Miten nuoret voisivat osallistua tulevaisuuden tarkasteluun ja päätöksentekoon?
Arktisen alueen tulevaisuuteen vaikuttavat niin ilmastonmuutos kuin maailmanpolitiikka. Tutkijat selvittivät pelillisen politiikkasimulaation avulla, miten arktisella alueella asuvat nuoret näkevät alueen tulevaisuuden ja millaisia ympäristöpoliittisia päätöksiä he tekisivät.
Johdanto
Arktisen alueen herkkä luonto on vaarassa niin ilmastonmuutoksen kuin sen hillintään tarkoitettujen toimien vuoksi pohjoisilla alueilla.Ilmastonmuutoksen hillinnällä tarkoitetaan haitallisten kasvihuonekaasujen vähentämistä, jotta estetään ilmakehää lämpenemästä, vaikkapa lisäämällä päästöttömiä energiamuotoja, kuten tuulivoimaa.1 Arktiset, äkkiseltään tyhjältä vaikuttavat laajat alueet ovat kuitenkin jo monenlaisessa käytössä poronhoidon, turismin ja vaikkapa marjastuksen myötä, ja isot tuulivoimapuistot rikkovat maisemaa ja häiritsevät porojen laiduntamista.2
Lisäksi muuttuvat valtapoliittiset suhteet, kuten suurten arktisten valtojen välinen kanssakäyminen ja yhteistyö, vaikuttavat merkittävästi siihen, minkälaiseksi arktinen alue muovautuu. Arktisiksi valtioiksi luetaan maat, jotka on hyväksytty Arktisen Neuvoston jäseniksi eli Suomi, Ruotsi, Norja, Tanska, Islanti, Yhdysvallat, Kanada ja Venäjä. Arktinen Neuvosto onkin monikansallinen, korkean tason foorumi, jossa käsitellään ilmastonmuutoksen lisäksi esimerkiksi alkuperäiskansojen asioita osana arktista hallintaa. Suomen ja Ruotsin jäsenyydet Pohjois-Atlantin puolustusliitto Natossa vaikuttivat myös paljon siihen, millä tavoin näiden maiden pohjoisia alueita hyödynnetään nyt ja tulevaisuudessa esimerkiksi sotilaallisten harjoitusten suhteen.3 Tämän päivän nuoret joutuvat käsittelemään näitä muutoksia arjessaan, ja päättäjät käsittelevät niitä työssään koko ajan. Näihin isoihin kehityskulkuihin tulisi siis pyrkiä valmistautumaan jo nyt.
Miten sitten nuoret pääsisivät pohtimaan tulevaisuuteensa vaikuttavia asioita tarkoituksellisesti ja vaikuttavasti? Tähän kysymykseen haimme vastausta järjestämällä politiikkasimulaation nuorille koskien arktisen alueen tulevaisuutta. Politiikkasimulaatiot ovat eräänlainen metodi eli menetelmä tietyn ilmiön tai teeman käsittelemiseksi. Simulaatiossa hyödynnetään pelillisiä elementtejä, politiikkaharjoituksia ja vuorovaikutteista teatteria. Niissä käytetään muun muassa käsitekarttoja, yhteiskuntatieteellisestä tutkimuksesta tuttuja narratiivisia eli tarinallisia keinoja sekä erilaisia maailmankuvia, joiden avulla ilmiöitä käsitellään. Näiden ”vakaviksi peleiksi” kutsuttujen simulaatioiden on tarkoitus osallistaa nuoria luovalla tavalla ja niitä käytetään jäsentämään tulevaisuuden vielä arvailun alla olevia tapahtumia ja niiden seurauksia.4
Arktisen alueen tulevaisuuskuvien tarkastelu politiikkasimulaation avulla on merkittävää, sillä arktinen alue lämpenee nopeammin kuin muut alueet maapallolla. Tämä tarkoittaa sitä, että ilmastonmuutoksen sopeutumistoimiin täytyy ryhtyä aktiivisesti nyt, ja tarve vain kasvaa tulevaisuudessa. Sopeutumisella tarkoitetaan sitä, että esimerkiksi kuntien ja valtioiden toimilla pyritään välttämään muuttuvan ilmaston aiheuttamia vahinkoja ja ongelmia.5 Muuttuva ilmasto vaikuttaa merkittävästi arktisella alueella asuvien alkuperäiskansojen elämään ja tulevaisuuteen, kuten Euroopan pohjoisosissa asuviin saamelaisiin, Venäjällä asuviin nenetseihin, Alaskassa (Iñupiat) ja Kanadan alueella asuviin inuiitteihin (Inuvialuit) sekä Grönlannissa eläviin inuiitteihin (Kalaallit).6
Miten tutkimus tehtiin?
Me tutkijat valmistelimme simulaatiota hyvissä ajoin ennen itse tapahtumaa. Kävimme läpi monenlaisia mahdollisia tulevaisuuskuvia, joita tutkimuksen perusteella voitaisiin pitää realistisina, ja näistä koottiin yhteiskunnallinen kuvitelma, joka sijoittui vuoteen 2041. Vuotta perusteltiin sillä, että se oli tarpeeksi kaukana tulevaisuudessa niin, että monet eri tapahtumat ovat ehtineet muovata tulevaisuutta, ja toisaalta kuitenkin niin lähellä, että osallistujien on mahdollista käsittää aikajana sinne saakka. Esimerkkejä oletetuista ajanjakson tapahtumista olivat meriliikenteen voimakas lisääntyminen, kasvanut kiinnostus Suomen, Ruotsin, Norjan ja Grönlannin maaperään varastoituneisiin harvinaisiin mineraaleihin ja metalleihin, Venäjän Ukrainaan kohdistuvan hyökkäyssodan päättyminen tuohon vuoteen mennessä ja yhteistyön palautuminen Venäjän kanssa Arktisessa Neuvostossa. Myös Euroopan Unionin merkityksen arktisella alueella oletettiin kasvavan.
Arktisen politiikkasimulaation osallistujat olivat Arctic Frontiers -konferenssin vuoden 2023 Emerging Leaders -ohjelmaan valittuja, tulevaisuudesta kiinnostuneita nuoria (30 henkeä), jotka asuvat ympäri arktista aluetta. Heillä kaikilla oli ohjelmaan hakiessaan jo vahva motivaatio päästä vaikuttamaan oman alueensa kehitykseen. Monella heistä oli myös jo kokemusta yhteiskunnallisten asioiden tarkastelusta esimerkiksi erilaisten nuorille suunnattujen luottamustoimien kautta, tai he olivat jo työelämässä näiden asioiden kanssa tekemisissä. Lisäksi mukana oli kutsuvieraina viisi virassa olevaa henkilöä, jotka pystyivät tuomaan simulaation jälkeen tosimaailmallisia huomioita. Me tutkijat toimimme järjestäjinä ja ohjaajina yhdessä Centre for Systems Solutions – CRS -organisaation kanssa, joka järjestää politiikkasimulaatioita ympäri maailmaa.
Osallistujille jaettiin rooleja, joissa he edustivat erilaisia päätöksentekoon osallistuvia tahoja kuvitteellisessa neuvottelussa. Neuvottelu kuvasti tyypillistä kansainvälistä ja monitasoista neuvottelua, jossa jokainen osallistuja edustaa esimerkiksi valtiota, monikansallista järjestöä tai muuta relevanttia tahoa. Ryhmä jaettiin kahteen: toiset keskustelivat merireittien tulevaisuudesta ja toiset maamineraaleista. Molempien tehtävänä oli antaa suosituksia ja lopuksi äänestää tarvittavista politiikkatoimista. Pelin aikana ryhmät saivat myös ”uutisia”, joissa kerrottiin esimerkiksi kuvitteellisesta onnettomuudesta Jäämerellä, joka saattoi vaikuttaa äänestykseen. Toiset osallistujat saivat itse päättää, vaikuttaako tapahtuma päätökseen, osalle taas tuli sovelluksen kautta ”käsky” vaikkapa organisaation johtajalta, että viimeaikaisten uutisten valossa edustajan on äänestettävä tietyllä tavalla. Osallistujat saivat kuitenkin itse hallita pelin kulkua etenkin sen kautta, että he pystyivät ehdottamaan muutoksia äänestettäviin asioihin ja täten vaikuttamaan äänestyksen sisältöön. Tarkoituksena oli saattaa erilaisia, usein vastakkaisiakin tahoja neuvottelemaan samaan pöydän ääreen.
Mitä tutkimuksessa löydettiin?
Simulaation loppuäänestyksessä totesimme, että osallistujat olivat vahvasti ympäristönsuojelun ja alkuperäiskansojen oikeuksien puolella. Tulos ei ollut yllätys, kun otimme huomioon Arctic Frontiers -konferenssin teeman, joka käsitteli kestävää kehitystä, sekä osallistujien taustan näiden aiheiden parissa. Osallistujat kirjoittivat ohjelman päättymisen jälkeen myös yhteisen artikkelin, jossa esittivät huolensa ilmastonmuutoksen negatiivisista vaikutuksista luontoon ja alkuperäiskansojen oikeuksiin sekä korostivat nuorten osallisuuden tärkeyttä yhteisen tulevaisuuden rakentumisessa.7 Yksikään vahvasti investointeihin tai pelkkiin kehityshankkeisiin keskittyvistä kuvitteellisista politiikkatoimista ei saanut suurta kannatusta äänestyksessä. Tämä osoitti meille järjestäjille, että nuorten tulevaisuuskuvassa yhteiskunnalliset asiat järjestäytyvät oikeudenmukaisesti ja kehitystä halutaan viedä eteenpäin paikallisten ehdoilla.
Pyysimme osallistujilta vielä palautetta simulaatiosta jälkikäteen. Suurin osa koki, että simulaatiosta oli hyötyä, ja että toisen asemaan asettuminen, vaikkakin fiktiivisessä pelissä, oli avartavaa ja hyödyllistä, koska se auttoi hahmottamaan maailmaa eri tavoin. Palautteissa nousi esiin kiinnostava huomio tunteiden näyttämisestä ja niiden tärkeydestä politiikanteossa: nuoret eivät halua ylläpitää vanhentunutta ajatusta, että tunteiden näyttäminen olisi heikkoutta, päinvastoin.
Osa vastaajista koki myös, että simulaatio oli liian abstrakti, eikä aika riittänyt tarpeeksi syvälliseen paneutumiseen. Tämä on tietenkin tärkeä huomio, ja simulaatioita järjestettäessä onkin varmistettava, että edesautetaan mahdollisimman monia pääsemään mukaan simulaation maailmaan. Lisäksi loppukeskustelujen aikana nousi esiin valtasuhteiden tosimaailmallinen merkitys, kun virkahenkilöt veivät tilaa osallistujien kokemuksien käsittelyltä. Jatkossa tämä voidaan välttää tekemällä loppukeskustelusta interaktiivisempi ja roolien voimasuhteista näkyvämmät siten, että nuorille annetaan enemmän aikaa puhua.
Lopuksi
Arktinen politiikkasimulaatio toi kahdenlaisia oppeja. Ensinnäkin meille järjestäjille se näytti jälleen uusia puolia simulaation tekemisestä. Haasteena oli muun muassa roolien jako, sillä vaikka kyse oli roolipelistä, nuoret kokivat omalle kannalle täysin vastakkaista näkökulmaa edustavan tahon kannattamisen henkisesti raskaaksi. Tunteiden näyttäminen koettiin kuitenkin hyväksi läpi pelaamisen ja osallistujat toivoivat, että siitä tulisi hyväksyttävää myös tosimaailmassa.
Osallistujille simulaatio näytti, millaisia mahdollisia vaikutuksia ilmastonmuutoksen etenemisellä on arktisen alueen tulevaisuuteen. Vaikka äänestys ja politiikkatoimet olivat kaikki täysin kuvitteellisia, ne kuitenkin näyttivät millaista työtä poliittisen päätöksenteon taustalla voi olla. Todellisuudessa varsinkin kansainvälisessä yhteistyössä tämä voi viedä jopa vuosia aikaa. Simulaation kaltaisella vakavalla roolipelaamisella on siis mahdollista kerryttää nuorille kokemuksia, jotka omalta osaltaan välittävät tunteen, että nuorilla ja nuorten mielipiteillä on paikka päätöksenteossa yhteisestä tulevaisuudesta.