Miten suomalainen media puhuu oppilaiden koulumenestyksestä?
Kun media esittelee PISAn kaltaisen kansainvälisen osaamiskyselyn tuloksia, tietyt oppilasryhmät nousevat esiin muita näkyvämmin. Tutkijat selvittivät, miten suomalainen media kuvasi eri oppilaiden koulutuloksia vuoden 2018 PISA-tutkimuksen jälkeen ja millaisia seurauksia näillä kuvauksilla voi olla koulutuksen tasa-arvon ymmärtämiselle.
Johdanto
Kummat ovat parempia koulussa: tytöt vai pojat? Viimeisimmän vuonna 2022 tehdyn kansainvälisen vertailevan PISA-koulututkimuksen mukaan suomalaiset tytöt ovat keskimäärin hieman parempia kaikissa arvioiduissa aineissa: luetun ymmärtämisessä, matematiikassa ja luonnontieteissä. Vastaus ei kuitenkaan ole niin yksinkertainen. Yleisesti ottaen tytöt eivät ole parempia koulussa kuin pojat. Tärkeä sana keskimäärin tarkoittaa nimittäin sitä, että tytöt eivät välttämättä suoriudu paremmin kuin pojat kaikilla kolmella osa-alueella. Monet pojat ovat uskomattoman taitavia näillä alueilla, ja monet tytöt eivät osaa näitä ollenkaan. On myös mahdollista, että pojat ovat keskimäärin parempia kuin tytöt jossain, jota PISA-tutkimuksessa ei arvioitu. Lisäksi mitatut erot ovat osittain melko pieniä. Siksi on sekä totta että harhaanjohtavaa sanoa, että suomalaiset tytöt ovat parempia koulussa kuin suomalaiset pojat.
PISA-tutkimuksen tulokset julkaistaan kattavissa raporteissa. Suuren yleisön ja monien suomalaisten opettajien tietämys tuloksista perustuu kuitenkin siihen, mitä tiedotusvälineissä on kerrottu. Media on raportoinut vuoden 2018 PISA-tuloksista esimerkiksi näin: ”Kaksi kolmasosaa pojista lukee vain, jos on pakko” ja ”suomenruotsalaiset tytöt ovat matematiikassa omaa luokkaansa”. Molemmat väitteet pitävät tutkimuksen mukaan paikkansa, mutta ne luovat tietynlaisen kuvan kokonaisesta oppilasryhmästä, mikä voi olla yksilötasolla harhaanjohtavaa.
Tämän vuoksi tarkastelimme tutkimuksessamme sitä, mitkä oppilasryhmät nostettiin tiedotusvälineissä esiin erityisen tuen tarpeessa olevina ryhminä. Pohdimme myös, millainen vaikutus PISA-tuloksista raportoinnilla voi olla oppilaisiin. ”Oppilasryhmillä” tarkoitamme sitä, miten media kirjoitti useista yksittäisistä oppilaista samanaikaisesti.
Miten tutkimus tehtiin?
Selvittääksemme, mikä oli suomalaismedioiden vuoden 2018 PISA-tulosten raportoinnille tyypillistä, vertailimme sitä sekä PISA-tutkimuksen omaan raportointiin että PISA-tulosten raportointiin Saksassa. Kun tarkastelimme ja vertailimme useita samankaltaisia esimerkkejä sen sijaan, että olisimme keskittyneet vain yhteen, itsestäänselvyydet ja erot kirkastuivat. Keskitymme tässä artikkelissa tutkimuksemme suomalaista mediaa koskevaan osaan. Keräsimme sitä varten kaikki artikkelit, jotka julkaistiin Helsingin Sanomissa, Hufvudstadsbladetissa, opetus- ja kulttuuriministeriön uutisissa, Turun Sanomissa ja YLE-uutisissa heti sen jälkeen, kun vuoden 2018 PISA-tulokset julkaistiin 3. joulukuuta 2019.
Analysoimme materiaalin sisällönanalyysin ja diskurssianalyysin avulla. Kun olimme lukeneet artikkelit, listasimme kaikki niissä esiintyneet teemat, eli teimme sisällönanalyysia. Diskurssianalyysin avulla keskityimme siihen, miten oppilasryhmiä nimettiin artikkeleissa sekä millaisia tarkentavia kuvauksia toimittajat käyttivät liittyen ryhmien ominaisuuksiin, toimintaan ja toimintamahdollisuuksiin.
Mitä tutkimuksessa löydettiin?
Tutkimuksessamme havaitsimme, että suomalainen media keskittyi pääasiassa poikien ja tyttöjen välisiin eroihin raportoidessaan vuoden 2018 PISA-tuloksista. Käyttämällä käsitteitä tytöt ja pojat nostivat toimittajat (mutta myös PISA-tutkijat) oppilaiden sukupuolen merkitykselliseksi asiaksi koulumenestyksen näkökulmasta. He tarkastelevat lukuisia yksittäisiä tyttöjä ja poikia yhtenäisinä ryhminä. Eniten mediassa kirjoitettiin lukutaidon eroista: tytöt olivat keskimäärin parempia lukemaan kuin pojat.
PISA-tuloksissa eri ryhmien väliset erot on esitetty pisteiden (score points) avulla (Kuvio 1). 80 pistettä vastaa yhtä PISAn määrittelemää taitotasoa.1 Luetun ymmärtämisessä määriteltiin kahdeksan taitotasoa erittäin matalasta erittäin korkeaan. Suomessa suurimmat keskimääräiset erot oppilaiden välillä vastaavat siis eroa kahden vierekkäisen taitotason välillä.
Sanomalehdet viittasivat usein todellisiin vuoden 2018 PISA-tuloksiin raportoidessaan poikien ja tyttöjen välisiä eroja:
”Pojista kaksi kolmasosaa lukee vain, jos on pakko” (Yle)
”Myös tyttöjen ja poikien osaamiserot ovat venähtäneet OECD-maiden suurimmiksi. […] Poikien tulosten heikkeneminen liittyi voimakkaasti vähentyneeseen lukuharrastuksen sekä kiinnostukseen lukemista kohtaan.” (OKM)
Useimmiten raportointi keskittyi poikien heikompaan suoritukseen, vaikka joissain artikkeleissa korostettiin myös tyttöjen hyviä tuloksia. Suomenruotsalaisessa mediassa kiinnitettiin erityistä huomiota suomenruotsalaisten tyttöjen menestykseen:
”Suomalaiset tytöt ylittivät pojat koulutaidoissa enemmän kuin muissa tutkimukseen osallistuneissa maissa.” (Yle)
”[S]uomenruotsalaiset tytöt ovat omaa luokkaansa matematiikassa” (HBL)
PISA-tutkimuksen mukaan sosioekonomiset erot oppilaiden välillä ennustivat oppilaiden koulumenestystä eniten. PISA-tutkimuksessa sosioekonomisella taustalla tarkoitetaan sekä oppilaan että koulun taloudellisia, sosiaalisia ja kulttuurisia resursseja verrattuna muihin, eli sitä, kuinka rikas tai köyhä oppilaan perhe on, kuinka korkea tai matala vanhempien koulutustaso on ja millä aloilla he työskentelevät, sekä sitä, minkälaisia resursseja oppilaalla on, kuten auto, oma huone ja kirjat.2 Suomessa erot lukutaidossa erilaisen sosioekonomisen aseman oppilaiden välillä olivat pienemmät kuin OECD-maissa keskimäärin. Erot olivat kuitenkin suuremmat vuoden 2018 tutkimuksessa kuin koskaan aiemmin. Erot oppilaiden välillä olivat selvästi suuremmat erilaisten sosioekonomisten taustojen vuoksi kuin erot tyttöjen ja poikien välillä. Suomalaisissa tiedotusvälineissä sosioekonominen tausta nostettiin esiin kuitenkin vain harvoin:
”Tasa-arvo rakoilee myös niin, että lukutaito on Suomessakin entistä enemmän yhteydessä vanhempien sosioekonomiseen taustaan eli koulutukseen, ammattiin ja varallisuuteen.” (HS)
Suomalaisissa tiedotusvälineissä oppilaiden välisiä eroja käsitellään usein tasa-arvoon liittyvänä kysymyksenä. Aikaisemmat tutkimukset ovat myös osoittaneet, että 1970-luvulla luotu nykyinen koulujärjestelmä on lisännyt tasa-arvoa.3 Viimeisin PISA-tutkimus osoittaa kuitenkin päinvastaisen suuntauksen, mikä on herättänyt huolta mediassa, kouluissa sekä tutkijoissa. Vaikka sosioekonominen tausta on tärkein yksittäinen oppilaan koulumenestykseen vaikuttava tekijä PISA-tutkimuksessa, ei aihetta käsitelty laajasti suomalaisessa mediassa.
Oppilaiden maahanmuuttotaustaa ei mainittu lainkaan Suomen vuoden 2018 PISA-tulosten raportoinnissa, vaikka maahanmuuttotaustaisten ja muiden oppilaiden välillä oli suuria eroja. Tämä voi johtua osittain siitä, että maahanmuutto Suomeen on suhteellisen uusi ilmiö: ensimmäiset suuret ryhmät saapuivat Suomeen 1990-luvulla, ja vuonna 2015 maailmanlaajuinen muuttoliike saavutti myös Suomen.4 Toinen syy olla nostamatta maahanmuuttotaustaisia oppilaita esiin voi olla se, että suomalaisissa kouluissa ei haluta leimata eri ryhmiä. Suomalaiset opettajat kertovat usein, etteivät halua korostaa oppilaidensa taustoja, koska he eivät halua tuoda esiin oppilaiden välisiä eroja.5 Suomeen verrattuna vuoden 2018 PISA-tuloksista raportoitiin Saksan mediassa eniten juuri maahanmuuttotaustasta, vaikka tulokset olivat hälyttävämmät Suomessa.
Lopuksi
Suomalaisessa mediassa syntyi kuva pojista huonoina lukijoina. Se ei kuitenkaan ole koko totuus, koska sosioekonominen tausta ja maahanmuuttotausta vaikuttavat koulumenestykseen paljon enemmän. Tällainen negatiivinen uutisointi voi johtaa siihen, että oppilaat, tässä tapauksessa pojat, eivät ehkä usko itseensä, eivätkä siksi suoriudu niin hyvin kuin voisivat. Vaikka PISA-tulokset ovat monimutkaisia, voi pelkästään sukupuoleen keskittyminen olla harhaanjohtavaa. Toimittajien tulisi pohtia omaa vastuutaan ja harkita entistä tarkemmin, miten he nimeävät ryhmiä ja yksilöitä ja raportoivat heistä. PISA-tutkimuksen omassa raportoinnissa on löydetty erilaisia neutraaleja nimityksiä, joita käyttämällä on voitu keskittyä oppilaiden osaamiseen.