Miten lapsuuden elintavat liittyvät nuoruuden mielenterveyteen?
Elämäntavat, kuten liikunta, ruutuaika, uni ja ruokavalio, vaikuttavat fyysiseen hyvinvointiin ja myös mielenterveyteen. Tutkijat selvittivät elämäntapojen yhteyksiä nuoruusiän stressi- ja masennusoireisiin pitkittäistutkimuksen avulla.
Johdanto
Mitä jos jo lapsena opitut elämäntavat vaikuttavat siihen, miten paljon stressiä koet nuorena?
Suurin osa mielenterveysongelmista kehittyy nuoruudessa ja varhaisaikuisuudessa. Nuoruudella tarkoitetaan ajanjaksoa lapsuuden ja aikuisuuden välissä, joka ajoittuu ikävuosien 13–25 välille. Nuoruuden aikana tapahtuu useita fyysisiä, psyykkisiä ja sosiaalisia muutoksia, jotka voivat altistaa mielenterveyden ongelmille. Mielenterveyden ongelmat, kuten stressi ja masennusoireet, koskettavat yhä useampaa nuorta, arvioiden mukaan jopa joka kolmatta.1 Ne heikentävät elämänlaatua, vaikuttavat koulunkäyntiin ja ihmissuhteisiin ja voivat johtaa työkyvyttömyyteen myöhemmin elämässä. Koska mielenterveysongelmat vaikuttavat laajasti sekä nuoreen itseensä että yhteiskuntaan, tutkimme mitkä asiat voisivat lisätä tai vähentää mielenterveysongelmia.
Elämäntavat, kuten liikunta, ruutuaika, uni ja ruokavalion laatu, vaikuttavat fyysiseen terveyteen ja niitä muuttamalla voidaan vaikuttaa myös mielen hyvinvointiin. Aiemmissa tutkimuksissa on havaittu, että liikunta voi lieventää masennusoireita2 ja että runsas ruutuaika voi lisätä psyykkistä kuormitusta.3 Suurin osa aiemmista tutkimuksista on kuitenkin keskittynyt joko liikuntaan, ruutuaikaan, uneen tai ruokavalion laatuun kerrallaan ilman laajempaa elintapojen tarkastelua. Useissa tutkimuksissa on ollut mahdollista tutkia vain ilmiöiden samanaikaista esiintymistä yhtenä tiettynä hetkenä. Koska aikaisemmissa tutkimuksissa on ollut tämänkaltaisia rajoitteita, pitkittäistutkimuksia siitä, miten elintavat lapsuudesta nuoruuteen näkyvät nuoruuden mielenterveydessä, on hyvin vähän.
Keräsimme tietoa lasten liikunnasta, ruutuajasta, unesta ja ruokavaliosta kolmena eri ajankohtana kahdeksan vuoden aikana ja tutkimme niiden yhteyksiä nuoruusiän stressi- ja masennusoireisiin. Tavoitteenamme oli ymmärtää, mitkä elintavat ovat haitallisia tai hyödyllisiä mielenterveydelle.
Miten tutkimus tehtiin?
Tutkimus oli osa laajempaa Itä-Suomen yliopiston Lasten liikunta ja ravitsemus -tutkimusta. Tutkimuksessa seurattiin 6–9-vuotiaita lapsia kahdeksan vuoden ajan vuosina 2007–2017. Lapset tulivat mukaan tutkimukseen aalloissa vuosien 2007–2009 aikana. Viimeisessä mittauksessa kahdeksan vuoden seurannan jälkeen nuoret olivat 15–17-vuotiaita. Tutkimuksen alussa mukana oli yli 500 lasta, ja sen lopulla saimme kattavat elämäntapa- ja mielenterveystiedot noin 180 nuorelta. Kahdeksan vuoden aikana tutkimuksesta jäi pois nuoria eri syiden takia, eikä osalta saatu kaikkia tässä tutkimuksessa tarvittavia mittauksia. Tutkimuksessa poisjääneet ja siinä jatkaneet nuoret eivät kuitenkaan eronneet kovin paljon toisistaan. Tutkittavat edustivat siten melko hyvin tutkimuksen alkuperäistä väestöotosta.
Mittasimme elämäntapoja kolmena eri ajankohtana: ensimmäinen mittaus tapahtui lapsuudessa lasten ollessa ensimmäisellä luokalla koulussa, toinen kahden vuoden kuluttua ja kolmas kahdeksan vuotta ensimmäisen mittauskerran jälkeen. Näistä kolmen mittausajankohdan tuloksista muodostimme ”elämäntapakäyrän”, joka kuvasi sitä, kuinka paljon nuori oli altistunut erilaisille elintavoille kahdeksan vuoden aikana.
Liikuntaa, ruutuaikaa, unta ja ravitsemuksen laatua mitattiin kaikkina kolmena ajankohtana. Selvitimme liikunnan ja ruutuajan määrää kyselylomakkeilla. Kysyimme esimerkiksi, kuinka paljon lapset ja nuoret liikkuivat vapaa-ajallaan, osallistuivatko he urheiluseuraharrastuksiin ja kuinka paljon he käyttivät tietokonetta tai puhelinta ja katsoivat televisiota. Osa nuorista käytti myös liikettä ja sykettä mittaavaa laitetta, joka mittasi liikunnan määrää ja kuormittavuutta sekä unen pituutta. Lapset täyttivät huoltajien avulla ja nuoret itsenäisesti ruokapäiväkirjaan kaiken, mitä söivät tai joivat neljän päivän aikana. Laskimme näiden tietojen avulla ravitsemussuositusten noudattamista eli ravitsemuksen kokonaislaatua kuvaavan Itämeren ruokavaliopistemäärän.
Mittasimme stressioireita Cohenin stressikyselyllä ja masennusoireita Beckin masennusoirekyselyllä kahdeksan vuoden jälkeen. Lisäksi otimme huomioon taustatekijöitä, kuten sukupuolen, iän ja vanhempien koulutustason.
Esitimme tulokset standardoidun regressiokertoimen avulla. Regressiokerroin kertoo, kuinka paljon selitettävä asia (masennus- ja stressipistemäärät) muuttuu, kun selittävä asia (ruutuaika ja liikunta) muuttuu. Standardoidussa regressiokertoimessa muuttujat on muutettu samalle asteikolle.
Mitä tutkimuksessa löydettiin?
Ruutuajalla oli selkeä negatiivinen yhteys masennusoireisiin ja stressiin. Mitä enemmän lapset ja nuoret olivat käyttäneet ruutuja vuosien aikana, sitä enemmän he kertoivat kokevansa stressiä ja masennusoireita nuoruudessa. Yhteys näkyi erityisesti erilaisten mobiililaitteiden käytön ja mielen hyvinvoinnin välillä. Runsaalla mobiililaitteiden, kuten kännykän tai tabletin, käytöllä oli jopa kaksi kertaa voimakkaampi yhteys stressi- ja masennusoireisiin kuin tietokoneen käytöllä tai television katselulla.
Liikunnalla oli päinvastainen yhteys. Nuoret, jotka olivat vuodesta toiseen liikkuneet enemmän, raportoivat vähemmän stressi- ja masennusoireita. Tämä näkyi erityisesti niillä nuorilla, jotka osallistuivat ohjattuun liikuntaan. Urheiluseuran treenit tai muu ohjattu liikunta näyttävät siis tukevan mielenterveyttä. Yhteys ei kuitenkaan ollut kovin vahva, ja se heikkeni, kun otimme ruutuajan huomioon. Tämä tarkoittaa, että liikunnan hyötyä voi osittain selittää se, että aktiivisemmat lapset viettävät vähemmän aikaa ruudun ääressä.
Kiinnostavaa oli myös se, että tytöillä ja pojilla nähtiin jonkin verran erilaisia yhteyksiä. Esimerkiksi pojilla kokonaisliikunta liittyi selkeämmin matalampaan stressiin, mutta samaa ei havaittu tytöillä. Toisaalta pojilla kevyt, laitteella mitattu liikunta liittyi suurempaan stressin kokemiseen ja yleisempiin masennusoireisiin. Varmaa syytä laitteella mitatun runsaamman kevyen liikunnan ja mielenterveysoireiden yhteyden taustalla ei tiedetä.
Unen kesto ja ruokavalion laatu eivät tutkimuksemme mukaan liittyneet mielenterveysoireisiin. Tämä saattoi johtua siitä, että suurin osa osallistujista nukkui riittävästi ja söi melko terveellisesti.
Kaikista eniten stressi- ja masennusoireita havaittiin nuorilla, jotka sekä liikkuivat vähän että viettivät paljon aikaa ruuduilla. Näitä nuoria oli hieman yli 20 % koko tutkimusjoukosta. Ne nuoret (noin 25 % kaikista nuorista), jotka liikkuivat paljon ja käyttivät vähän ruutuja, raportoivat vähiten mielenterveysoireita. Lisäksi erityisesti runsaampi ohjattu liikunta saattaa suojata korkean ruutuajan käytön haitallisilta vaikutuksilta. Syy tähän voi olla ohjatun liikunnan sosiaalisuus, mahdollisuus oppia uusia taitoja ja kokea onnistumisia.
Kaiken kaikkiaan tutkimuksemme tulokset viittaavat siihen, että lapsuuden ja nuoruuden ruutuaika liittyy nuorten mielenterveyteen. Liikunta näyttää auttavan, mutta runsaalla ruutuajalla vaikuttaa olevan sitäkin suurempi merkitys mielenterveydelle.
Lopuksi
Tutkimuksemme mukaan lapsuuden elämäntavat voivat heijastua nuoruuden mielenterveyteen. Erityisesti ruutuaika ja puhelimen käyttö voivat kuormittaa nuorta, jos ne pysyvät runsaina vuodesta toiseen.
On tärkeää muistaa, että tutkimuksemme ei kerro, aiheuttaako ruutuaika suoraan mielenterveysoireita. Kyse on yhteyksistä, joista ei voi automaattisesti päätellä syy-seuraus-suhteita. Tämä tarkoittaa sitä, että lisääntyneet stressi- ja masennusoireet lapsuudessa ovat voineet vähentää liikuntaa ja lisätä ruutuaikaa seurannan aikana. Jatkotutkimuksissa pitää selvittää, voidaanko ruutuaikaa vähentämällä tai liikuntaa lisäämällä vaikuttaa nuorten mielenterveyshaasteisiin. Myöskään kaikki selittävät mekanismit eivät ole vielä tiedossa. Ruutuaika voi esimerkiksi vaikuttaa uneen tai tarjota vertailukohtia, jotka heikentävät nuoren itsetuntoa. Tai ehkä lapset, jotka käyttävät paljon ruutuja, ovat alun perin hieman herkempiä stressille. Lisäksi tutkimuksen viimeinen aineistonkeruu tehtiin ennen koronaviruspandemiaa. Silloin myös sosiaalisen median käyttö oli jonkin verran erilaista kuin nykyisin. Esimerkiksi TikTok ja Snapchat olivat vasta tulleet sovelluskauppoihin, eikä YouTubessa ollut lyhytvideoita.
Tutkimuksemme tuloksia on helppo soveltaa käytäntöön. Nuorten hyvinvointia voi tukea vähentämällä liiallista ruutuaikaa ja tarjoamalla mahdollisuuksia liikkua sekä omaehtoisesti että ohjatusti sosiaalisesti myönteisissä ympäristöissä. Ruutuajan ja sosiaalisen median vähentäminen vaatii laajoja yhteiskunnallisiakin muutoksia puhelinten rajoituksista sosiaalisen median kieltämiseen liian nuorilta sekä perheiden ja yhteisöjen mukaan ottamista. Nuorten liikuntaa voidaan lisätä esimerkiksi parantamalla kevyen liikenteen toimivuutta, lisäämällä maksuttomia ja saavutettavia liikuntavuoroja ja edistämällä koulujen liikuntaa tukevaa toimintakulttuuria.