Mikä saa terveydenhuoltoalan ammattilaiset työskentelemään sodan keskellä?

Pitkään jatkunut konflikti Syyriassa on lähes romahduttanut paikallisen terveydenhuollon, mutta osa työntekijöistä on silti jäänyt vaarallisiin olosuhteisiin. Tutkijat selvittivät haastattelujen avulla, millaiset motivaatiotekijät saavat terveydenhuollon ammattilaiset jatkamaan työskentelyä sodan keskellä.

Johdanto

Miksi joku valitsee jäädä sodan keskelle, vaikka voisi paeta muiden siviilien kanssa väkivaltaa?
Miksi lääkäri tai sairaanhoitaja jatkaa työtään väkivallasta huolimatta, vaikka hän tietää, että jokainen työpäivä voi olla hänen viimeisensä? Tutkimuksessamme selvitimme syitä, miksi syyrialaiset terveydenhuollon ammattilaiset jatkoivat työtään hengenvaarallisissa olosuhteissa.

Syyrian konflikti alkoi maaliskuussa 2011 rauhanomaisista mielenosoituksista, kun kansalaiset vaativat poliittisia uudistuksia ja vapauksia osana Lähi-idässä levinnyttä mielenosoitusliikettä. Presidentti Bashar al-Assadin hallinto vastasi protesteihin väkivallalla, mikä kärjisti tilanteen sisällissodaksi. Taustalla olivat muun muassa vuosikymmeniä jatkunut poliittinen sorto, korruptio, ja taloudellinen eriarvoisuus.

Konflikti syveni, kun siihen sekaantuivat ulkovallat: Iran ja Venäjä tukivat Assadin hallintoa.  Turkki ja useat Persianlahden valtiot tukivat eri aseellisia järjestöjä. Terroristijärjestö ISIS nousi myös alueelliseksi toimijaksi. Syyrian sota on ollut yksi 2000-luvun tuhoisimmista konflikteista. Se kesti yli vuosikymmenen ja tuona aikana tuhoutui sairaaloita, koteja ja jopa kokonaisia kaupunkeja. Miljoonat ihmiset pakenivat kodeistaan ja maasta, kuten myös suurin osa terveydenhuoltohenkilöstöstä.¹

Jotkut terveydenhuollon ammattilaiset kuitenkin päättivät jäädä. He jatkoivat potilaiden hoitamista, vaikka sairaaloita pommitettiin ja heidän henkeään uhattiin. Ilman heitä Syyrian terveydenhuolto olisi romahtanut täysin, ja ihmiset olisivat jääneet täysin ilman hoitoa.

Halusimme selvittää, mikä saa ihmiset tekemään näin vaikean päätöksen ja jäämään sodan keskelle. Onko kyse pelkästä velvollisuudentunnosta, vai onko taustalla myös muita syitä? Tutkimuksemme antaa äänen heille, jotka yleensä jäävät uutisotsikoiden varjoon, eli niille ammattilaisille, jotka taistelevat pelastamalla ihmishenkiä, eivät asein vaan hoitotyöllä. Halusimme ymmärtää, miten he jaksavat jatkaa, ja mitä me voimme oppia heidän rohkeudestaan ja sitoutumisestaan työhönsä keskellä sodan kauheuksia.

Miten tutkimus tehtiin?

Me halusimme kuulla suoraan syyrialaisten terveydenhuollon ammattilaisten kokemuksia ja ajatuksia heidän itsensä kertomana. Siksi päätimme haastatella heitä kasvotusten. Yhteensä haastattelimme 20 terveydenhuoltoalan ammattilaista, joista suurin osa oli lääkäreitä. Mukana oli myös sairaanhoitajia, farmaseutteja ja terveyspalvelujen järjestäjiä. Haastattelut tehtiin vuonna 2016 Gaziantepissä Turkissa, joka sijaitsee lähellä Syyrian rajaa. Valitsimme tämän paikan, koska Syyriaan meneminen olisi ollut liian vaarallista. Monet haastateltavat olivat paenneet perheineen Turkkiin, mutta osa heistä matkusti edelleen Syyrian puolelle hoitamaan potilaita.

Teimme puolistrukturoituja haastatteluja. Tässä haastattelumenetelmässä käytetään ennalta laadittua kysymysrunkoa, mutta haastattelija voi muokata kysymysten järjestystä ja esittää tarkentavia lisäkysymyksiä. Haastattelut kestivät puolesta tunnista puoleentoista tuntiin. Me kysyimme työntekijöiltä, miksi he jatkoivat työtään sodan keskellä ja millaisia kokemuksia heillä oli konfliktista. Osa haastatteluista tehtiin englanniksi, osa arabiaksi. 

Aihe on poliittisesti hyvin arka ja pahimmillaan siitä puhuminen hengenvaarallista. Jotta toimintamme vaikean aiheen kanssa olisi tutkimuseettisesti hyväksyttävää, jouduimme hakemaan yliopistolta tutkimusluvan. Yliopiston eettinen toimikunta antoi meille luvan haastatella ihmisiä riskeistä huolimatta. 

Löytääksemme haastateltavia käytimme niin sanottua lumipallo-otantaa. Tämä tarkoittaa, että ensimmäiset haastateltavat suosittelivat meille muita henkilöitä, jotka voisivat osallistua tutkimukseen. Tällä tavalla löysimme ihmisiä, joita olisi muuten ollut vaikea tavoittaa. Nauhoitimme haastattelut ja litteroimme ne eli kirjoitimme ne sanasta sanaan tekstiksi. Tämän jälkeen käytimme induktiivista analyysia, eli etsimme aineistosta yhteisiä teemoja ja ajatuksia. Näistä muodostimme kokonaiskuvan. Tämän jälkeen kirjoitimme artikkelin näistä tuloksista.  Emme kysyneet haastateltavilta heidän nimiään eli he vastasivat meille anonyymisti. Mikäli he mainitsivat henkilökohtaisia ja mahdollisesti tunnistettavia asioita, kuten esimerkiksi nimiä, emme kirjoittaneet niitä litteraatiovaiheessa ylös. Tämän anonymisoinnin tarkoitus on antaa haastateltaville mahdollisuus puhua asioista ilman pelkoa siitä, että heidät voitaisiin tunnistaa tutkimuksesta. Kun tekstit oli saatettu kirjalliseen muotoon, kaikki haastattelunauhat tuhottiin. Pyysimme haastateltavilta luvan haastatteluiden nauhoittamiseen ja haastattelun aikana teimme myös muistiinpanoja. Arabiankieliset haastattelut käännätettiin englanniksi ammattilaiskääntäjällä.

Mitä tutkimuksessa löydettiin?

Haastatteluista kävi ilmi, että terveydenhuollon ammattilaisten syyt jatkaa työtään sodan keskellä olivat moninaisia ja usein päällekkäisiä. Ne jakautuivat kahteen pääryhmään: sisäisiin ja ulkoisiin motivaatiotekijöihin.

Monet haastateltavat kuvasivat, että heidän tärkein motiivinsa oli halu auttaa ja toimia lääkärin etiikan mukaisesti. He kokivat, että heillä oli velvollisuus hoitaa ihmisiä, jotka olivat loukkaantuneet tai sairastuneet, vaarasta huolimatta. He kokivat, että heidän tarjoamansa lääketieteellinen apu oli ainoa keino estää terveydenhuollon täydellinen romahtaminen Syyriassa.

Erityisen vahvasti esiin nousi lasten kärsimys. Useimmat haastateltavat olivat itsekin vanhempia ja kertoivat, että heille oli sydäntä särkevää nähdä lapsia ilman hoitoa ja turvaa. Moni haastateltava kertoi, että juuri lapset antoivat heille voimaa jatkaa vaarallisissa olosuhteissa. Eräs lääkäri kertoi, ettei hän voinut unohtaa näkemiään orpoja pakolaisleirin lapsia, jotka olivat ilman ruokaa ja puhdasta vettä.

Toinen merkittävä sisäinen tekijä oli isänmaallisuus ja rakkaus omaa kansaa kohtaan. Monet kokivat, että heidän velvollisuutensa oli pysyä maassa ja auttaa omaa yhteisöään. He halusivat jatkaa työtään, jotta siviilit eivät jäisi yksin sodan keskelle. Osa kertoi myös poliittisista syistä, kuten halusta edistää demokratiaa ja ihmisoikeuksia Syyriassa. Useat olivat osallistuneet rauhanomaisiin mielenosoituksiin konfliktin alkuvaiheessa. 

Sisäisten motiivien lisäksi haastateltavat kertoivat myös käytännön syistä (ulkoiset syyt), jotka vaikuttivat heidän päätökseensä jatkaa työtä. Näitä olivat taloudelliset ja ammatilliset tekijät. Monilla haastatelluista ei ollut työlupaa Turkissa, joten he eivät voineet työskennellä siellä virallisesti. Tämä merkitsi, että ainoa tapa ansaita elanto ja elättää perhe oli jatkaa työskentelyä Syyrian puolella. Elinkustannukset Turkissa olivat korkeat, ja ilman työtä perheet olisivat jääneet täysin vaille tuloja. Kansainväliset humanitaariset järjestöt palkkasivat syyrialaisia terveydenhuoltoalan ammattilaisia työskentelemään Syyriassa. 

Toinen tärkeä ulkoinen tekijä oli ammatillisen osaamisen ylläpitäminen. Monet lääkäreistä kertoivat, että jos he eivät päässeet harjoittamaan ammattiaan, heidän taitonsa rapautuisivat nopeasti. He pelkäsivät unohtavansa esimerkiksi leikkaustekniikoita, jos eivät voisi työskennellä pitkään aikaan. Työskentely Syyriassa antoi heille mahdollisuuden säilyttää ja kehittää osaamistaan. Tämä oli yleistä kirurgeilla.

Lopuksi

Tutkimuksessamme selvisi, että syyrialaisia terveydenhuollon ammattilaisia motivoi ennen kaikkea halu auttaa ja pelastaa ihmishenkiä, mutta myös käytännön syyt, kuten toimeentulo ja osaamisen säilyttäminen. Ilman näitä sitoutuneita ammattilaisia Syyrian terveydenhuolto olisi romahtanut kokonaan. Heidän työnsä ansiosta monet siviilit saivat hoitoa ja apua sodan keskellä. Tulokset osoittavat, että kriisitilanteissa terveydenhuollon ammattilaisten työ ei ole pelkkä ammatti, vaan se on selkeästi myös henkilökohtainen kutsumus ja osa identiteettiä.

On kuitenkin hyvä muistaa, että tutkimuksemme perustuu pieneen joukkoon haastatteluja, eikä se edusta kaikkia Syyrian terveydenhuollon työntekijöitä. Silti se antaa arvokkaan näkökulman siihen, miten rohkeita päätöksiä ammattilaiset voivat tehdä sodan keskellä ja kuinka tärkeää on suojella terveydenhuoltoa.

1. Jokinen 2020; Lister 2016; Kallström 2025. ↩︎