiselle.
Yksinäisyyttä on tutkittu niin määrällisin kuin laadullisin tutkimuksin. Koska yksinäisyys on luonteeltaan monimutkainen ilmiö, tarvitaan lisää laadullisia tutkimuksia ymmärryksen syventämiseksi ja nuorten tukemiseksi.
Tutkimuksessamme etsimme vastauksia kysymyksiin, mistä nuorten yksinäisyyskokemukset saavat alkunsa sekä mitkä tekijät määrittävät yksinäisyyskokemuksia.
Miten tutkimus tehtiin?
Tutkimuksessamme tarkastelimme nuorten kirjoittamia kokemuksia yksinäisyydestä Nuortennetti-keskustelufoorumilla, jota ylläpitää Mannerheimin Lastensuojeluliitto. Foorumin keskusteluissa käytetään nimimerkkiä. Viestien avulla nuoret pystyvät kertomaan ajatuksistaan toisille nuorille omin sanoin ilman tutkijoiden tai muiden aikuisten ohjausta. Aineistona oli yhteensä 9 823 Nuortennetin keskustelua vuosilta 2010–2023.
Ensin poimimme aineistosta yksinäisyyttä käsittelevät 869 keskustelunavausta ja nuorten vastaukset niihin. Koodasimme muun muassa seuraavat aiheet: kiusaaminen tai väkivalta, ulkopuolisuus, ystävien puute ja yksinäisyys ystävien kanssa. Toisella lukukerralla koodasimme uudet esiin nousevat aiheet: seurustelusuhteiden puute, kasautuneet ongelmat, eksistentiaalinen yksinäisyys, autismin kirjo ja etnisyys.
Seuraavaksi ryhmittelimme koodatut aiheet laajemmiksi yksinäisyyden teemoiksi aiemman tutkimustiedon perusteella eli teimme teemanalyysia. Esimerkiksi ystävien, vertaisten tai seurustelusuhteiden puutteen tulkitsimme sosiaaliseksi yksinäisyydeksi.
Tarkastelimme, miten yksinäisyyttä kuvattiin eri teemojen sisällä sekä millaisia syitä ja seurauksia nuoret toivat esiin eli teimme sisällönanalyysia.
Lopuksi yhdistimme kaikki teemoihin liittyvät asiat yläkäsitteiksi. Yläkäsite oli analyysissa muodostamamme kokonaisuus, jossa kuhunkin yksinäisyyden muotoon koottiin sitä selittävät taustatekijät tai syyt, olennaiset piirteet ja seuraukset.
Mitä tutkimuksessa löydettiin?
Tunnistimme keskusteluista kahdeksan erillistä yksinäisyyden muotoa. Laitoimme ne numerojärjestykseen aloittaen kaikista yleisimmästä:
1) kiusaamiseen ja väkivaltaan liittyvä yksinäisyys
2) emotionaalinen yksinäisyys
3) kasautuneisiin ongelmiin liittyvä yksinäisyys
4) sosiaalinen yksinäisyys
5) ostrakismiin eli sosiaaliseen ulossulkemiseen liittyvä yksinäisyys
6) normista poikkeamiseen liittyvä yksinäisyys
7) perheympäristöön liittyvä yksinäisyys
8) eksistentiaalinen yksinäisyys
Kiusaamiseen tai väkivaltaan liittyvässä yksinäisyydessä sanallinen, psyykkinen ja fyysinen kiusaaminen tai väkivalta oli usein pitkäkestoista ja tapahtui pääasiassa koulussa. Monissa tapauksissa näiden vaikutukset tai trauma jatkuivat vielä kauan kiusaamisen päätyttyä. Kuvattujen kokemusten perusteella koulut onnistuivat harvoin puuttumaan kiusaamiseen tehokkaasti.
Emotionaalisessa yksinäisyydessä nuoret ilmaisivat olevansa tyytymättömiä suhteissaan tai kokivat, etteivät voineet olla niissä täysin omia itsejään tai luottaa suhteiden pysyvyyteen. Joitakin suhteita leimasivat jatkuvat konfliktit. Nuoret ilmaisivat yleisesti, että oli parempi olla huonoissa ystävyyssuhteissa kuin täysin yksin.
Haastavin yksinäisyyden muoto oli kasautuviin ongelmiin liittyvä yksinäisyys. Siihen saattoi sisältyä mielenterveysongelmia, kiusaamiskokemuksia, perheongelmia, ystävien puutetta, syömishäiriöitä ja muita vaikeuksia. Mikään yksittäinen ongelma ei yksinään määrittänyt yksinäisyyden kokemusta, vaan taakka syntyi niiden kokonaisuudesta.
Sosiaalinen yksinäisyys näkyi ystävien ja vertaisten puutteena. Ystävien puuttuminen oli joskus pitkäaikainen tila tai syntynyt esimerkiksi muuton jälkeen. Yksi tämän yksinäisyyden muodon ulottuvuus oli romanttisen suhteen puuttuminen ja sen kaipuu. Sosiaalista yksinäisyyttä kokevat nuoret hakivat usein neuvoja, miten luoda sosiaalisia suhteita.
Ostrakismiin eli sosiaaliseen ulossulkemiseen liittyvä yksinäisyys sisälsi usein kiusaamisen piirteitä, mutta sitä kuvattiin eri tavalla. Nuoret kuvasivat ikätovereidensa käytöstä, jossa heidät jätettiin tietoisesti sosiaalisen ryhmän ulkopuolelle, ikään kuin heitä ei olisi olemassa. Monet kuvasivat tunteitaan sanalla ”syrjintä”. Kyse saattoi olla myös itse valitusta eristäytymisestä tai tunteesta, ettei kuulu joukkoon. Nämä kokemukset eivät aina johtuneet vertaisten sen hetkisestä käytöksestä, vaan saattoivat liittyä aiempiin torjutuksi tulemisen kokemuksiin.
Normista poikkeamiseen liittyvä yksinäisyys syntyi siitä, että nuori koki olevansa jotenkin erilainen. Osa koki olevansa esimerkiksi liian ujoja tai introvertteja, ”vääränlaisia” tai muuten enemmistöstä poikkeavia esimerkiksi ulkonäön, etnisen taustan, sukupuoli- tai seksuaalivähemmistöön kuulumisen, fyysisten piirteiden, neurokirjon tai kiinnostuksen kohteiden vuoksi. Taustalla vaikuttivat usein kulttuuriset normit ja yhteiskunnalliset käsitykset siitä, mikä on normaalia ja hyväksyttyä.
Perheympäristöön liittyvää yksinäisyyttä kuvattiin kolmella eri tavalla. Ensinnäkin yksinäisyyttä koettiin perheen sisäisissä suhteissa, esimerkiksi suhteet koettiin huonoiksi. Toiseksi vanhempien käyttäytyminen, esimerkiksi päihteiden käyttö, mielenterveysongelmat tai erittäin rajoittava kasvatustyyli, vaikeutti ystävyyssuhteiden muodostamista ja ylläpitämistä. Kolmanneksi perheen taloudellinen tilanne esti nuoria osallistumasta tasavertaisesti ikätoveriensa kanssa etenkin rahankäyttöä edellyttäviin tekemisiin.
Eksistentiaalinen yksinäisyys ilmeni syvälle juurtuneena erillisyyden tunteena, haasteina löytää oma paikkansa maailmassa sekä tunteena, ettei omalla olemassaololla ollut merkitystä. Näille kokemuksille oli yhteistä tunne siitä, etteivät muut pysty ymmärtämään omia vaikeuksia.
Aineistosta ilmeni, että nuorten yksinäisyys on monimutkainen ilmiö. Eri yksinäisyyden muodot voivat olla myös keskenään yhteydessä: esimerkiksi kiusaamiseen ja väkivaltaan sekä perheen taloudellisiin haasteisiin tai vanhempien erittäin rajoittavaan kasvatustyyliin liittyvä yksinäisyys johti usein emotionaaliseen yksinäisyyteen. Sosiaalinen yksinäisyys oli usein yhteydessä ostrakismiin eli ulossulkemiseen liittyvään yksinäisyyteen, sillä vertaisia vailla olevat nuoret tunsivat olevansa näkymättömiä.
Kaikilla yksinäisyyden muodoilla oli ikäviä seurauksia nuorten hyvinvoinnille. Lähes kaikki yksinäisyyden kahdeksan muotoa olivat yhteydessä nuorten masennukseen, ahdistukseen ja heikkoon itsetuntoon. Noin puoleen yksinäisyyden muodoista liittyi itsetuhoisuutta, sosiaalisten tilanteiden pelkoa ja ulossulkemista. Muita seurauksia olivat muun muassa surullisuus, koulupoissaolot, pelko sosiaalisesta ulossulkemisesta ja syrjinnästä sekä pelko mahdollisista ikävistä seurauksista, jos kertoisi ongelmistaan.
Lopuksi
Tutkimuksemme osoittaa, että yksinäisyys on paljon monimutkaisempi ilmiö kuin yleensä ajatellaan. Tutkimus laajentaa aiemmin yleistä jaottelua sosiaaliseen, emotionaaliseen ja eksistentiaaliseen yksinäisyyteen. Tutkimuksen ansiona on, että yksinäisyyttä tarkastellaan nuorten omista kertomuksista käsin ja huomioidaan siihen johtavat syyt, keskeiset piirteet ja seuraukset. Näin voidaan ymmärtää paremmin miten sosiaaliset, emotionaaliset ja ympäristöön ja tilanteisiin liittyvät tekijät vaikuttavat nuorten yksinäisyyden kokemuksiin.
Tutkimustuloksemme edustavat kuitenkin vain niiden nuorten kokemuksia, jotka ovat tottuneet osallistumaan keskustelufoorumeihin ja ilmaisemaan itseään tällaisissa ympäristöissä. Silti löydöksemme ovat arvokkaita päättäjille ja nuorten parissa toimiville ammattilaisille, jotka pyrkivät kehittämään nuorille parempia palveluja ja turvallista vertaistukea – etenkin silloin, kun tukea ei löydy kotoa, kavereilta tai ammattilaisilta. Erityisen tärkeää on huomioida nuorten näkökulmat heille suunnattuja palveluja kehitettäessä.